Entistä ehompi

Sain pitkästä aikaa arkkuaarteeseeni uuden pinnan. 

Arkun kannen päällä könytään, kiipeillään, lasketaan mäkeä, leikitään, kinastellaan, luetaan ja tehdään ties mitä, joka ikinen päivä satoja kertoja. Muutaman vuoden välein olen vahannut arkun uudestaan, kun entinen vaha on kadonnut lasten housujen takamuksiin.

Eilen oli taas uuden pinnan aika.  

Tykkään käyttää tähän Liberonin vanhanaikainen viimeistely -vahaa, joka sisältää bitumia ja värjää kuluneemmat kohdat voimakkaammin. Sama vahakäsittely on meillä myös keittiön lankkupöydässä. Pinnasta tulee ihanan elävän näköinen, ja uuteenkin puupintaan saa tällä aineella komean rustiikkisen ilmeen.

Ompelut ovat olleet ihan totaalitauolla kuukausia. Jokunen viikko sitten pyyhin pölyt ompelupöydältä ja koneista ja kokeilin, osaako sitä enää mitään.

Kuopukselle ompelin kettupaidan, ihan siitä ilosta, että hänelle vielä tällaiset söpöt kuosit kelpaavat - ja ovat jopa toivottuja. Isoveli kelpuutti tähdet, ja nyt vain jännitän, kuinka montaa päivää menee, ennen kuin tässä on lähtemättömät tahrat.

 

Mutta sen ajan, mitä töiltä jää, ja pahimmat sateet pitävät hetken taukoa, olen ollut ulkona. Koetan tankata raitista ilmaa talven varalle, koska silloin sisäseinien kylmemmällä puolella ei ole oikein mitään tekemistä, enkä siellä juuri viihdy. Ja nyt kun on tämä autotallikin, missä puuhastella, niin onhan se lystiä! ;)

Mutta näistä puuhasteluista saatte kuvasarjaa vähän myöhemmin, kunhan kätten työt valmistuvat. Huomatkaa frouvan toppavaatetus, kun lämpötila on kymmenessä plusasteessa. Hyvä oli ihmisen olla. Voitte kuvitella, ettei talvipakkasilla oikein ole riittävää vaatetusta, kun nyt on hyvä niissä, missä ihmiset normaalisti talvisin oleilevat.

Mutta seuraavana ohjelmassa on parin työvuoron jälkeen omaa aikaa ja vapaa viikonloppu hotelliaamiaisilla, sisustusshoppailulla ja kaikenlaisella kivalla ajanvietolla. On joka syksyisen perinteen, ystävien keskinäisen laatuajan vuoro!