lauantai 21. toukokuuta 2016

Tuomen tuoksua!

Lempipuuni on kukassa juuri nyt.




Jo ennen meitä tällä tontilla kasvanut tuomi on komeasti kukassa, ja vuosi vuodelta se on aina vain komeampi. Tässä ylivalottuneessa kuvassa se ei tosin ole oikein edukseen. Vaikka olenkin aika hajusteherkkä, tuomen tuoksua käyn nuuskimassa sydämeni kyllyydestä niinä muutamina päivinä, kun tuomi oikein komeasti kukkii. Se tuoksu edustaa minulle alkavaa kesää ja kaikkea sitä ihanaa, joka on vielä edessäpäin.




Olen muidenkin blogeista lukenut, että talvituhoja on ollut. Meillä ne tuhot tuntuvat iskeneen kaikkein pahimmin ihan tavallisiin kasveihin. Niihin, joiden luulisi pysyvän hengissä kaikissa olosuhteissa. Kaukasianmaksaruoho, seppelvarpu, sammalleimu, rauniokilkka jne.. lista on pitkä. Myös rinneangervot ovat kuolleet suurimmaksi osaksi, ja vain muutamassa oksassa siellä täällä oli muutama lehti. Jouduin leikkaamaan angervot alas kokonaan, ja talon edusta on nyt todella tyhjän näköinen. Lamoherukka sitä vastoin on aina vain tuuheampi ja kasvuvoimaisempi, ja sainkin taas leikata pengerryksen yli valuneita ja maahan juurtuneita oksia omiksi uusiksi kasveikseen.




Idänvirpiangervot kasvattivat viime kesänä pitkät pystyt varret, jotka tosiaan ovat yllättävän pystyt, kun tuon pensaan kasvutapa on yleensä nuokkuvampi. Roskakatoksen toisella puolella kasvava, kotoa tuotu punakukkainen angervo, kenties kuninkaan-, sai sekatööreistä, kun pensaan alaosa oli muuttunut risuiseksi. Nyt se kasvaa taas siistinä tupsuna omalla paikallaan. Kukkia odotellessa - näiden molempien suhteen!


Tyrniä istutin myös toissakesänä kun ilmaiseksi sain, vaikka meidän pihan maaperä on tyrniä ajatellen huonoin mahdollinen: tiivis, kostea ja savinen. Neljästä parannettuun maahan istutetusta alusta kolme elää, mutta vain yksi on siinä kunnossa, että uskon sen jatkavan kasvuaan edelleen. Pitäisi mennä suurennuslasin kanssa selvittämään, onko minulla nyt emi- vai hedekasvi ja hankkia se puuttuva palanen, jotta saataisiin marjojakin. Täältä löytyi vinkkiä siihen, mistä ne tunnistaa.




Takapihalla olen keskittynyt lähinnä hyötytarhan tekoon, ja sinne onkin kylvettynä jo useamman sipulin, herneen ja salaatin siemeniä. Itämistä odotellaan. Autotallin tuleva rakennuspaikka rajautuu hyötytarhasta massiiviseen kiviaitaan, johon jätettiin kasaamisvaiheessa aukko kaariportille. Kaarta kiipeää - mikäs muu kuin ikiaikaisen ihana humala.






Hommasin muuten Honkkarissa poiketessani tällaisen ihastuttavan köynnöstuen. Nyt pitäisi vain osata päättää, mikä köynnös saa tätä pitkin lähteä kiipeämään, ja mihin kohtaan pihaa se pystytetään. Viereinen, ruosteen värinen rautainen köynnöstuki löytyi joskus kirppikseltä vitosella.




Tänään ulkona valuu loputon sade, ja tiedän tuomen kukinnan olevan loppunsa edellä sen vuoksi. Kukkatertut roikkuvat apeina alaspäin kuin luovuttaneina. Onneksi minun ei tarvitse luovuttaa vielä. Kesä on vasta aluillaan, ja meillä on pihaduunit jo hyvässä vauhdissa. Tämän kesän tavoitteisiin kuuluu vaatimattomasti autotallin rakentaminen, mutta pienempiäkin haaveita toki on. Niistä yksi on pergola, joka nousee kelapöydän suojaksi varjostamaan paahteista, kovassa käytössä olevaa grillaus- ja kahvittelupaikkaamme. Kenties jo seuraava postaus on pergolapostaus!

4 kommenttia:

  1. Eihän tuohon muuta oikeen voisi laittaakaan kuin kärhö kiipeilemään!
    -uuanel

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen jostain syystä vierastanut kärhöjä, niin kauniita kuin ne ovatkin.. kai siksi, että minulla on mielikuva niiden arkuudesta ja arvaamattomasta kasvusta tai kuolemisesta. Liekö aivan väärä mielikuva. Ehkä voisin kuitenkin kokeilla vaikka jollain alppikärhöllä ensiksi.

      Poista
  2. Tuomi on ihana, kyllä se kuuluu perinteiseen suomen kevääseen. :) Mulle tosin riittää tuo purppurainen versio, siihen ei iske se tuomenkehrääjäkoi niinku tavalliseen välillä tulee. Sen vuoksi puutarhassa vähän karsastan tavallista Tuomea.
    Siperiankärhö näkyy olevan aika hyvä valinta meidän korkeuksille, molemmat selvis viime talvesta, vaikka aika nuoria taimia vasta ovat. Nyt on jo kukkia tuossa toisessa. Ehkä mä sinuna lähtisin siitä, tai Alppikärhöstä. Nehän on aikalailla samanlaisia, toinen valkonen ja toinen sininen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä tuomenkehrääjäkoita minäkin kauhulla odotan, milloin se ekan kerran iskee, kun tuo tuomi on oikein julkisivun puolella näkyvällä paikalla. :P Hmm, valkoinen puhuttelee tietysti sinistä enemmän, täytynee lähteä siitä! ;)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.