maanantai 6. marraskuuta 2017

Pyssytehdas

Kerroin aikaisemmin harrastaneeni hiukan erilaisempia kättentöitä, mutta unohdin lopulta esitellä ja kuvata lopputulokset. Kesken ovat kyllä edelleen hihnojen puuttuessa joka pyssystä, mutta esitellään nämä nyt silti, kun kerrankin ehtii ja muistaa.

 
Lapset ovat kaikki neljä isänsä jalanjäljissä innostuneet luonnossa liikkumisesta, ja leikkimetsälläkin juoksevat tämän tästä lähimetsissä. Koko porukalla käydään mielellään tulilla istumassa, ja syyslomalla tehtiin taas yksi mieleenpainuva reissu lähellä olevalle kodalle. 



Pojilla oli leikkipyssyt mukana tuollakin matkalla, ja sitkeästi niitä kantoivat mukana itse koko reissun, vaikka reitillä oli kovia nousuja ja hankalia metsäosuuksia, kun poikettiin polulta ja pimeäkin ehti tulla, ennen kuin olimme taas autolla.




Sillä reissulla kuitenkin muovinen haulikon mallinen nallipyssy hajosi metsässä kompuroidessa, ja kun kinusivat uutta kaupasta, totesin, että tehdään mieluummin puupyssyt, jotka kestävät isältä pojalle. Ennen kuin huomasinkaan, olin luvannut tehdä puupyssyt koko nelikolle.


Mallia katseltiin netistä, mutta vapaalla kädellä piirreltiin lopulta kuvat tussareista, joista jokainen onkin nyt omanlaisensa. Pienimmälle tehtiin vähän muita pienempi, yksi halusi kiinteän piipun ja muut harjanvarren piipuksi, ja jokaisen toiveita kuunneltiin. Autotallin rakennustyömaalta haalittiin sopivan mittaisia laudanpätkiä, joihin sahattiin kuviosahalla muoto.


Muotoon sahaamisen jälkeen työhön pääsi uskollinen motoni, eli Boschin monitoimityökalu. Hioin samalla istumalla kaikista kulmat pyöreiksi ja pinnan maalausvalmiiksi. 



Puun työstämisessä on jotain äärimmäisen palkitsevaa, puhumattakaan siitä, miten iso juttu tämä oli lapsille. Jokaisen mielestä tämä ja se tähän johtanut kotareissu olivat koko syysloman parhaat jutut.


Liipasinreikien pitäisi oikeastaan olla soikean malliset, mutta sain sen verran taiteellisia vapauksia, että pyöreä kelpasi. Se porattiin tietysti sellaisella terällä, jossa on se leikkaava metallikaulus, en minä tiedä mikä sen oikea nimitys on. Hyvä kun tiedän, että pora on pora. Minusta on epäoleellista tietää mitä työkalut ovat, kunhan osaa käyttää niitä.


Pyssyjen perät vahasin Liberonin vahalla, jolla vahasin samaan syssyyn myös aikaisemmin blogissa esittelemäni vanhan arkun. Senkin uudistusvahaus lähti näiden pyssynperien vahauksesta. Kuivatusvaiheessa piti käyttää mielikuvitusta, ja leipälaatikko oli sopivan tukeva alusta perien kuivatteluun.


Loppuosa sekä harjanvarsista sahatut piiput maalattiin puolikiiltävällä huonekalumaalilla mustaksi, ja sen pääsivät lapset itse tekemään. Pienempi neiti halusi ehdottomasti ihan omanlaisensa pyssyn, ja tässäkin kuunneltiin omistajan omia mielipiteitä. Neidin pyssy on nyt sitten lila-valkoraidallinen, ja taiteilija itse on työhönsä erinomaisen tyytyväinen!


Ja taas tarvittiin luovuutta kuivatusvaiheessa! Kuvan yläreunassa näkyy pyykkinarulla roikkuva piippu, joka piti maalata kahdessa osassa, jotta kuivasta päästä pystyi ripustamaan piiput kuivumaan.


Lopputuloksista puuttuvat vielä hihnat, joilla aseet saa olalle roikkumaan, mutta muuten nämä ovat valmiita. Ja monet metsästysreissut näillä on jo tehty.


Vinkatkaapa mistä nettikaupasta saisi hyvää hihnaa tällaisiin? Saisi olla leveähköä, ja tietysti erätyyliin sopivaa. Ajattelin kiinnittää hihnat ihan niittipyssyllä molemmista päistä, ja jos joskus oikien heittäytyy joutilaaksi, niin voishan näihin ommella omat kantopussitkin. Mutta sitä en mene möläyttämään ääneen yhtä ajattelemattomasti kuin lupasin tämän pyssynteon! Tästä hyvästä oma pirtinpöytäprojektini jäi kesken, ja syyssäät eivät näköjään anna sitä enää loppuun tehdäkään.


 Mutta onpahan pienillä eränkävijöillä aseet miestä ja naista myöten!

13 kommenttia:

  1. Vaude, tosi mahtavat pyssyt 👌 Kyllä nyt pienten eräinkävijöiden kelpaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eerika! Tämä oli sellainen hyvän mielen projekti. :)

      Poista
  2. Minä oon kirppikseltä ostanut vanhoja sileitä mustia tai ruskeita nahkavöitä, pyssynremmiksi :) ruuvilla porannu kiinni ja hyvin on pysynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katselin vanhoja nahkatakkeja sillä silmällä kun kirpparilla kävin, mutta liian lyhyitä paloja niistä olisi saanut. Vöitä en hoksannut ajatellakaan, muttei niitä kyllä näkynytkään. Lopulta tilasin Kangastukusta hihnat, eiköhän tästä loppuviikolla päästä hihnanlaittoon!

      Poista
  3. Vau, miten hienoja! Kyllä kelpaa metsästää noilla. Mekin lasten kanssa tehtiin samantyylisiä loppukesästä. Ne on vaan karvalakkimalli noista, mutta hyvin niilläkin on pihapiirissä metsästetty ja muuan Tex Willer kavereineen on myös pihassamme näkynyt 😁 Hei, mistä tuo sun moto on peräisin? Jos kirjottas joulupukille että tois mullekin tuollaisen 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt en osaa sanoa, mistä meidän joulupukki tuon aikanaan osti, siitä kun on jo lähemmäs kymmenen vuotta, mutta näyttää löytyvän mm- Tokmannilta:
      https://www.tokmanni.fi/puuntyosto-ja-hionta/monitoimityokalu-pmf-220-ce/3165140828482/dp

      Poista
  4. Vaude. Mahtavia pyssyjä. Ei passaa näyttää omille muksuille, joudun vielä hommiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauhtiin pääseminen on aina hankalaa, mutta itse tekeminen on kivaa!

      Poista
  5. Komeita. Juuri viikonloppuna messuilla näin puupyssyjä, maalaamattomia, sellaisia kuin tuossa ihan ensimmäisessä kuvassa, kympin hintaan (jos en kamalan väärin muista). Mutta nämä ovat monta kertaa hienompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hetken jo harkitsin sellaisten hankintaa netitse, mutta eihän sitä osaa toisen tekemää kuitenkaan hankkia, kun sitten ei pääsisi tekemään ollenkaan!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.