tiistai 19. huhtikuuta 2016

Pehmeä aikarauta ranteessa

Tuoreena vaimona yhtä tuoreelta puolistolta saatu rannekelloni palveli kymmenisen vuotta moitteettomasti, kunnes sen aika tuli täyteen vuodenvaihteen jälkeen, joten olen yrittänyt siitä lähtien pärjätä ilman kelloa. Huonosti olen pärjännyt. Töissä elää jossain määrin aikaa vilkuillen jo ihan tauon pitoa ja työajan päättymistäkin varten, eikä asiakkaiden nähden ole mukava kaivella aina puhelinta taskusta aikaa tarkistaakseen. Kotonakin elämä on sen verran aikataulutettua, että helpointa on, kun ajannäyttö kulkee aina mukana. 


Muutamia kelloliikkeitä olen käynyt kiertämässä lähiaikoina, mutten ole löytänyt yhtään kaunista tai mieleistä, paitsi yhden, jossa olikin sitten niin tökerö salpasysteemi, etten olisi itse saanut kelloa ranteeseen. Ei sellaisia, kiitos!

 

Hankin sitten pahimpaan tarpeeseen kaksi muutaman euron halpiskelloa Ebayn kautta, ja molemmissa oli sanomista. Toisessa on niin suuri kellotaulu, että tunnen kuljettavani seinäkelloa ranteessa. Ranneke oli säädettävä, joten siitä sentään sai sopivan. Yleensä ongelmana on aina suuri ranneke, ja se oli tietysti ongelmana siinä toisessa kellossa, jonka ranneke oli keinonahkaa - ei siis säätömallia. Se oli ranteen ympärille moninkerroin kieputettavaa mallia, tähän tyyliin.


Aikani yritin muokata rannekkeesta sopivaa leikkaamalla nepparikiinnityksen toisen pään pois ja kiinnittämällä uusia neppareita tilalle, mutta enpä onnistunut löytämään sopivaa vastakappaletta kellon omille neppareille. Lopulta kokeilin korvata molempien päiden metallinepparit kam-nepeillä, mutta eiväthän ne niin paksuun kappaleeseen tartu. Sisuunnuin lopulta niin, että napsautin koko rannekkeen saksilla kuuseen ja tein tilalle uuden. Mittojen mukaan. Siitä, mitä sattui kangaskaapista löytymään.


Tulipa muuten just eikä melkein sopiva.  Rannekkeessa on sisällä napakka, 2cm leveä kuminauha ja sen päälle on ommeltu juuri siitä hyvän värisestä nude-trikoosta kaitale. Kaitale on ommeltu kellotaulun alta päistään yhteen siksakilla, joten näkyvillä ei ole saumoja eikä turhia lukkosysteemejä. Ranneke joustaa sen verran, että se on helppo sujauttaa käteen, jossa se kuitenkin pysyy napakasti.


Eihän tämä mikään unelmien kello ole edelleenkään, mutta ihan hauska silti. Kyllä tällä pärjää, kunnes kohtaa sen oikean uuden kellon, joka palvelisi seuraavat kymmenen vuotta! 

Ps. Ebayn valikoimissa oli yksi lystikäs kello, joka olisi hauska ihan kurillaan hankkia jollekulle myöhästelijälle lahjaksi...

2 kommenttia:

  1. Hyvä idea uudistaa ranneke! Kello näyttää nätiltä. Minä en ole vuosiin pitänyt rannekelloa, pitäisiköhän kaivaa ne esille pitkästä aikaa.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.