sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Erilainen iltapala

Aina kun ollaan vajaalla miehityksellä kotona, tulee sellainen olo, että voisi tehdä jotain tavanomaisuudesta poikkeavaa. Tällä kertaa poikkesimme rutiineista lähtemällä iltapalalle vähän kotikeittiötä kauemmas.


Isukki oli metsällä ja esikoinen kaverin luona yökylässä, joten jäljelläoleva nelihenkinen porukka tuntui hyvin pieneltä. Napattiin polttopuita ikeakassiin ja eväät mukaan. 


Ehkä hienoin retkipaikka voisi olla Sen Koulun vieressä, mihin on tehty nuotiopaikka penkkeineen ja pöytineen sekä korkea maisemienkatselutorni, mutta niin vain on sielläkin tehty tuhoja.


Betonista kaivonrengasta, sitä nuotiopaikkaa, eivät ole saaneet vandaalit hajotetuksi, mutta tukeista tehdyt pöydät ja penkit on tuhottu, samoin näköalatasanteella ollut jykevä pöytä on viskattu korkealta tasanteelta kaiteen yli alas, ja siellä se makaa päreinä maassa. Miksi?! Kenelle tulee hyvä mieli tuollaisesta? Voi että minua alkaa aina sapettamaan nämä tahalliset vahingonteot! Kauankohan torniin uskaltaa kiivetä, ennen kuin joku keksii sahata lattialankut poikki?


Tämäkin paikka on niin syrjässä maaseudulla, ettei luulisi tänne kenenkään eksyvän tuhotyöt mielessä. Vai onko lähiseutujen nuorisolla ollut liikaa vapaa-aikaa ja tekemisen puutetta?


Kun pääsimme harmistuksemme yli, totesimme, että otetaan silti ilo irti. Yksi penkki oli vielä istumakunnossa ja puolikas pöytä, joten siihen juuri ja juuri mahduimme eväitämme syömään. Kunnollista hiillosta emme malttaneet makkarantuskassamme odottaa, mutta hyvää tuli liekitetystäkin makkarasta. 
 

Makkaran kaveriksi mussutettiin kotona kasattuja sämpylöitä, ja jälkiruuaksi oli tietysti lämmintä kaakaota ja suklaata.



Kyllä hyvin tuli uni pienillä jo ennen yhdeksää tuon reissun jälkeen. Taisivat ehtiä kiivetä torniin ja alas vähintään kymmenen kertaa illan aikana, puhumattakaan kaikesta sänkipellolla juoksemisesta ja muusta riehumisesta. Muistuttakaa minua ensi heinäkuussa, kun syksypaniikki iskee, että on syksyssä paljon ihanaakin.

8 kommenttia:

  1. Sama homma, mulla rupeaa aina ärsyttämään kun paikkoja tuhotaan vaan ihan huvikseen. Kyllä pitää sellaisilla tuhotyöntekijöillä olla köydä elämä. Toinen mikä on ihan käsittämätöntä, on jättää roskat luontoon. Viime puolukkareissulla huomattiin, että joku oli vienyt sinne metikköön ihan kunnon roskaläjän. Miten joku jaksaa ja viitsii sinnekin jemmaan roskia kuljettaa :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mun ajatuksia! Harmittaa hurjasti että roskaajia ja rikkojia aina riittää. Mitä siitä saa?! :(

      Poista
  2. Loppujen lopuksi oli kuitenkin onnistunut iltapala! Harmittaa kyllä tuollainen tuhoamisvimma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan hauskaa meillä oli kaikesta huolimatta! Samalla oli taas hyvä hetki asennekasvattaa lapsia tuosta rikkomisesta. ;)

      Poista
  3. ihana retki,kaikesta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli onneksi! Lasten retki-iloa ei ihan vähällä pilata, jos vähän himmennettiinkin.

      Poista
  4. Nuo on niitä hetkiä joita lapsetkin muistelevat vielä aikuisiällä. Ja me kiikkustuolissa 😉 onkohan mahdollisesti lähelläkin tuollainen paikka? En ole törmännyt. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko sinne meiltä noin parikymmentä! Itään päin.. voin tarkemmin kertoa irl jos haluatte käydä katsomassa! :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.