keskiviikko 5. elokuuta 2015

Loppukesän kukkasia



Kylläpä oli tämä vaaleanpunainen ruiskaunokki mieluisa tuttavuus!




Pitkään sen nuput pysyivät kiinni, ja minä jännitin, mitä sieltä tulee, ja lopuksi tietysti yllätyin iloisesti. Niin kaunis roosan sävy!



Joukossa kukki yksi violettikin, ja mietin tietysti heti, pysyykö vaaleanpunainen vaaleanpunaisena, vai kasvaako paikalla ensi vuonna vain sinisiä ruiskaunokkeja? Kuka noista siemenistä voi mitään tietää, kun tuntuu, että ne tekevät mitä tykkäävät!?




Miten te muut, joilla näitä tummanpuhuvien unikoiden siemeniä oli, onko kasvanut? Minä kylvin näitä joka puolelle pitkin pihaa, ja lopputuloksena on kolmekymmensenttisiä varsia, joiden päässä kasvaa miniversioita viimevuotisista. Kasvupaikatkin ovat toki laihempia kuin viimevuotinen supermulta, mutta silti! Onko se vain tämä kylmä ja märkä kesä? Vai taantuvatko siemenet jotenkin?



Roosan sävyisten lisäksi sormustinkukissa oli myös valkoista, ja sekös vain sopii! Kaunis kuin mikä. Sormustinkukkien kukinta onkin aika hauska, kun kukat tippuvat yksitellen varresta, ja lopulta varressa on enää muutama kukka latvassa.



Syysfiilistä alkaa väkisinkin hiipimään mielen pohjalle, kun syys- ja kiiltoleimut aloittelevat kukintaansa. Elokuunasteri on jo täydessä vauhdissa. Mapira-värililja on myös aloittamassa kukintaansa, ja nuppuja on kymmeniä. Tämä taitaa olla ensimmäinen oikea kukinta.



Lumipalloheisi oli talven jäljilä kuivettunut ruskeaksi varren tyngäksi ja ajattelin  sen jo kuolleen, mutta kesän aikana se on kasvattanut uuden alun, ja komeilee jo monikymmensenttisenä. Maanpeitteenä sen juurella kasvaa hopeatäpläpeippiä.



Myös kuunliljojen kukinta on ensimmäinen laatuaan tällä pihalla, kun taimet ostin vasta tänä kesänä. Ihan varkain on pihaan hiippaillut melko paljon lilaa, vaikken siitä erityisemmin edes pidä. No onneksi en ole pitämättäkään, vaan jotain siltä väliltä!




Tämänpäiväinen projektini oli jatkaa kesken jäänyttä sokkelin reunustusta, mutta kun sain tarvittavan pätkän haratuksi ja lähdin hakemaan lapiota upottaakseni reunuslaudat maahan, palatessa olivat kanat vallanneet työmaan.




Ei ole näiden nokkaeläinten uteliaisuudella rajoja! Kaikki pitää päästä tutkimaan ja tonkimaan, eikä tämäkään työmaa tehnyt poikkeusta. Nyt siellä varmaan jo hiekka lentää, kun kylvetään mukavasti varjon puolella.
 

Sain muuten näille eläjille talviasutuspaikan, josta saamme keväällä lunastaa nämä meille takaisin. Mahtavaa!


Näemme siis samoja harovarpaiden jälkiä hiekassa ensi kesänäkin. 

9 kommenttia:

  1. ihania kukkia puhjennutkin :) toiset osaavat yllättääkin...Kiva juttu,että kanat saivat talvi-majankin...

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia kukkasista ja pihalla tepastelevista kanasista!

    VastaaPoista
  3. Olin jotenkin ikään kuin unohtanut että sellainenkin kasvi on kuin ruiskaunokki... Olen yrittänyt perustaa kukkaniittyä takapihalle, mutta koska maa on ilmeisesti liian ravinteikas, ei niitty ole vielä mikään varsinainen silmänilo. Nyt keksinkin että ensi kesäksi ehostan sitä ruiskaunokeilla! Ihan sama mitä väriä, kunhan saan kukkia tuon loputtoman heinän tilalle.

    Olenpa iloinen että kanoille on talvipaikka! <3

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että kanoille löytyi talvikoti!!

    VastaaPoista
  5. Ihania nuo vaaleanpunaiset ruiskaunokit!

    VastaaPoista
  6. Teillä on ihania nuo kukkapenkit. Oot nähny suuren vaivan niiden kanssa! Nyt saat nauttia väriloistosta. Minä haaveilen sellaisesta vielä, ties kuinka kauan.

    VastaaPoista
  7. En ole tainnut kommentoida tänne aiemmin, mutta nyt on ihan pakko. Olen aivan hurmaantunut kanoihisi. Minusta on ollut liikuttava seurata, mitä hyvä hoito ja huolenpito niille on tehnyt. Olen koko ajan miettinyt, miten raaskit luopua niistä ja noh, nythän se vastaus tuli. Huippuhomma tuo talvikoti!

    VastaaPoista
  8. Huippua, että kanat saivat hyvän kodin talveksi! Kevät ja koko kesä on ollut niin kylmä, että olin ihan varma, että sinun lähettämäsi unikot eivät ehtisi kukkaan. Mutta niin vain puhkesivat kukkaan reilu viikko sitten. Vaikka en ole livenä sinun viime vuotisia unikkoja nähnytkään, niin kuvien perusteella väittäisin, että nämä minunkin ovat pienempiä kooltaan, kuin ne. Olen silti aivan ihastunut niihin! Väri on aivan mielettömän kaunis <3 Haaveilen jo isommasta unikkopenkistä...

    VastaaPoista
  9. Kylläpäs sinulla on siellä ihanan sävyisiä kukkia <3! Kanojen talviasunnon löytyminen on mahtava uutinen, ovathan nämä niin hauskoja kavereita, että luopuminen olisi varmasti vaikeaa.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.