lauantai 17. kesäkuuta 2017

Piha puhkeamaisillaan kukkaan

Olin perjantaina töissä iltavuoron ja siihen perään yhdeksäntuntisen lauantain, eli melkein koko päivän mittaisen vuoron, ja sillä välin kotipiha on kylpenyt auringossa ja lämmössä. Hurja määrä aukeavia nuppuja ja alkavaa kukintaa on luvassa, kun vain saataisiin pitää nämä lämpimät säät vielä vähän aikaa!


Syreeni alkaa vihdoin suunnitella kukintaa. Vuosikausia se on vain kasvanut ja vankistunut, mutta nyt siinä on nuppuja joka puolella pensasta. Tai niitä on itse asiassa kolme, joista yhden on myyrät talvella syöneet, mutta kaksi kasvaa komeasti jo istuttajansa pituisina. 


Syreenien antamaan suojaan jää joskus vuosien kuluttua kelapöytä pergolansa kanssa, siis kunhan syreenit siitä vielä kasvavat. Hommasin katoksen alle kukkia, jotka eivät kuihdu. Ei kerrota kenellekään, että tämä valkoinen pionikimppu on oikeasti Halpa-Hallin kangaskukkakimppu. Vaasina oleva peltipurkki on saatu tällä viikolla naapurilta. Ihana ruostekasa - ja ihana naapuri! Purkin pohjalla on veden sijasta kiviä, jotta tuuli ei kaataisi pionikimppua.


Etupihan kivikko alkaa olla yhtä värien ilotulitusta.
 


Siellä kasvaa myös tällaisia tappeja, joiden olettaisin olevan viimekesäisien kylvöjen tulosta. Mitähän olen kylvänyt, ja onko tämä punertava tupsu nyt kukka, vai vasta sen esiaste? Näitä on reilusti, ja ne näyttävät voivat varsin hyvin kuivassa hiekkamaassa. Mutta kun en muista, mitä olen sinne sotkenut! Joka tapauksessa tyyppi ei ainakaan näytä entuudestaan tutulta. Taustalla näkyy vastaava kaveri ilman punerrusta.


Pionin nuppuja on nyt kymmeniä ja taas kymmeniä, ja nämä ovatkin sitten ihan aitoja sellaisia. Muurahaiset vetävät niistä päänsä täyteen imelää. 


Patjarikko on siitä ihana, että se kasvaa yhtä iloisesti paahteisessa etupihan penkissä kuin hiukan kosteammassa paikassa pengerryksen partaallakin. Tässä sen sekaan vain on soluttautunut surkimus, kutsumaton vieras. Joku heinälajike tunkee tähkiään sen läpi. En millään raaskisi repiä tätä yhtään auki, mutta ilman repimistä en koskaan saa rikkoja pois sen seasta.


Lamoherukan läpi ei onneksi tule edes rikat.


Tässä on muuten pihlajan juurella kasvavat ananakseksi haukkumani liljojen alut.


Niitähän ne ovat jo ihan selvästi. Toisella puolella samaa penkkiä kukkii alkukesän violetti teema - rönsyakankaali, nupulla olevat kurjenmiekat ja kuvan rajauksen ukopuolella vielä jättilaukat. Kyllä minun nyt kelpaa.



Kovin sotilaallisen tarkkaa kitkentää en ole ehtinyt harrastamaan, koska työt. Niinpä penkit ovatkin iloinen sekamelska kasvatettua ja kutsumatonta. Ohikulkiessani pyrin kiskomaan muutaman kortteen joka kerta, jotta ne pysyisivät penkissäni altavastaajina. Mokomat.





Ihan pian kukkii idänvirpiangervo. Pensaiden tavis, mutta silti ensimmäisiä pensaslajeja, joihin ihastuin kuvien perusteella ja jonka halusin meillekin. Ehkä siksikin, että tiesin maaperän olevan sille otollista. Vehreän puutarhan saa helpoiten juuri niillä tylsillä ja helpoilla lajeilla. Näin uskaltaisin väittää.


Ja mikäs muu sellaiseen sopisi paremmin kuin maahumala. Harvoin tulee kuvattua sitä kukkivana, mutta onneksi kuitenkin nyt! Siellä se valtaa ruusujen alustaa.


Samaiselta naapurilta, jota jo aikaisemmin kehaisin, on saatu tämäkin ruosteinen lyhty. Näitä on minulla jo kolme ihanaa, puuttuu vain puutarha, jossa olisi vanhoja puita näiden ripustimiksi. Sellaista odotellessa tyydytään nuoriin puihin ja kerätään lyhtyjen pintaan lisää kaunista patinaa.


Suloista sunnuntaita, blogisiskot!

4 kommenttia:

  1. Nuo sun kylvökset on Harjaneilikoita :) Mullakin nousee niitä aina sieltätäältä, sehän kylväytyy itsekseen ja leviää uusille paikoille, muistaakseni kaksvuotinen, toisena kesänä vasta kukkii. Ihania kuvia, kesäisiä tunnelmia... mukavata sunnuntaita sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa sekös se nyt onkin! Niitä olen kyllä tosiaan kylvänytkin, sen muistan. Siinä tapauksessa tämä ei ole vielä tässä.. Kukkia odotellessa! :)

      Poista
  2. Eipä mikä blogilöytö! Ostin juuri vanhan torpan ja täältähän löyty vaikka mitä ihania ideoita ja inspiraatiota. Kivaa kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat sanat! Huippua että jätit kommentin, niin löysin sitä kautta sinun torppajuttusi. Kyllä jollain sitten voi olla ihana olopaikka! En melkein kestä!

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.