Amatöörin ensikosketukset lavatarhaan

En tiedä teistä ammattilaisista, ovatko lavatarhat edelleen katseen kestävässä kunnossa, mutta amatöörillä ei ole ainakaan. Onni on, että tarha tuli tehtyä takapihalle. Ehkä juuri siksi, että tiesin.

Melkoinen näky. Osittain syksyn aiheuttamaa riutumista, ja osittain hoidon puutetta, joka taas johtuu työkiireistä. Ja osittain huonoa ennakointia, josta aion ottaa oppia ensi kesänä. Lopputulos on kuitenkin kuvan kaltainen vihreä häröpallo. Olisi kiva saada jostakin ylimääräinen vapaahetki, jonka voisin käyttää tämän kasviskaaoksen siistimiseen.

Sopivaa joutoaikaa, säätä ja mielialaa odotellessa voisinkin raportoida kesän kasvatuskokeiluista hitit ja hutit. Yhden kesän perusteella voisin väittää olevani edelleen enemmän koristepuutarhuri (kuka haluaisi pihaansa kaltaiseni koristeen, hmm...), mutta syötävät ovat kiva lisä pihakokonaisuudessa. Mutta seuraavat huomiot siis täten itselle muistiin ensi kevättä varten ja iloksi teille, sillä vahingonilohan se on iloista iloisinta!

Ruusupapu. No sehän repsottaa, koska myrsky kaatoi viime tai toissa viikolla sen verkon tukena olleet rimat. Poikki meni jotta napsahti vain. Aamulla löysin koko rakennelman retkottamasta perunalavan päältä, jolloin tietysti myös pottujen varret olivat katkeilleet. Ruusupapu on kyllä jatkossakin kasvatuslistalla, vähintäänkin koristearvonsa vuoksi, mutta jämäkämmän tukirakennelman se vaatii. 

Tosin tuo Fiskarsin hara on toiminut tässä hätävirassa ihan hyvin, ja papuja on ainakin helppo poimia, jahka sen aika koittaa, sillä ne roikkuvat somasti verkosta alaspäin, irti lehdistöstä. Pitäisköhän patentoida.

Porkkana sitten. Se kasvoi nyt kahden kurkun välissä, ja ahdastahan sille siinä tuli. Muutama komea porkkana saatiin, mutta selvästi kurkku vei sen elintilan. Suurin osa porkkanoista oli pikkuruisia kitulaisia. Oma lava porkkanalle ensi kesänä, niin äitimuorin suosio lasten silmissä on taattu. Porkkana oli kurkun ja perunan lisäksi ainoa kasvis, jota jokainen perheenjäsen kasvilavoista halusi syödä.

Tomaatti. Tuo ihme riesa, jota on pakko alkaa kasvattamaan jo maaliskuussa pienen pienistä siemenistä, koska viherpeukaloa niin kauheasti särkee siihen vuodenaikaan. Yhtä turhaa kuin pelakuiden kasvatus siemenestä. Pelakuut sain kukkaan heinäkuussa, tomaatti teki komean määrän raakileita ja mätäni sitten sateiden takia kesken kasvun. Tosi kiva siihen vaivannäköön nähden, jota kylväminen, kouliminen, lannoitus, kastelu, karaiseminen, harsoilla peittely ja kaikenlainen kauniiden puheiden pitäminen näille herkkähipiöille on minulle aiheuttanut. Päätin palata tomaattiasiaan seuraavan kerran sitten, kun minulla on näille katettu tila, jota kasvihuoneeksikin kutsutaan. Terassi, parveke tai muu vastaava rakennelma kävisi myös, mutta ei avomaa, jossa ressukat ovat kaikkien tuiverrusten tuhoille alttiina. Liian riskialtista, sanon minä.

Paprika. No siis olihan se jo etukäteen tiedossa, että aika epävarmaa on, mutta kun löysin avomaalle soveltuvan lajikkeen, jonkun valkoisia hedelmiä tuottavan tapauksen, halusin kokeilla. Ovat kasvaneet koko ajan harson alla rautapadassa, mutta eivät ole ehtineet kitukasvultaan edes kukkimaan vielä. Poistetaan kasvatuslistalta tomaatin tavoin, niin kauan kun kasvihuonetta ei kasva tähän pihaan. Ennemmin alkoi lahoamaan harso päältä kuin kukat kehittymään.

Salaatti. Ei ole tarvinnut ostaa koko kesänä. Huoleton ja helppo, ainoastaan uusintakylvöt jäivät aika vähiin. Meidän perheen salaatinlehtikulutuksella riitti tosin syötävää samoista kylvöistä toukokuun lopulta elokuun alkuun saakka. Ensi kesänä voisi antaa salaatille hitusen pienemmän tilan, ja silti sitä riittäisi koko kesäksi. Nyt kanatkin saivat osansa. Alla olevassa kuvassa on viimeinen jäljellä oleva, lavaan unohtunut salaatinlehti.

Kurkku. Jos ostaa avomaankurkun siemeniä, on paras varautua siihen, että muutama neliö lavan ympäriltä peittyy kurkun varsiin. Näin ainakin meillä kävi. Vähään aikaan ei ole nurmea alta leikattu, etteivät kurkutkin silppuunnu.

Siemenpusseissa ei kerrottu tukemisen tarpeesta, mutta kertokaapa te näin jälkiviisaana, olisivatko nämä kurkunroikaleet kiivenneet ylöspäin muutakin kuin herneenvartta pitkin, jos olisivat saaneet tuet? 

Lajikenimeksi avomaan hernekurkku?

Satoa on päästy maistelemaan ja syömään jo urakallakin tässä elokuun aikana, eikä minulla ole mitään hajua, onko se myöhäinen ajankohta. Kirjastahan sen näkisi, tai siemenpussista, mutta kun ei jaksa tarkistaa. Hyviä ovat, varsinkin nyt kun vettä on riittänyt, ja kurkkuja kasvatetaan täten ehdottomasti myös ensi kesänä. Nyt lajikkeina oli 'avomaankurkku' ja 'pitkä avomaankurkku'. Arvaa kumpi on kumpi.

Peruna. Se on se jokanaisen peruspöperö, ja ehdottomasti suurimman ilon työmäärään nähden peruna saikin aikaan. Ensi keväänä pitäisi muistaa hamstrata siemenperunat jo huhtikuussa jääkaappiin istutusta odottamaan, tai on auttamatta myöhässä liikkeellä, kuten tänä keväänä kävi, kun lopulta idätettiin kaupan ruokaperunoita. Hyviä tuli, mutta aika myöhäänhän niitä vasta pääsi maistelemaan. Multaaminenkin melkein unohtui, mutta alle kymmenen perunaa vihersi. Hyvin siis meni, ja jokainen syötäväksi kelpaava mukula syötiin. Kuukauteen ei tarvinnut perunaa ostaa. Eikö se ole aika hyvin yhdestä lavasta!

Herne. Laitetaan ensi kesänäkin, mutta se pitää muistaa, ettei siemenpussin tietoihin voi luottaa. Jos korkeudeksi määritellään 60cm, se tarkoittaa kahta metriä. Näin ainakin meillä. Sokerihernettä on turha laittaa muutamaa vartta enempää, koska lapset eivät mielellään syö palkoja. Taittoydinherne sen sijaan tekee kauppansa jokaiselle - niillekin, joiden lempiruokaa ei ole hernekeitto. Olen yrittänyt vihjata, että samoja herneitä ne on, mutta ei auta.

Kukka- ja parsakaali. Ostin pari pistokasta molempia Viherkeskus Focuksesta, ja harson alla olivat juhannukseen saakka visusti. Muutama kaalinpallero tuli satoa molemmista, kunnes hermostuin toukkiin, jotka kuin irvaillakseen roikkuivat joka puolella kaalinlehdissä, ja niinpä hävitin mokomat herkut. Liian hyvin maistui tuholaisillekin - ostetaan jatkossa kaupasta.

Ruohosipuli. Siellä se kasvaa lavan päädyssä, ja varsista on pilkottu moneen munakkaaseen makua. Kukkia ei kuitenkaan ole näkynyt. Saa nähdä, tapaammeko ensi vuonna. Jos sieltä vielä noustaan, on kenties perehdyttävä tarkemmin sen kasvuvaatimuksiin ja selvitettävä, missä mättää kun ei huvita.

Mutta juuri nyt huvittaa nukkua. Syksyn ensimmäinen flunssa on täällä, ja olotila sen mukaisesti riemuisa. Hyvää yötä!