tiistai 29. maaliskuuta 2016

Taimienhoitoa tunteella

 

Pelakuun taimet olivat venähtäneet taimimullassaan sen verran reiluun mittaan, että kaipasivat jo kipeästi uutta, tujumpaa multaa. Hetken mietin, mahtavatko hankkimani kylvöruukut olla maatuvia, mutta kun huomasin, miten juuret sieltä jo työntyivät läpi, totesin niiden olevan.


Ei nuo taimet oikeasti ole näin keltaisia, vaan ihan hyvän värisiä vihreitä.. :D

Vaikka ulkolämpötila näyttikin olevan tänään 11,4 astetta plussan puolella, ei ruukutushommiin ihan vielä päässyt ulos. Eteläikkunalla sai kuitenkin (likaisen) lasin läpi nauttia auringosta samalla, kun touhusi taimien kanssa.


Olen aika toivoton taimikasvattaja. Kylvän koko pussillisen pelakuita siinä uskossa, että osa siemenistä ei lähde itämään, jolloin lopulta vain osa on ruukutettavana. Kuinka ollakaan, kaikki itävät ja kasvavat. Fiksu heittäisi heikommat taimet ruukutusvaiheessa kompostiin, mutta minulla ei tahdo olla sydäntä - kaikille täytyy antaa mahdollisuus.


Lopputuloksena on, että joka ikinen nurkka on täynnä erikokoisia ruukkuja ja purnukoita, joissa jokaisessa kasvaa kituuttaa joku pelargoni tahi muu olento. Koska pitää antaa mahdollisuus.


Nyt kuitenkin päädyin heittämään yhden hitaasti itäneen, ruttuisia lehtiä kasvattavan kituuttajan pois, ja voi tätä syyllisyyden tunnetta. Eikö se ressukka olisi ansainnut vielä yhden mahdollisuuden? Ja kun sitten kuitenkin hylkään sen, en pysty viemään sitä elävänä takapihan lumiseen kompostiin. Mitä raakuutta sekin olisi! Yhtä raakalaismaiselta tuntuu sekin, että murskaa taimiparan kerralla soosiksi multineen päivineen ja vie vasta sitten. Tai jättää sisälle odottamaan roskiskaappiin, jossa se on pimeässä ja yrittää kurottautua valoa kohti. En kestä ajatusta.


Näin hankalaksi voivat taimipuuhat tällaisella hentomielellä osoittautua. Siitä huolimatta odotan innolla tulevaa kasvukautta kaikkine taimen tappamisineen, vaikka niiden hengissäpitäminen on kuitenkin päätavoitteeni. Ainoastaan rikkaruohoja kohtaan en useinkaan tunne sääliä. Ainakaan, jos ne vievät kasvutilaa ja valoa istutetuilta kasveilta. Tai ainakaan, jos eivät ole kauhean nättejä...



Sain muuten terveiset kanojen talvihoitopaikasta. Kukko oli, kuten vähän ennustinkin syksyllä, muuttunut niin vihaiseksi, että se oli ollut pakko lopettaa. Onneksi saamme hyvätapaisen kukon tuon kuvassa pyllistelevän ärhäkän isännän tilalle.


Kanat ovat ilmeisesti voimissaan, ja lapset kyselevät jo päivittäin, milloin haetaan kanat kotiin. Joka kerta osoitan takapihan kanalaa, ja kysyn, näyttääkö se lasten mielestä valmiilta ottamaan kanat vastaan. Eihän häkissä ole lunta kuin ehkä puoli metriä...!

Mutta kevät tulee. Ja kohta myös ne kanat, kunhan yöpakkasista päästään. Älkääkä muistuttako, että ollaan vasta maaliskuussa. En halua muistaa! Haluan leikkiä jo kevättä.

8 kommenttia:

  1. heheh on se hyvä, etten ole ainoa hentomieli;).Minulla on myös ihan kevätfiilikset.Eilen aloitin lyhyen yritti- ja kesäkukkakurssin ja ope antoi laventelin pistokkaita halukkaille.Saas nähdä lähteekö ne kasvamaan vai joko ensi kerralla saan tunnustaa, että ne kuukahti jo...

    VastaaPoista
  2. Hah, kuullostaa jotenkin hämärästi tutulta :D Saapa nähdä miten mun tänä vuonna käy, kun pitäisi laittaa kesäkukkien siemenet multaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on sitten ainakin riittävästi kesäkukkia... ;D

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa. Tomaattia käsketään kylvämään kaksi siementä ruukkuun ja ottaa sitten heikompi taimi pois. Mutta kun molemmat taimet on ihan yhtä vahvoja niin ei voi ottaa kumpaakaan pois vaan koulitaan omiin ruukkuihinsa. Lopputuloksena on niin paljon tomaatintaimia että niitä jaetaan naapureille ja tutuille. Tänä vuonna ei tosin taida olla edes omiksi tarpeiksi kun en ole vielä saanut kylvettyä mitään kaikenlaisten murheiden takia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo on se ongelma! Niin väärin ensiksi antaa siemenelle mahdollisuus ja vaikka se parhaansa tekisi, nyppiä täydellinen taimi pois. Ei vaan voi! :D Mulla on myös tomaatti vielä kylvämättä, itse asiassa siemenetkin hankkimatta. Pitääkin hakea niitä heti tänään. Tsemppiä sinulle murheisiin! <3

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitettu ♡ ja kotioloissa toimiikin. Sitten kun elanto on kiinni hyvistä taimista ja ruukutus/koulinta maksaa rahaa homma muuttuu ja ylijäämät/vialliset sun muut menee armotta roskiin. Kotioloissa on mielenkiintoista myös seurata, josko kituliaasta taimesta tulisi jotain erilaista, vaikka värivirheellinen tai variegata.

    Mukavia istutuspuuhia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei varmaan työkseen kylvävillä ole aikaa tai mahdollisuuksia miettiä taimien tunteita... :D

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.