torstai 25. tammikuuta 2018

Arkitamineita

Lauhojen talvien paras päähine on trikoopipo fleecevuorilla. Sellaisia on aina aika-ajoin pyöräytettävä. Lapsenmielisiä kuoseja kuluu meillä jo aika vähän, kun muksut ovat muka niin isoja, mutta kuopus suostuu vielä pitämään kettupipoa. Tosin aamulla kun puin herraa eskariin, hän totesi diplomaattisesti, että pitää kettupipoa mieluiten kotona ja eskarissa sitä, missä on tähtiä.


Nuoremmalle neidille puolestaan lupasin joulun aikaan trikooneulostakin, kun entisestä tuli entinen.


Uusi versio sai lämpimän vastaanoton. Kaavoitin sen paljon käyttämäni Ottobren peplum-tunikan pohjalta. Etukappale kahtia ja pientä kaarrosta olalta kohti keskietua. Helppoa ja nopeaa. 

 

Reunan viimeistelin kaksinkertaisella trikookaitaleella.


Peplum tekee kivasti tyttömäistä keveyttä neuletakin helmaan.



Samaiselle neidille ompelin lämpöisempiä housuja kapeina leggareina. Sisäpuolella on fleece, ulospäin ne näyttävät collareilta. Kaupan vastaavista housuista nämä eroavat lähinnä sillä, että vyötärössä on ainakin kymmenen senttiä vähemmän leveyttä. Siinä on myös se syy, miksi ompelen tällaiset perushousutkin yleensä itse.


Nuorimmainen sai T-paitavarastoon jo kesää varten täydennystä yhden kangaspalan verran.


Lisää perusompeluksia pitäisi päästä surauttelemaan, ja valtavat hanget pihassa antavat ymmärtää, että vielä on ompeluvuodenaikaa paljon jäljellä. Vielä kun saataisiin paljon lisää valoa, jotta saataisiin vielä kuvistakin katselukelpoisia!

1 kommentti:

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.