Kuusivuotiaan kettumekko

Meidän eskarilainen on tarinoiden ja satujen suurkuluttaja. Eläintenystävänä varsinkin eläinsadut iskevät suoraan neidin sieluun. 

Kirjastosta täytyy saada säännöllisesti lisää luettavaa. Ja se, mikä ennen oli vain katseltavaa, on nyt tosiaan myös luettavaa. Lukeminen alkaa kuusivuotiaallamme olla jo melkoisen sujuvaa, ja sekös vasta kannustaakin tarttumaan kirjaan. Satuihin tulee aivan uusi ulottuvuus, kun ne ovat muutakin kuin kuvia.

Mukavat lukuvaatteet taas puolestaan tekaisi äiti. 

Heräsin tähän kankaaseen aivan liian myöhään, ja siispä sainkin sitä vain pienen palan, juuri ja juuri ketun kokoisen. Olisin toivonut mekon etumukseen teehetkeä ketun ja pupun kesken, mutta sitä kuviota ei ollut kokonaisena ostamassani kangaspalassa. 

Onneksi kettu on aika söpö kirjoittaessaankin!

Kettupalasen kaveriksi piti moneen kertaan miettiä sopivaa kangasta, mutta kaappiin jäänyt iso palanen raitatrikoota oli vaihtoehdoista sopivin. 

Mekon kaava on yhdistelmä kahdesta aikaisemmin ompelemastani mekosta; raglanhihaisesta perusmekosta sekä peplumtunikasta. Helma on leikattu täysvinoon, koska - no, se vain pitää leikata noin. Mikä lie pakkomielle.

Housut on puolestaan omalla, kapealla leggarikaavalla ommellut, velour on mummilta saatua. Sydän kertoo lapselle, kummin päin housut puetaan.

Kovin on hempeää, mutta mikäs sen ihanampaa.

Kyllä passaa jatkaa lukuharjoituksia!