torstai 29. syyskuuta 2016

Heppahousut ja uusvanha takki

Esikoiseni pääsi pienen heppatauon jälkeen taas kiinni tallitouhuihin, kun naapurikunnan heppakerhossa oli sopivasti tilaa, ja kuljetuskin järjestyi näppärästi. Vaikka en itse heppahöpsöyttä ole koko ikänäni tuntenutkaan, on helppo iloita tyttären puolesta, sillä hänelle tämä hevostelu tuntuu olevan kauhean tärkeää.

 

Torstai-iltoja odotellessaan neiti ratsastelee ompelemallaan kepparilla.

 

 Aika hieno yhdeksänvuotiaan tekemäksi, väitän minä!


Nyt piti kuitenkin esitellä hevosen sijasta housut, jotka tekaisin tässä yhtenä iltana sitä oikeaa ratsastamista varten. Muistelin, että jossain lähiaikojen Ottobren numerossa olin nähnyt ratsastushousujen kaavat, ja pienen selailun jälkeen ne löytyivätkin syysnumerosta 4/15.


Hiukkasen yksinkertaistin housuja jättämällä taskut pois, mutta se pääasia, ratsupaikka, on kuten alkuperäisissäkin. Eivät housujen sivusaumat hierrä hepan selässä ollessa.


Kaava oli hoikalle tytölle hyvän mallinen, joskin edelleen hiukan leveä, mutta nyt ainakin mahtuu thermoleggarit alle, kun ilmat kylmenevät. Seuraavaksi hankintalistalle meni ratsastussaappaat, mutta niitä en voikaan itse ommella. Niiden löytymiseen saakka mennään peruskumppareilla.

Takkikin on uusi - tai vanha, mutta uusi. Se on pari vuotta sitten ostettu naisten M-kokoisena, ja pidinkin sitä ahkerasti aikani, kunnes totesin, että se on hitusen liian lyhyt ollakseen oikeasti mukava päällä. En raaskinut laittaa somaa takkia kiertoonkaan, joten päätin siirtää sen perintönä tyttärelle.


Ratkoin kappaleet irti toisistaan, mutta vetoketjuun en koskenut. Pienensin kappaleita olalta ja sivusta, leikkasin hihat uudestaan hyödyntäen hihansuiden kanttaukset, lyhensin selkäosaa irrottamalla resorin ja nappaamalla pätkän selkäosaa pois, ja niin edelleen... muokkasin vähän sieltä sun täältä, ja tämän jälkeen alle tunnin ompelulla sain tyttärelle supersöpön takin - ja juuri sopivan mittaisen. Vetoketjut, taskut, pääntien viimeistely ja kädentiet ovat alkuperäisiä.


Hassu takki - niskassa sisäpuolella lukee Sisters Point, kokolapussa M, ja sivusaumassa on kuitenkin oma ompelumerkkini.



Meillä nelistää pitkin pihoja onnellinen neiti.

6 kommenttia:

  1. Oot kyllä ollu kätevä emäntä tuon takin (ja housujenkin) kanssa. Ja on tainnut tyttö tulla äitiinsä, todella siistiä jälkeä näyttää heppa olevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tytär on todella paljon taitavampi kuin minä hänen iässään, saa nähdä mitä kaikkea hän osaa kolmekymppisenä! :D

      Poista
  2. Ihana heppatytön asu! Mistä kankaasta teit housut? Tääläkin talossa asuu nimittäin heppatyttö (sekä heppaäiti myös) ja olispa mukava kokeilla itsekin housujen tekoa tytölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kysymystä pelkäsinkin! ;D Tein housut siitä mitä sattui kaapista löytymään, vaaleampi kangas on joku napakka, paksuhko neulos, olisko ollut kankaita.comista, ainakin osittain keinokuitua, ja tummempi ratsupaikka on ihan vaan microfleeceä. :) Se kai usein on esim. tekonahkaa, mutta meillä on nyt tällaiset omituiset housut. :D

      Poista
  3. Samat jutut täälläkin. Housut ompelin, saappaat puuttuu =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt meillä on saappaatkin, saatiin sopivasti kympillä uudenveroisessa kunnossa olevat perussaappaat ratsastusharrrastusta lopettavalta.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.