perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vannapiipingviini ja pellepöksyt

Meille on muuttanut eläin!


Koululaisilla oli tänään lähestyvän vapun kunniaksi naamiaiset, ja sain toissapäivänä töihin tyttäreltä puhelun, joka kuului jotenkin näin: "Pääset äiti ompelemaan, koska päätin juuri että haluan olla perjantaina pingviini!" 


En tiennyt ennen tätä puhelua koko naamiaisista, saati että olisin varautunut ompeluhommiin, ja työkiireideni keskellä (ottaen huomioon että lapsilla on lupa soittaa töihin vain jos on tärkeää ja kiireellistä asiaa, joka ei voi odottaa) saatoin ehkä tyrmätä koko ajatuksen. "Ensinnäkään en ole lupautunut ompelemaan pingviiniasua, toisenakin voisit edes pyytää, ja kolmantenakin olen töissä, ja ois vähän kiire tässä!" 


Huomaan toimivani aina samalla tavalla. Ensiksi kiukkuinen tyrmäys - mitä joutavia, ei tässä nyt ehdi, sitten totean mielessäni että no harvoinhan nuo mitään pyytää, voishan sitä nyt kuitenkin ajatella, ja seuraavaksi ollaankin jo kangaskaupoilla. Nyt se seuraava oli tosin vasta seuraavana päivänä, sillä iltayhdeksän jälkeen, kun työpäivä loppui, on aika vähän kangaskauppoja enää auki, vaikka monen puljun aukioloajat ovatkin heittäneet häränpeffaa lähiaikoina.


Pikakaavoituksena ja -surautuksena ompelin mustasta velourista hupparin, johon lisäsin valkoisen teddykarvavatsan ja huppuun silmät sekä nokan. Takahelmassa on vielä pyrstöntynkää. Instassa olin aikaisemmin nähnyt Mutturalla-Annikan ompeleman pingviinihupparin, ja se varmaan vaikutti takaraivossa, kun päädyin tähän hupparitoteutukseen. 

Jalkoihin piti ommella nokkakankaan jämästä vielä pikaräpylät. Tyttären jalka paperin päälle, sen mukaan kaava ja eikun ompelemaan. Muutama hiuslaskos päällikappaleessa sai lärpyttimiin lisää räpyläfiilistä. Flunssaisena, kauheassa päänsäryssä ja väsyneenä en jaksanut alkaa väsäämään kunnolla jalkaan istuvaa mallia, vaan surautin pohjan ja päällisen samanlaisista kappaleista.


Kokonaisuus on kyhätty kokoon varsin pikaisesti, tavanomaista pienemmällä kriittisyydellä omia töitä kohtaan, mutta sen saama vastaanotto on ollut sitäkin onnellisempi. Koululaisen vappupirskeet ovat jo takana päin, ja tänään asu on kiertänyt jokaisen mukulan päällä vuorotellen. Olen saanut sylitellä ja silittää montaa suloista pingviiniä.


Pikkumies ei tilannut pingviinihupparia, mutta perushousuja senkin edestä. Vanhat on pieniä, ja polvet täynnä reikiä. Oli siis aika siirtyä kokoon 110.


Näihin yläkuvan housuihin riitti palanen turkoosia ja palanen sammalenvihreää velouria, joten yhdistin ne yksiksi kokonaisiksi housuiksi. Poika sanoo näitä pellehousuiksi, ja vaikka minä olin vähän sillä kannalla, että jos vaikka kotihousuiksi vain, niin heti seuraavana hoitopäivänä nämä oli saatava jalkaan. Ja onhan ne lopulta ihan hauskat, vaikka onkin pellet.


Harmaat on asiallisemmat: muuten ihan perushousut, mutta polvissa on höyhenkuosista polvipaikat. Näihin menikin sitten viimeinen anopilta saatu velourpala. Nyt on kaikki lukuiset vuosien mittaan saadut velourmetrit käytetty! Monet monituiset housut niistä on ommeltukin.


Omia kangashankintoja puolestaan oli tämä vihreä palanen, johon kävi kivasti vihreän tähtitrikoon jämät. Kauan sitten pojalle ommeltu tähtipaita samasta kankaasta on tietysti näiden housujen paras kaveri.



On se vaan pienestä kiinni. Perushousut on ihan eri näköiset, kun niihin surauttaa vähän jotain pientä ekstraa. Aina ei tarvitse tehdä näyttäviä taskuja tai muuta erikoista.


Seuraavaksi paneudutaankin vähän sotkuisempaan asiaan, vaikka sisäsiistiin tosin. Tänään oli nimittäin ensimmäisen, kaksi viikkoa muhineen Bokashi-pöntön tyhjennyspäivä. Jee! Raporttia rapsahtelloo, kunhan ehdin sitä tekemään. Pysykää luvulla!

5 kommenttia:

  1. Tosi upea pingviiniasu - ja millä vauhdilla se on tehty, wau!!

    VastaaPoista
  2. Hienot on räpylätkin (3-vuotias käväisi tässä ruudun ääressä ja näki vain ko. kuvan ja totesi heti, että "Siinä on räpylät!" ja sen jälkeen näytin koko asun kuvan, niin heti tuli pingviiniksi tunnistus) :) Minä pääsin tällä kertaa helpolla, kun supersankari-ihastusvaiheessa oleva 5-vuotias halusi laittaa joululahjaksi ompelemani Batman-asun ja tuo 3-vuotias laittoi aikoinaan kirpparilta ostetun leijonapuvun, koska hänen Supermies-asunsa pikkukalsarit olivat kadonneet ;)

    Tuo on totta, että pienillä lisäyksillä tulee paljon ilmettä perushousuihin. Minulle onkin tosi hankalaa ommella ihan perushousuja. Aina tulee lisäiltyä jotain taskuja tai tikkauksia vähintään.

    VastaaPoista
  3. Hauskasn näköinen pingviini asu! Ei uskoisi, että tulee valmista tuossa ajassa :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.