keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Kaavoituskokeiluja

Kokeilin paria mielessä pyörinyttä ideaa, ja nytpä tietää senkin, miltä nuo ideat näyttävät valmiina vaatteena. Vähän on vielä viilaamisen tarvetta kaavoissa, mutta noin kokeilukappaleiksi ihan mukiinmeneviä lopputuloksia.

 

Ensimmäinen juttu oli tämä sifonkihelma, joka näkyisi päällikankaan alta. Muuntelin peruspuseron kaavaa keskeltä poikki ja levensin helmakappaleita. Sifonkihelma on suora, päällisen helma on kaareva.



Tämä on tällainen hiukkasen siistimpään menoon suunniteltu tamine. Saa nähdä tuleeko kuinka paljon käyttöä. Huivin ostin joskus kirpparilta, kun sattui sopivasti hivelemään silmää.


Sifonkihelma oli aika kinkkinen ommeltava, kun lähteehän se purkautumaan kun vain luvan antaisi. Ja vaikkei antaisikaan. Ompelin sivusaumat pussille, jotta se pysyisi kurissa. Helmassa on vain kaksinkertainen käänne, vaikka mietin rullapäärmettäkin. Laiskuus iski, enkä jaksanut alkaa säätämään konetta rullapäärmeelle (siihenhän olisi mennyt ainakin puoli minuuttia).


Kankaat tuohon teokseen on Eurokankaasta ostettu, paloista molemmat. Tuon vihertävän kankaan pinta on niin ihanan pehmoinen, ettei tullut mieleenkään kokeilla, mille nurja puoli tuntuu, ja niinhän se elämä yllätti, että valmista puseroa päälle vetäessä totesin, että nyt muuten pistelee. Että saapa nähdä, pystyykö tätä koskaan edes käyttämään.

Toinen kaavakokeilu on samaa perua kuin aikaisemmin luirusta neuloksesta ompelemani tunika. Meinasin linkittää sen tähän, mutta mitä hyötyä, kun ei siinäkään postauksessa ole kuvan kuvaa.


Hommasin tuollaisen kuvausapulaisenkin joku viikko sitten, kun töissä poistettiin käytöstä torsoja, ja tietysti heti kyselin, liikenisikö niistä uskolliselle työntekijälle jokunen. On huomattavasti helpompaa kuvata paikallaan pysyvää torsoa kuin itseään etälaukaisijan avulla. Kokoerokaan ei ole valtava, tosin torson vyötärö on nälkiintyneen tasolla, ja käsien puuttuessa vaatteen istuvuus ei ole ihan ihmiseen verrattavissa.


Tämän kotimekon idea on tuossa pitsikuviotrikookappaleessa, jonka löysin tilkkulaatikosta ja halusin välttämättä käyttää johonkin, koska ajattelin sen olevan ainutlaatuinen palanen. No, tänään huomasin, että sitä samaista trikoota myydään Ikasyrillä nytkin.


No hyvä niin, siinä saattaisi hyvinkin olla tulevan kesän suosikkimekkokangas. Kun vain saisi ratkaistuksi mieleisimmän mallin. Nämä jättitaskutunikat saavat nyt kuitenkin hetkeksi väistyä sivuun. Kavennan kaavasta hiukan tuota pääntietä ennen kuin unohdan sen olevan turhan leveä, ja siirryn sen jälkeen toisenlaisiin haasteisiin.


Ja se kuvaongelma - se on edelleen selvittämättä. Tuskin selviääkään. Lukemattomia tunteja olen asian kanssa painiskellut, ja lievästi sanottuna olen sekaisin. Muutama kysymys minulla olisi esittää, kertokoot tietonsa joku, jos suinkin osaa vastata. 

1) mikä ero on google kuvilla ja picasan verkkoalbumilla, ja miksi kuvia on molemmissa? Eri kuvat? Kun lähetän kuvia Picasa-ohjelmasta verkkoon, ne menevät Google kuviin. Miksi ei Picasan albumiin? Ja miksi ne joskus aikaisemmin ovat menneet sinne, ihan pyytämättä?
2) muutin kaikki picasa-albumien kuvat julkisiksi, ja silti osa kuvista näkyy täällä, osa ei. MIKSI! 
3) ehkä tämä tekniikka ei enää ole mummoja varten, alan tulla siihen lopputulokseen.
4) pitäisi teettää paperikuvat

Eipä minulla muuta.

2 kommenttia:

  1. Hyvän näköisiä molemmat! Minä olen varmasti sinuakin mummompi näissä nettiasioissa ja minusta on toooosi paljon apua, kun en kummastakaan asiasta ymmärrä mitään :D (siis picasasta enkä googlenkaan).

    VastaaPoista
  2. Hyvät kaavoitukset, kun on noin kivat puserot. Mä tallennan kuvat suoraan omaan kansiooni käsittelyjen jälkeen, eipä ole minullakaan neuvoja

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.