keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Tilallisen paperisotaa (heh)

Muistan elävästi lapsuudestani sen, miten tiettynä päivänä isä istui pöydän ääreen jonkinlaisen maataloustyypin kanssa, ja siinä istuttiin sitten koko päivä ja laitettiin papereita kuntoon tilan asioista. Pellot, viljelyt, eläimet, tuet - mitä kaikkea lie siinä käsittelivät, mutta valtavan tylsältä se ainakin vaikutti. Isukin naamasta näki, että mieluummin olisi sekin naama ollut traktorin hytissä oikeissa töissä kuin käyttänyt kallista aikaa paperinpyörittelyyn.



Jotenkin tuli sellainen nostalginen fiilis, kun aloin täyttämään näitä Eviran papereita. Tässä oli jotakin tuttua. Täytin siis tarvittavat paperit rekisteröityäkseni siipikarjan pitäjäksi ja rekisteröidäkseni kotipihamme siipikarjan pitopaikaksi. Tuo Eviran lomakkeessa käytetty pitopaikka-sana sai ihan uudenlaisen merkityksen, kun ajattelin, millaisia eläkepitoja nämä kanaset meillä viettävät.



Minä en sentään tarvinnut ProAgrian asiantuntijaa avukseni, sillä kunnan maaseutuasiamies kertoi, että voin täyttää paperit "soveltuvin osin", ja niin tosiaan tein. Soittelevat kuulemma perään, jos on jotain epäselvyyttä asiassa. Sain tosin omatoimisesti täytetyksi jopa koordinaatit tarvittaviin ruutuihin, sillä ohje oli hyvin selkeä:  "Ohjelmassa kirjoitetaan pitopaikan osoitetieto ja haetaan kohde kartalle. Tämän jälkeen koordinaattitieto löytyy ohjelman oikeasta yläkulmasta ETRS-TM35FIN–tasokoordinaattien muodossa, Koordinaatit pitää kuitenkin muuttaa KKJ:n yhtenäiskoordinaatiston lukemiksi käyttämällä muunna-painiketta. Huom! Lähtökoordinaatistoa ei tarvitse muuttaa."

Ihan selvää, eikö totta!

No siihenpä ne yhtäläisyydet oikeiden tilallisten kanssa sitten loppuvatkin. Kukaan oikea tilallinen tuskin kaivelee kompostia saadakseen kanoille herkkuiltapalaa.


Minä kaivelin, ja olihan siellä lauma pulleita ällötoukkia kiemurtelemassa. Yöök, ja toiset vaan syö! Y.Ö.K.!



"Onksulla vähän multaa tossa nokassa?"


On ollut ilo seurata kanojen asettumista taloksi, ja totta tosiaan, muutamassa päivässä olen jo havaitsevinani selvää muutosta. Kanat tulevat uteliaana ovelle vastaan kun menen kanalaa kohti, ja istuessani rouvien seurana tarhassa ne kuljeskelevat muka ihan muuten vaan siinä ympärillä koko ajan, varsinkin yksi sosiaalisempi tapaus. Hakuiltana ne eivät päästäneet askelen mittaa lähemmäksi, ja säpsähtivät jokaista nopeampaa liikettä, mutta nyt olen päässyt jo vähän hipaisemaan paria kanaa. Silittämisestä en kuitenkaan vielä puhuisi. Kukko on kovempi tapaus, se pysyttelee turvallisemman välimatkan päässä - paitsi sillä kertaa, kun se kaatoi hädissään liian tunkeilevasti tarjoilemani viilipurkin ja lensi sen jälkeen sikinsokin pitkin tarhaa, päätyen lopulta kumarassa olevan selkäni päälle. Sen lähemmäksi tätä kloppia en sitten ole päässytkään, ja tämänkin virheen poju korjasi aika pikaisesti, kun tajusi, mihin oli päätynyt.

Mutta sentään minulla (no öh, kanoilla ja kukolla) on ihan oikea ruokinta-automaatti, ja vielä piti niin turhamainen olla että suhautin sen harmaaksi, koska se sopi paremmin kanalan väreihin. Mihinkäs mummo tavoistaan pääsisi - edes kanalan pidossa!


Mutta kyllä on tehnyt mieli pyydellä anteeksi kotkottajilta näitä ilmoja. Tällaiset sisätiloissa eläneet kaljupyllyt, raukat, joutuivat sitten ulkokanalaan ja samantien aivan karmean tuulen ja sateen riepoteltaviksi. Jos olisivat kesympiä, alkaisin mallailemaan niiden päälle mittatilaustyö-fleecetakkeja, mutta sen verran varovaisia ovat vielä, että menisi pakottamisen puolelle. Voitte uskoa myös sen, että sääsket ovat löytäneet hyvät apajat, kun nuo paljaspyllyt vaappuvat ulkosalla kaiken päivää ja tarjoilevat kananlihalla olevaa nahkaansa niiden verenimijöiden saaliiksi. Yöksi kuitenkin osaavat mennä kopin suojiin, ja jos siellä itikat edelleen kiusaavatkin, ovatpahan ainakin säältä suojassa. Itselleni toki myös toivoisin kauniita auringonpaisteisia päiviä, mutta ihan rehellisiä jos ollaan, vielä enemmän toivon niitä kanoille!

12 kommenttia:

  1. Hauskaa lukea kanatarhurin arjesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kanatarhurin arki vasta onkin hauskaa! ;)

      Poista
  2. Olipas kivaa luettavaa :) Meillä ollut kans kanat mietinnässä, mut ei oo vielä hankittu. Mielelläni luen lisää millaista se kanojen pitäminen on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, jos vaan käytännön hommat hoituu ja löytyy tarvittaessa lomittajat. Kanat on ihan parhaita! :D

      Poista
  3. Aivan on kärsivällisyys mennyttä tämän "kesäsään" kanssa. Sateenvarjoa saa tuulessa pitää tanassa kuin mikäkin ritari kilpeä, ja kesäkuun 4. päivänä on minusta kohtuutonta joutua pitämään käsineitä!!

    Toivottavasti ne oppii noukkimaan itikat toistensa pyllyistä! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Eilen nuorimmainen tuli minuutin ulkoilun jälkeen sisälle ja pyysi hanskoja käsiin. Sinne se palasi ulkoilemaan, topparukkaset käsissään. ;/ Ja kanat noukkii aika lahjakkaasti itikat omista peffoistaan, hyvä sihti niillä on kun saavat ne samalla yleensä syötyä!

      Poista
  4. Kiva lukea näistä kanoista! Ja tuo lainattu tekstihän oli ihan selkeä. ;D t. maantieteilijä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo oli se sitten kun ohjelma oli siinä edessä auki ja pystyi seuraaman ohjeita lause kerrallaan, mutta suoraan luettuna se kyllä kuulosti vähän.. jännältä.. :D

      Poista
  5. Kiva blogi. Mukavaa, kun löysin tänne. Voi noiden kanojen iloa omasta tilatarhasta. En ole itse koskaan ajatellut tehoeläkeläisiä vaihtoehtona, mutta kyllä on jotenkin mieltä lämmittävää. Varmasti niille kahvaa vielä hienot sulkatakit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minullakaan ei tällaisia ole aikaisemmin ollut, ennen on ollut aina valmiiksi hyvissä höyhenissä olleita hyvinvoivia kanoja, mutta siitä saa kyllä lisämotivaatiota tähän hommaankun saa seurata, miten kanat oppivat oikeille kanojen tavoille ja silminnähden nauttivat uudesta elämästään. Ressukat! <3

      Poista
  6. Onpa teillä mielenkiintoista seurattavaa:) Joko kukko on herätellyt teitä kukonlaulun aikaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehei, ei ole oppinut kiekumaan vielä. Oppisikin, saisi uskottavuutta kanojen silmissä.. ;)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.