lauantai 13. kesäkuuta 2015

Vihdoinkin vapaana!


Vajaan parin viikon toisiimme totuttelun jälkeen alkoi tuntua vahvasti siltä, että olen saavuttanut jonkin asteisen luottamuksen kanojen silmissä. 


Siksipä päätin kokeilla, mitä tipuset tykkäävät vapaasta ulkoilusta. Kuvittelin oven avaamisen aiheuttavan paljon epäilevämpää suhtautumista ja arastelevaa kokeilua, mutta mitä vielä! Tyypit vaappuivat oviaukosta aivan kuin olisivat tehneet sen joka päivä.


Uskomattoman tyyniä tyyppejä. Jahas, nyt ulos, selvä. Kukko, joka on selkeästi muita arempi muutenkin, mietti sentään kymmenen sekunnin ajan, seuraisiko noita hurjapäitä. 


Houkutus ja uteliaisuus kuitenkin voittivat! Pian viipotettiinkin jo hajanaisena viiden porukkana pitkin takapihaa, ja herukan kukintoihinkin tehtiin tuttavuutta.


Kanojen suhtautuminen meihin ihmisiin on muuttunut hurjasti. Ne ovat joka kerta ainakin minut (=se joka tuo ruokaa) nähdessään niin sanotusti "häiriöissään", ja lasten ojennellessa käsiään ne tulevat uteliaana katsomaan, onko herkkuja tarjolla.


Pihaan tutustuminen aloitettiin varovaisesti häkin ympäriltä, ja siitä laajennettiin reviiriä varsinaiselle takapihalle, joka edelleen odottelee jotakuta ehtiväistä nurmikontekijää. Kovin paljon ei siis vielä tässä takapihassa ole herkkuapajia tarjolla.


Enimmäkseen kanat pysyivät tiiviinä ryhmänä, mutta välillä joku keskittyi niin nyppimään ruohotupsuja, että unohtui toisten matkasta. Nähtiinkin monta hauskaa  "heei, älkää jättäkö" -tilannetta, joista tässä yksi:


Alle puolessa tunnissa siivekkäät hoksasivat, että kun ottaa muutaman viipotusloikan kohti etelää, alkaa vihertää kummasti enemmän. Sikäli hauskaa, että minun perässäni ne tähänkin tulivat. Me laittelimme grilliä lämpimäksi iltapalaa varten, ja kanat tulivat mukana.

Kukolla on pissahätä?

Siinä ne kukersivat pöydän lähistöllä koko syömistuokiomme ajan, ja taisivat päästä vähän osingoillekin. Ihan tuli sellainen koira pöydän alla -fiilis, kun nämä tuppasivat jalkoihin katselemaan, tipahtelisiko yläilmoista sattumia.


Tuli kyllä jotenkin superhyvä fiilis siitä, että kanojen ulkoilutus onnistui näin hienosti. Ja mikä nostalginen tunne lapsuudesta, kun kanat pyörivät siinä ympärillä, mukana kaikessa!


Tarpeeksi kauan pihaa katseltuaan tirpat totesivat, että taitaa olla lepohetken aika, ja lähtivät yksi kerrallaan menemään kohti häkkiä, turvapaikkaa. Kaksi innokkainta kanaakin tulivat lopulta aivan itse häkkiin muiden perässä, kun käväisin hakemassa sisältä vähän raejuustoa palkaksi reippaasta nukkumaanmenosta.



Ja huomenna ulkoillaan taas! Seuraava haaste on saada kisuliini tottumaan siihen, että nämä tepastelijat kuuluvat pihaan siinä missä kissakin, eikä niitä saa kiusata. Kukosta ei vielä oikein ole jöötä pitämään, mutta jospa tuo topakka tätinelikko kertoo kissalle, mistä kana pissii! 

17 kommenttia:

  1. Hauska ulkoiluhetki. Jaa-a, mitenhän sen kissaeläimen koulutuksen kanssa oikein mahtaa käydä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei siinä huonostikaan käynyt, vielä ainakaan.. :)

      Poista
  2. Hymy tulee suupieliin kun lukee näitä sinun kanajuttuja. :-D Lapsuudessani vietimme kaikki kesät mökillämme vanhassa maalaistalossa. Sinne otimme usein kesäkanoja. Kukkokin oli pari kertaa mutta molemmilla kerroilla niin vihainen, että jouduimme lopettamaan sen ennen aikojaan.
    Mukavaa sunnuntaipävää sinulle! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukoissa on joskus turhankin paljon ärhäkkyyttä, onneksi kanat ovat ystävällisiä tapauksia yleensä aina... ;)

      Poista
  3. Hyvin on alkanut tukka kasvaa rouvilla :)

    Kissasta en tiedä, mutta meidän ERITTÄIN riistaviettisen koiran totutus kanoihin sujui aikanaan hyvin. Alunperin ajattelin, että se ei voi todellakaan ulkoilla samaan aikaan kanojen kanssa, mutta toisin kävi. Ekana päivänä se kyttäsi haukkana kanoja verkon takaa ja pääsi se vissiin kerran tai pari pölläyttämäänkin. Mutta sitten se tajusi, että kanat on mun. Sen jälkeen on sujunut mainiosti. Koira jopa on itsekseen oppinut hidastamaan kulkuaan kanojen kohdalla. Eli jos se juoksee kohti tai lähelle kanoja, se hidastaa tahtinsa kunnes se on ohittanut kanat, etteivät ne pelästy ja jatkaa taas juosten :D Asiaa on tietysti auttanut myös se, että kanat tiputtelee herkkupaloja jälkeensä (YÖK!!). Ja edelleen koira on yhtä riistaviettinen vieraan lihan suhteen eli naapurin kissat löytää itsensä puusta, jos eksyvät meidän pihalle jne.

    VastaaPoista
  4. On ne söpöjä <3

    Miten hyvin kanat pysyvät tulevaisuudessa pihallanne, kun alue alkaa käymään tutuksi? Onko niillä siis suurikin "reviiri", vai kuljeksivatko kanat kotikopperonsa lähellä myös silloin, kun alue sen ympärillä on tuttu ja turvallinen?
    Meillä popsitaan ulkokananmunia ja aikoinaan, kun otin näistä muna-asioista selvää, niin selvisi, että ulkokanoilla on käytössään noin neljän hehtaarin kokoinen laidun. Eli ilmeisesti kanat sitten köpöttelevät melko pitkällekin? Etteivät sitten vain lähtisi liian kauas ja eksyisi? Vai ovatko senvertaa fiksuja, että pysyvät riittävän lähellä? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotikotona aikanaan eivät kovin kauas lähteneet, pysyivät pihassa hyvin valvomattakin. Näille saa luvan riittää tämä puolen hehtaarin laidun, jota pihaksikin kutsutaan, mutta aina olen itse valvomassa jos pidän näitä vapaana. Valvomatta en uskalla jättää. En kuitenkaan ole koskaan kuullut, että tällaiset kotikanat ihan neljän hehtaarin aluetta laiduntaisivat! :)

      Poista
    2. Tuli tässä tuosta eksymisestä mieleen, että kerran joskus meidän lapsuudessa kukko lähti omille teilleen, katosi johonkin, ja löytyi seuraavana(kohan) päivänä ihan sattumalta kun kuljettiin yhden ladon ohi n. puolen kilometrin päässä kotoa, siellä se kökötti surkeana parrun päällä ja valitti. Sylissä kannettiin uupunut matkalainen kotiin.. :D

      Poista
    3. Ok, eli ei siis ole järin suurta vaaraa siitä, että kanat kovinkaan pitkälle pötkisivät. Mutta kukosta ei voine mennä ihan takuuseen :D

      Poista
  5. Minä olen (maatilalla koko lapsuus- ja nuoruusvuodet asuneena kiinnostus vieläkin eläimiä kohtaan on kova) mielenkiinnolla seurannut tätä teidän kanojen kotiutumista. Mahtavaa, että ulkoileminen sujui noin hyvin. Minulle tulee aina kissasta ja kanoista mieleen Viiru ja Pesonen-kirjat :D. Jospa teidän kissanne vähän suopeammin suhtautuisi kanoihin kuin mitä Viiru niissä kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä kirjoista tuttua ylenkatsetta on ollut kyllä havaittavissa! :D

      Poista
  6. Oi että,teilläkii on kanoja! Ne on kyllä mitä parhaimpia terapeutteja,mulla ainakii unohtuu huolet ja murheet kun tipsuin touhuja seuraa.Meilä on nyt kolmatta kesää kanaset ja alkuperäsiä on vielä kaks,eläkeläismummot =) Eka vuos meni mitä mainioimmin,mut viime vuonna loppukesä/syksy oli kyllä surkuin surku.Ekas tuli sairastuminen ja keskimmäisen tytön kanan jouduin lopettamaan,tyttö sai toisen kanan ja parin vkon päästä kanahaukka nappas sen.Kolmas kana kerettiin vielä ottaa tytölle ja yks aamu oli minkki tehny hyökkäyksen kanalaan ja kummankii tytön kanan teurasti.Onnes huomattiin ite teossa ja saatiin loput kanat turvaan ja samoin tein vietiin talvihoitopaikkaan.Talven aikana kahelle kanaselle tuli ikä vastaan.Viime vkolla haettiin neljä uutta potpoa ja ne eläkeläiset.Nyt on joka lapsella oma kananen taas.On ne kyllä mainioita,mut kasvimaan laittoon en kyllä ennää ota.Just sain sipulit istutettua,ni nämä teki joukkohyökkäyksen ja rupesivat nyhtämään niitä ylös sieltä.. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kasvimaa ja kanat ei ole ehkä se ihan paras yhdistelmä.. :D

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.