Laatikkohöpsö pääsi taas irti

Lauantainen huutokauppa meni minulta ohi työvuoron vuoksi, mutta onneksi samainen meklari järjesti heti sunnuntaina varastontyhjennyskirppiksen, jossa sai käydä katselemassa, mitä löytyy, ja tinkaamiseenkin oli lupa.

Siipan kanssa siellä kierreltiin, ja voi miten otti sydämestä, kun siellä olisi ollut vanhan talon porstuaan täydellinen kannellinen penkki, jonka sisään olisi mennyt kymmeniä kenkäpareja! Ja toinen sydämentykytysten aiheuttaja oli isoon tupaan täydellinen puulaatikko, kahdella luukulla ja komealla vaalean vihreällä vanhalla värillä. En kestä niitä. Vieläkin suren sitä, että minulta toistaiseksi puuttuvat ne porstua ja tupa.

No tällaisen pienen lahon laatikon kuitenkin ostin, uhallakin. Ajattelin sitä kodinhoitohuoneen tasolle piilottamaan kaikkea epämääräistä pöydällä pyörivää, kuten lukuisiin laitteisiin sopivia Makitan irtoakkuja latureineen, kissan punkkipinsettejä kesäisin, merileväuutetta kasteluveteen lisättäväksi talvisin ja niin edelleen - ymmärsitte epäilemättä idean.

Kävi kuitenkin niin, että laatikolla on ulottuvuutta kymmenisen senttiä enemmän kuin kodinhoitohuoneen tasolla syvyyttä, joten se on sille tasolle hiukan turhan laaja. Ikävää, jos siitä kymmenen senttiä puskee käytävän puolelle. Rumaltahan se näyttäisi. Niinpä laatikko miettii vielä, miksi alkaisi isona, ja joudunhan joka tapauksessa hiukan siivoilemaan sitä ennen loppusijoitusta. Sikäli mikäli meillä nyt mitään sijoitetaan koskaan loppu-, sillä paikat vaihtuvat melkein siinä, missä mummolla sukat.

Mutta hieno se on. Vaikka ei vielä paikkaansa ole löytänytkään. Päädyissä on oikein nahkaremmit, joita sitä oli hyvä kanniskella uuteen kotiinsa.

Toinen söpöys samasta paikasta oli tämä pikkureki, jonka pyyntihinta oli jopa vitosen, mutta jonka sain lopulta tingattua samaan kahdenkympin hintaan ylemmän laatikon kanssa, kun alunperin sillä setelillä piti saada vain laatikko. Aina siis kannattaa tingata, niin kauan kun molemmilla pysyy suupielet ylöspäin ja hommassa on huumori mukana.

On siinä varmaan jo tyttären taiteilemalla koristeleppiksellä vähän vilu, kun aamulla pakkasta oli kymmenen astetta ja vähän ylikin, mutta ei se valita. Ehkä tuo pikkuinen, soma reki on senkin mielestä niin soma, että siinä viihtyy vaikka koko talven!