keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Piharealismia

Toukokuu oli niin lämmin ja sää kaikinpuolin suorastaan täydellinen, että kesää tuntuu jatkuneen jo ties kuinka kauan. Ja kun tietää, että oikeasti kesä on vasta alkamassa, ei mummelssonin onnella ole mittaa, ei määrää.




Piha on jo aivan kesämallilla, joka puolella on joku puska kukassa (kukkapenkit on tosin vasta vihreää täynnä) ja nurmea leikataan vähän väliä. Ihana idänvirpiangervo aloittelee kukintaansa.




Samoin kotipihlaja.



Jättilaukkojen korkeat varret kurkottavat kohti pilviä, vaikka lehdet tuntuvat kärsineen hallayöstä. Jospa kukat silti avautuvat normaalisti. Laukkojen lisäksi mm. kurjenmiekat ja akileijat ovat jo nupulla. Samassa penkissä on myös tulppaaneja, jotka tekevät sentin kokoista mininuppua, eli taitavat olla aika taantuneita. Auttoikos siihen jakaminen vai mikä?




Joku kullero tai mikä lie on ojan puolelta hypännyt kukkapenkkiin myös, leveilee pikkusydämen edessä, mutta en raaski sitä siitä hävittää. Olkoon, kun kerran siihen tahtoo.



Ja pioni! Se tekee vihdoin nuppuja, vuosien odottelun jälkeen!!! 


Kun nämä kukat avautuvat, en liikahda kotoani mihinkään, vaan nautin kukinnasta.




Jotain sinistä, jotain vanhaa... no on kyllä jotain punaistakin. Patjarikko on kyllä ihana!




Toinen patjarikko, viime kesänä ostettu, tekee kukkia monessa värissä. Outo.




Takapihalla on jo oikea nurmi, joka on kertaalleen leikattukin. Pikkuhiljaa siellä alkaa olla pihan näköistä. Kukkapenkistä nousee monta huoletonta, helppoa lajia. 


Saatuja, jaettuja, siirrettyjä, puoli-ilmaisia. Meidän pihaa ei ole tehty isolla rahalla, enemmänkin tunteella ja mielikuvituksella. Ja kivillä, joiden hinta sisältyi tontin ostohintaan.




Rönsytiarella tulevaisuuden varjopaikassa. Sen ja saniaisten ylle kaartuu joskus perinteinen terijoensalava, joka on nyt vasta metrin mittainen.





Humala ei petä koskaan, vaan nousee aina yhtä topakasti kohti korkeuksia. 
 

Nyt nopeimmat latvat ovat jo pian parissa metrissä.





Eilen hain vihdoinkin haaveilemani Clas Ohlsonin pergolan, jonka ostamista ihan suotta vatuloin monta kesää. On se hieno, ja kyllä kannatti hankkia!




Oli ihan pakko testikasata se tuohon päälle, jotta näimme, mahtuuko pöytäryhmä luontevasti tuohon alle. Usein kun näkee tämän pergolan alla vain pieniä ryhmiä. Mutta hienosti käy suurempaankin. Meidän pöydän halkaisijahan on huimat 1,9 metriä! Alta kaivetaan nurmi pois ja tehdään purkutiilistä "lattia". Jos tiiliä riittäisi enemmänkin, tekisin niistä myös polun nurmikon poikki katokselle. Kehikkoon istutetaan tieysti kiipeileviä köynnöskasveja. Ehkä uskallan vihdoin harkita kärhöjä, kun on näin hyvä syy.



Kuvan taustalle jäi David Brownimme, mutta on se kuvassa olonsa ansainnut. Ilman sitä, ja uutteraa kuskiansa, meillä ei olisi lainkaan tämän näköinen pihamaa. Onnea on osaava mies! 

No - sitten sitä realismia. Nimittäin sen osaavan miehen mukana tulee myös monenlaista muutakin, sillä jos osaa korjata mitä vain, on myös helposti kiinnostunut monenlaisista romuista (anteeksi, romut). Ja niitähän riittää. Väliaikaisen pressuhökötyksen korvaavat tallisuunnitelmat ovat jo pitkällä, ja toivon hartaasti saavani näiden komeiden esineiden suojaksi seinät ja katon pikapuoliin.




Siinäpä teille puutarharealismia! Uskaltaako kukaan muu näyttää pihansa pahinta puolta näin julkisesti? Haaste on nyt heitetty, armaat puutarhabloggaajat!

18 kommenttia:

  1. Eihän tuo näytä ollenkaan pahalta - sitä paitsi ihan ymmärrettävää uuden talon pihassa jossa autotalli puuttuu vielä. Meillä on sen sijaan purettavia rakennuksia jotka on vilahdelleet joissakin kuvissa taustalla. Kuivurista on enää kivijalka jäljellä mutta suuli on vielä kokonaan pystyssä - kun pitäisi löytää siellä oleville tappurille ja viskurille paikka jostakin.

    Kullerot on ihania. Meillä kotonakotona oli niitä, mutta täällä päin en ole nähnyt kuin yhdessä kukkapenkissä. Niitä on ikävä samoin kuin kelta- ja valkovuokkoja, eikä tässä meidän lähellä ole sinivuokkojakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä se minusta näyttää aika pahalta... :D Ainakin kun sitä on vuosia siinä katsellut kaikkine autonrengaspinoineen. Mutta osaan takuulla antaa arvoa autotallille, kunhan se siihen tehdään, on tässä se hyvä puoli.. ;)

      Poista
  2. Meillä onneksi pihan pahin puoli purettiin viime kesänä ja toivottavasti saataisiin tänä kesänä sen paikalle pihan helmi. Täällä suunnitellaan siis puretun peltikammotuksen tilalle kesähuonetta. Että ei auta muu kuin kääriä omat ja armaisen aviopuoliskon hihat ja ryhtyä hommiin, jos sellaisessa löhöilypaikassa haluaa tulevina kesinä köllötellä.
    Mikä sulla epäilyttää kärhöissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan se että niille saisi olla hyvä- ja syvämultainen kasvupaikka, ja täällähän on lähinnä tarjolla kiveä ja savea. Jalommat kärhöt kai talvehtii aika epävarmasti, mutta eilen juuri työkaveri yllytti hankkimaan alppi- siperian tai lumikärhöjä, niiden kanssa voisin ainakin yrittää. :)

      Poista
    2. Mulla on pari jalokärhöä ja yksi alppikärhö ollut muutaman vuoden kasvamassa isoissa ruukuissa ja olen talvettanut ne kellarissa. Hyvin ovat voineet ainakin ruukuissa. Nyt laitoin itsekkin ekaa kertaa yhden jalonversion maahan kasvamaan. Äidilläni on jalokärhöjä maahan istutettuna ja sieltä ne ovat joka kevät puskeneet ylös, joten pitähään se viimein itsekkin kokeilla. Jalokärhöjen kukat on valtavan kauniit, mutta ne ei kasva niin tuuheiksi ja isoiksi mitä alppikärhö, joka kukat on minusta aika vaatimattomat (tai ainakin jos vertaa jalokärhöihin ;) ) :)

      Poista
    3. Joo joskus satuin näkemään viherkeskus focuksessa jalokärhön kukassa, ja voi herttinen sentään, se kukkahan oli valtava!! En tosiaankaan ollut tajunnut että niissä on niin suuret kukat.

      Poista
  3. Meillä on aina ollut tuollaista moniväristä patjarikkoa. Olen luullut, että kukka haalistuu vanhetessaan. Nyt on kyllä arovuokot valloittaneet patjarikon elintilan, että pitäisi patjarikon jämät siirrellä väljemmille maille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arovuokkokin on onneksi varsinainen kaunotar! En tiedä miksi se ei meillä viihdy.. vaikka sen piti olla varsinainen riesa, niin ei kasva ei.

      Poista
  4. On teillä kaunis piha kyllä! Meilläkin on kaivuri löytänyt mulle tontilta paljon kukkapenkinrakennusmateriaalia ;) mies ei ollut kivimäärästä ihan yhtä onnellinen kuin minä, mistähän lie syystä :D meilläkin pitäis saada vanha traktori kuntoon ja siihen sitten jonkinmoista kauhaa hommattua niin sujuis pihahommatkin vähän sutjakammin ensi kesänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♡ Kivet on kyllä ihania, työläydestään huolimatta! ;)

      Poista
  5. Aivan ihania kuvia! Meidän kukista suurin osa kukkii vasta myöhemmin kesällä, kiva tunnelmoida näistä. Patjarikko oli meilläkin tuollainen monivärinen, tänä vuonna ei vaan enää noussut maasta:(
    NinnA

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Monella tuntuu tulleen kasvitappioita viime talvena, niin meilläkin. Patjarikoissakin oli osa "patjasta" ruskettunutta, mutta nousee ne näköjään silti uudestaan.

      Poista
  6. "Joku kullero tai mikä lie" :D

    Anteeksi mutta naurattaa tuo, kun juuri tänään pohdin itse, pystyisikö kullerosta keräämään siemeniä, että saisin kylvettyä sitä pihallemme. Luonnonkukkarakkautta täällä päin, ja kullero on sieltä upeimmasta päästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naura ihan vapaasti vaan, ei tämä ole niin vakavaa! :D On se kaunis kyllä, vaikka keltainen värinä ei minuun niin iske. :)

      Poista
    2. Niin ja luonnonkukkarakkautta myös täällä, istutuksiin on ujutettu pusikon puolelta saniaista, kurjenpolvia, ojakellukkaa ja puna-ailakkia. Vielä kun saisi valkoistakin.

      Poista
  7. Minäkin hämmästelin viime kesänä istutettua patjatikkoa. Just samanväriset kukat :) ja laukoista myös kuivettunu lehdet. Minä aattelin sen johtuneen kuivuudesta, kun siinä penkissä kasvaa vasta harvassa kukkia ja näytti kyllä kuivalta. Lasten sadettajaleikit on laitettu sen verran likelle, että penkki saa osan vedestä. Ja voi... Näkisitpä meidän tallin tauksen ja talon päädyn. Ei näytä pahalta teidän romut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuskin kuivuudesta voi johtua, tuo on niin kostea penkki ja ruskettuivat yhdessä yössä nuo lehtien kärjet jo ennen tätä lämpöjaksoa.

      Onko se romuasioissakin niin, että naapurin puolella ruoho on vihreämpää.. :D

      Poista
  8. Ihana tuo katos. Näen kärhöt ja purkutiilet paikallaan jo. Upea!!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.