tiistai 9. elokuuta 2016

Iltojen pimetessä


Kaiken työkiireen, reissaamisen, koulujenaloitustouhun ja ties minkä keskeltä haluan huikata pikaiset heipat teille ja muistaa teitä muutamalla tämänpäiväisellä kuvalla.

 

Sadonkorjuuta harrastetaan nyt tosimummolassa suorastaan kiihtyvässä määrin. Porkkanaa saa nyppiä suoraan lasten käsiin, hernettä tulee enemmän kuin löytyy syöjiä, ja perunaa haetaan päivälliselle kattilallinen kerrallaan - ja voi sitä tuoreen potun makua! Puhumattakaan siitä ylellisyydestä, kun kuoret lähtevät tuoreeltaan pestynä irti kokonaan. 

Tämä hauska porkkana on lajikkeeltaan 'Rondo'. 


Porkkanoiden vain meinasi käydä köpelösti, kun kurkut ovat viimein intoutuneet alkukesän paleltumisen jälkeen kasvamaan kunnolla, ja nyt ne ovat vallanneet porkkanoidenkin kasvupaikan joka puolelle änkeytyvillä piikkisillä lehdillään. Varsin somilla sellaisilla.



Sopiva aasinsilta hyötykasveista koristekasveihin kulkee tätä koivunrunkoa pitkin. Ruusupapu rules! 


Rakkauteni köynnöskasvien huolettomaan ikisuosikkiin, humalaan, ei ainakaan yhtään vähene näiden somien käpyjen myötä.

 

Niitä on nyt hurjasti. Kaaren alla seisoessaan on käpykaton alla! 

 

Aika erilainen, mutta omassa tyylilajissaan kaunis kiipeilijä on imukärhivilliviini. Se kasvaa ainakin meillä hitaasti, mutta leviää tasaista tahtia laajemmalle. Ehkä se vielä jonain päivänä valtaa roskakatoksen, kuten toivon.



Pinkki syysleimu on kukkinut nyt viikon verran, ja se jos joku on aina minulle se syksyn alkumerkki. Pimeät illat, vähän viileät päivät - ja syysleimu. Pihan väriläiskä.


Iso kukkapenkkini, kuten koko piha, kaipaisi kunnollista kitkentäkierrosta. Edellinen keräilyerä taisi olla heinäkuun alkupuolelta, joten aika paljon on sen jälkeen tapahtunut rikkaruohorintamalla.  Perennatkin alkavat olla kuka milläkin tavalla homssuisia, ja kuihtuneita varsia olisi mukava päästä vähän siistimään. Unikoiden pampulatkin kerään taas talteen, kunhan vähän aikaa vielä kypsyvät.


Autotallin suhteen ollaan vielä aika alussa.


Erään vanhan sanonnan mukaan talli on kuitenkin jo puoliksi tehty, joten hätäkös tässä! Ehtii vaikka kukkasia kuvailemaan. Alla kaveeraavat ruiskaunokki ja kotoinen siankärsämö.


Rohtosuopayrtin aika on ohi, mutta harmaamalvikki on komeimmillaan.


Ja kaikenlaista pikkuista, tomeraa pyrkijää on kukkapenkin laitamilla. Tuolla kasvaa ainakin akileijaa, sormustinkukkaa ja palavaarakkautta sulassasovussa. Ja kuukausimansikkaa.


Ja arvatkaa mitä! Minulla on ilmeisesti sittenkin sekä tyttö- että poikatyrnit.


Ovat vain kovin ujoja marjomaan vielä, mutta alku se on tämäkin.

Isotuomipihlaja sen sijaan ei ujostele ensinkään. Pihaa reunustavasta aidanteesta on kerätty huru mykke marjoja, ja aina vain niitä kypsyy lisää. Kertokaapa käyttövinkkejä? Tähän mennessä niitä on mennyt piirakassa (maistui muuten ihan teolliselle kirsikalle, sellaiselle 'kirsikkakarkille') mehussa herukan kanssa sekä tuoreeltaan. Jos tämä tuvattavuus on jollekin aivan uusi, kerrottakoon, että marjan maku muistuttaa ainakin omasta mielestäni etäisesti pensasmustikkaa. Marjan koko on ison mustikan luokkaa, ja niitä on tosi helppo poimia ainakin vielä, kun pensaat ovat kasvussaan ergonomisella korkeudella.


Ruusukuvassa ei kuki enää, ei ole kukkinut aikoihin, mutta korkeutta on kasvattanut tuo puistoruusu 'Ilo' niin, että ihmetellä saa. Parissa metrissä ollaan jo. Turha mainitakaan, miten odotan sen seuraavaa kukintaa. Saattaa näkyä jo ohikulkijoidenkin iloksi, kun tämänkesäinen kukinta tapahtui vielä kinttujeni juuressa.


Talon edustalla ilahduttaa paitsi ruiskaunokit ja siankärsämöt, myös kosmokset. Tällaisia punakosmoksia kylvin touko-kesäkuussa suoraan avomaalle, ja nyt saan iloita tuloksista.




Ihan identtinen ei ole siemenpussin kuvan kanssa, mutta väri on nätti, ja kukka muutenkin. Mitäpä sitä valemummo muuta kaipaisikaan.


Sitten pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, etten ole kertonut kotkoistamme aikapäiviin oikein mitään. On ne siellä, pihan perällä. Ihan kuten ennenkin.




Naapuritkin sen tietävät, varsinkin puoli viiden aikaan aamulla, kun kukko aloittaa lauluharjoituksensa. Käytännöllisenä tyyppinä se tosin aloittaa ne ensiksi sisältä kopista, mutta jossain vaiheessa kanat häätävät sen pihalle huutamaan. Aika monena, tai no tosi monena aamuna olen harkinnut äänieristyksen lisäämistä koppiin. Saisi puoli tuntia lisäaikaa unelle.

Tällaisen ruman myönnytyksen tein tänään. Käytännöllisyys voitti ulkonäön. Sinkkinen sisustushörhön juoma-automaatti alkaa olla sisältä niin levässä, ettei sitä saa enää puhtaaksi. Enkä raaski juottaa kanoille levää. Uudessa ja rumassa on kolme hyvää asiaa: helppo tiskata, täyttöasteen näkee yhdellä vilkaisulla ja sitä ei voi kaataa. Vielä kun kanat oppisivat juomaan siitä.


Munia tulee neljä päivässä, kuten on kanojakin. Olemme saaneet jakaa muninnan tuotoksia varmaan ihan riesaksi asti naapuriin ja vähän kauemmas anopillekin.



Kukko on alkanut ärhennellä minulle, ja instagramin puolella esittelinkin käsivarren taisteluhaavoja, kun se mokoma mölisijä pääsi yllättämään emäntänsä. Kuukauden verran meillä olisi vielä toisissamme kestettävää, ennen kuin alkaa olla kanojen talvihoitoon muuton aika. Viime vuonna muutto ajoittui aikalailla elo-syyskuun vaihteeseen.

Itselläni työkiireet ovat kenties koko vuoden kierron kovimmalla tasolla kaudenvaihdon, alennusmyyntien ja kaikenlaisten inventointipyyntöjen ansiosta, ja huomennakin ajattelin ottaa vähän etua ja mennä työvuoron alkua aikaisemmin purkamaan kertynyttä rästitöiden sumaa. Mutta näin anonyyminä ammattikuntani edustajana vetoan teihin, rakkaat aletekstiilien shoppailijat: älkää niin kauhiasti sotkeko! Meillä on ihan työtäkin, jota ei ole se, että tyhjentää sovituskopeista nurinpäin lattialla lojuvia vaateröykkiöitä, siirtelee paikalleen alerekkiin jätettyjä normaalihintaisia vaatteita, etsii hysteriassa irti revittyjä hintalappuja ja kääntelee taas nurinpäin lattialle jätettyjä vaatteita myyntikuntoisiksi. Kiitos. Vähän helpotti. ;)

Mukavaa viikon jatkoa!

10 kommenttia:

  1. Oh my...mun ei pitäis lainkaan katsella tälläisiä pihakuvia kun Suomi-mökkikuume vaan syvenee:/ Todella komeasti kurkku kasvanut teillä!Ja jaksamista työhommiin:)

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtavia kuvia pihanne viher- ja kukkaloistosta. Hyvin olet saanut pihan elämään! Syysleimu on kyllä upea. Sitä kasvoi edellisen kotimme pihalla. Intoa vaateläjien siivoamiseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Syysleimu meinasi kadota viime talven pakkasten vuoksi kokonaan, mutta sentään nousi vielä.

      Poista
  3. Ihana tuo humala. Sille on löydettävä paikka myös tältä tontilta! Tuu tekee tänne suunnitelma ja kylvämään tuota innostusta ja aikaansaamista jota sulla on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Humala on kyllä ihana! Ei mulla ole mitään sunnitelmia, kunhan tohellan menemään! ;D

      Poista
  4. Kiva lukea taas kanoista! Vinkkaan, että sivuasenteiset juomanipat on loistokeksintö. Vesi pysyy siistinä ja astia ei muutenkaan sotke niin paljon. Hirmu äkkiä oppivat myös juomaan nipasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, nipat! Joskus viime kesänä sitä jo suunnittelinkin, että kunhan joudun luopumaan sinkkisankosta. Miksen sitä nyt muistanut!

      Poista
  5. Moi,

    Ihania juttuja ja kuvia <3 Olipa onni, että eksyin :)

    - Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiitos, ja ennen kaikkea tervetuloa! :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.