torstai 8. helmikuuta 2018

Talonpoikaishenkeä hakemassa

Eihän siitä ole kuin seitsemisen vuotta, kun ostimme kirkuvanpunaisen pinnakerrossängyn ja kunnostimme sen kolme- ja neljävuotiaiden nukkumapesäksi.




Mutta niin vain tuli sekin päivä, kun esikoinen totesi, että ihan kohta jalat ja pää ottaa kiinni sängyn päätyihin, ja se jos mikä on tosimummolle Mahdollisuus. 

Muutaman illan vietin koneella vaihtoehtoja etsien ja vertaillen, ja sen seurauksena olin entistä vakuuttuneempi siitä, että maailma on täynnä rumia kerrossänkyjä, jotka ovat myynnissä. Ne harvat kauniit eivät sitten myynnissä olekaan. Usein ne on rakennettu paikalleen tuvan nurkkaan ja ovat sen verran kookkaita, etteivät sieltä yhtenä kappaleena ulos tulisi, vaikka myyntihaluja olisikin.




Tällaiseen mäntyhökötykseen sitten menin iskemään silmäni. Matkaa oli useampi sata kilometriä ja hintaa satanen, mutta jos vaihtoehtoja on yksi, on otettava se yksi. Kahden viikon takainen vapaalauantai meni aamusta iltaan autossa istuessa - mutta sehän oli samalla vähän kuin päivän mittainen loma ja parisuhdeaikaa, kun lapset olivat serkkulassa reissun ajan.

Haaveilin maalaavani sängyn vihertävänharmaaksi, ja kulutuksia tulisi tietysti myös. Alla olevan sohvan kuvan kanssa marssin rautakauppaan ja pienen vatuloinnin jälkeen sävytin maalin Teknoksen värikartan mukaan sävyyn T1246. Todellisuudessa kuvassa ei varmasti ole lähellekään se sävy, mutta siinä oli vähän sitä fiilistä, mitä hain - vaalea väri, muttei kuitenkaan valkoinen, harmaa, muttei kuitenkaan selkeästi harmaa, vaan vähän vihertävä.


Kotona valitsemani väri alkoi kuitenkin tuntua liian räikeältä ja vaalealta, ihan liian pääsiäiseltä. Koska kyseessä oli kalkkimaali, päätin ottaa riskin ja sävyttää sitä entuudestaan varastoistani löytyvällä mustalla kalkkimaalilla.




Saatuani maalin sekoitetuksi olin varma, että omapäinen sävytyskokeilu kannatti.






Liian tummaksi väri ei mennyt vieläkään, mutta liian vaaleakaan se ei enää ollut. Voisi siis väittää juuri sopivaksi.





Ensimmäinen maalikerros oli nopeasti sudittu, mutta kauemmin meni ennen maalaamaan pääsyä nuppien irrotuksissa, mäntypinnan hinkkaamisessa mustasta liasta, saranoiden ruuvaamisissa sun muissa esivalmisteluissa. Jos nämä projektit olisivat pelkkää maalaamista, niin liian lystiähän se jo olisikin!





Totuus on valmiiksi nylppääntyneitä, ruosteisia ruuveja, lipsahtavia ruuvimeisseleitä ja kiukkuisia suhahduksia, purua, pölyä, pakkelia ja hukassa olevia työkaluja (mikä tarkoittaa myös monia, monia tiukkasävyisiä puheluita puolisolle töihin, että missä on kuumailmapuhallin ja missä on se yks juttu jolla katkotaan ruuveja).






Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen totesin myös, että on ihan pakko pakkeloida yläpetin sivulaitaakin, koska se oli kuin kettingillä piesty. Ja jotta sellaisesta saa tasaisen, tarvitaan paitsi sitä pakkelia, myös hiomista, ja jotta homma ei menisi liian helpoksi, tämä kaikki piti tehdä keskellä olkkaria, koska ei lukuisista vaatimuksistani huolimatta ole vieläkään kesä, ja koska muutakaan lämmintä ja kuivaa paikkaa tällaiselle projektille ei meillä nyt ole.

Mutta niinpä vain tuli todistettua taas se, ettei niillä ulkoisilla puitteilla ole niin ratkaisevaa merkitystä. Tärkempää on palo tähän hölmöilyyn. Sillä onhan se nyt hölmöilyä hioa pakkelia keskellä olohuonetta! Yritin minä tehdä sen pölyävimmän vaiheen silloin, kun olin yksin kotona ja imuroida joka välissä irtopölyä kaikkialta. 

Lopputulos on kuitenkin niin palkitseva, että siinä unohtuu turhankin pian kaikki homman ikävät puolet. 


Maalipinnan valmistuttua hioin kauttaaltaan hiukan karhean kalkkimaalipinnan 240-hiomapaperilla ja kulutin puun näkyviin kulmista. Päälle tuli Domus Naturan väritön vaha, jota uskallan kyllä suositella. Tärpättimäinen tuoksu ei ole niitä miellyttävimpiä, mutta vaha on helppo levittää ja se kuivuu nopeasti. Kun kuivuneen vahapinnan kävi vielä uudestaan läpi puhtaalla liinalla, pintaan tuli kaunis satiinimainen, himmeä kiilto. Kun ompelin vielä vanhasta lakanasta sivuverhon somistukseksi ja viritin Ikean halpisverhotangosta sille roikottimen, oltiin vetimiä vaille valmiita.


Koska puunuppien irrotuksessa joutui käyttämään voimaa ja väkivaltaa, osa puupinnasta vaurioitui ja repesi lakan mukana irti laatikoista, ja siksi etsin tilalle sellaiset vetimet, jotka peittäisivät pahimmat vauriot. Toki paikkasin niitä(kin) pakkelilla ennen maalausta, mutta ei silläkään ihan uudenveroista saa.


Sellaisenaan nämä Bilteman rinkulat olisivat olleet turhan tummat muuten vaaleaan sänkyyn, mutta mitäpä ei kalkkimaalilla voisi tuunata.


Toissapäivänä vihdoin koitti muuttopäivä, ja raahasimme todella painavan sängyn osa kerrallaan tyttöjen huoneen nurkkaan. Tämä valtava, lähes kaksi metriä korkea rohjake olisi kauneimmillaan isossa huoneessa, mutta talon ainoa iso huone on olohuone, eivätkä tytöt kuulemma aio nukkua siinä.




Finlaysonin ihanat raitalakanat pääsivät arvoiseensa ympäristöön ja sopivat mainiosti petin pariksi.






Maalia meni vähän reilu litra (0,9l ja 0,225l) ja vahaa puoli purkkia. Näin isoksi sängyksi se on minusta yllättävän vähän. Toisaalta en maalannut mitään turhaa, vain näkyviin jäävät osat.




Verho oli tosiaan aikaisemmassa elämässään lakana, jonka olen ostanut aikoja sitten kirpputorilta. Hiukkasen se oli jo pehmemämpi keskeltä, mutta ihan ryhdikäs verho siitä vielä tuli.


Koska ennen-jälkeen-kuvaparit on niin kivoja, tässä teille vielä sellainen:



Ehkä seuraavaksi jokin ihan pieni ja kevyt projekti... vähän aikaa voisin nauttia hiukan tilavammasta ja pölyttömämmästä olohuoneesta!

21 kommenttia:

  1. Ihana! Arvaa tuliko hinku ehostaa tuota meidän lasten männynväristä kerrossänkyä!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen ilman muuta seuraamaan hinkua, muutos on todella valtaisa kellastuneen männyn ja kalkkimaalatun uuden pinnan välillä!

      Poista
  2. Ihana tuli! ❤ Mulla odottaa myös eka kalkkimaalipurkki kotona, josko pääsis joskus sutimaan 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa olla että kun annat kalkkimaalille pikkupensselin, se uusii koko maalivaraston. 😀 Eihän se ihan kaikkeen käy, mutta melkein. Peittävyys on ihan omaa luokkaansa noissa.

      Poista
  3. Vau kyllä on kuin eri sänky. Tästä tuli todella upee.
    Mutta kovan työn teit, mutta tulipa hienoa jälkeä.
    Verhoksi lakana sopii hyvin samoin noi vetimen nupit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työtä näissä on, mutta voisihan sitä aikansa huonomminkin käyttää, ja lopputulos palkitsee uurastajan.

      Poista
  4. Aivan mieletön muutos ja niin kaunis lopputulos! Minä ihan luulin tätä ensisilmäyksellä oikeasti vanhaksi talonpoikaissängyksi. Sävykin juuri oikea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaaru! <3 Kiva kuulla että muidenkin mielestä se muistuttaa sitä mitä hain.

      Poista
  5. Hei voi vitsi kun tuli mageen näköinen lopputulos tuosta kerrossängystä <3 Väri ja kaikki! Nyt alkoi itteäkin kutkuttaa päästä touhuilee jotain maaleilla ja koeilemaan just tuota kalkkimaalia....hmmm....Muksua helmikuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä jos ei ole entuudestaan tuttu maali, kaikkeen se ei toki käy, mutta saa sillä ihanaa jälkeä aikaan sopivassa kohteessa!

      Poista
  6. Voi mahoton, hieno tuli! Meillä olisi myös lasten mäntyisen kerrossängyn maalausurakka tiedossa, ja valkoista kalkkimaalia on vielä jäljellä. Ehkä tämä sinun postaus on sopiva inspiraatio homman aloitukseen ;)

    VastaaPoista
  7. Vau! Haluun tällasen meillekin, kun nykyinen kerrospeti jää pieneksi. Onkohan tää uniikki yksilö vai onko näitä joskus valmistettu ihan myyntiinkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa kyllä yhtään sanoa! Tämän myynti-imoituksessa kerrottiin vain että puusepän tekemä. Ei kuulosta sarjatuotannolta, jos se tieto piti paikkansa. En ole koskaan aikaisemmin ainakaan tällaiseen ennen törmännyt!

      Poista
  8. Todella kaunis! Kalkkimaalilla saa kyllä niin ihmeitä aikaan <3

    VastaaPoista
  9. Ihana! Isokin projekti valmistuu kun on noin tarmokas tekijä! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitti! Osuutensa sille tarmokkuudelle saattaa olla silläkin, että iso sänky tukki koko olohuoneen joten oli pakko pitää kiirettä! :D

      Poista
  10. Hei! Meillä on samanlainen sänky. Ostin sen Torista v2014. Edellinen omistaja sanoi ostaneensa sen aikanaan Oulun vankilan myymälästä.

    -Leena Jäälistä-

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.