maanantai 1. kesäkuuta 2015

Mummelssonin kanat

Jiihaa! Nyt pääsen paljastamaan teille sen salaisuuden, jota en meinannut malttaa pitää näppäimissäni lauantaina.




Aluksi kuume iski minuun, mutta pikkuhiljaa se levisi muihinkin perheenjäseniin. Omasta hiljaisesta haaveesta tuli lopulta koko perheen yhteinen projekti ja ilonaihe.




Lähiaikoina takapihalla on saha soinut ja sirkkeli laulanut, kun on rakennettu uusille tulokkaille koppia munintapesineen ja ulkoaitausta - niin, paviljonki on pystytetty! Sen ei tosiaankaan pitänyt alunperin muuttua kanalaksi, mutta se nyt oli sopivasti siinä tarjolla, ja siitä sai edullisesti ja nopeasti aitauksen siipiveikoille.




Eilen illalla haettiin lattiakanalasta neljä 1,5-vuotiasta eläkeläistätiä ja nuori kukkopoika kukon hommia harjoittelemaan. Kovin vakuuttavasti ei kukko vielä vaikuta kanoja pomottavan. Kun laatikko avattiin, kukko oli kanojen alla niin, että pyrstö vain näkyi. Onkohan se vähän tätienergian latistama... :D


Tuotantohybridit ovat sen näköisiä kuin kuvitella saattaa, eivät mitään kaunottaria kaljuine pyllyineen, mutta uskon kesän tekevän tehtävänsä. Vapautta, ruokaa ja aurinkoa, niin eiköhän se siitä! Vähän mietin, polttavatko kanat paljaan nahkansa auringossa, mutta eiköhän siihenkin ongelmaan keinot keksitä, jos niin uhkaa käydä.


Tervetuliaislahjaksi tarjoilin kanoille ruipelot parsakaalin taimet, jotka eivät meidän liian lämpimissä sisäolosuhteissa koskaan oikein menestyneet. Menkööt parempiin suihin, torilta saa kuulemma kunnollisia taimia!


Kaikenlaista muutakin on kanoille jo maistateltu, ja pienen ihmettelyn ja pään kallistelun jälkeen osasivat jo kastematojakin napsia. Nyt niistä tulee jo kisaa, kun verkon läpi tiputetaan häkkiin kiemurteleva liero. Aamupalaksi rouvat nauttivat leivän ja murojen lisäksi mm. vesimelonia.


Lapset tahtoisivat tietysti hoitaa kanoja sylissäkin, mutta ainakaan vielä nämä eivät päästä kovin lähelle. Toista olivat lapsuuden lemmikkikanamme, jotka olivat ihan sylimallia, Mökä-kukko varsinkin. Sehän nukkui päiväunensakin meidän sylissä.


 
Tämä ei tosiaan ole ensimmäinen kerta, kun mummelssonilla on kanoja. Jo kymmenkesäisenä hankin isosiskon kanssa isän lahjaksi saadulle kukolle kotityötienesteillä kanoja seuraksi, ja niistä tuli kyllä todellisia lemmikkikanoja. Päivät kuopsuttelivat vapaana pihamaalla kukkonsa kanssa ja yöksi menivät vanhaan saunaan, jonne niille oli tehty oma kanala. Niitä kanoja siliteltiin ja hoidettiin ja hemmoteltiin puhtaaksi huuhdotuilla kastemadoilla kyllä liiankin kanssa!


Toista kertaa elvyttelin kanaharrastusta 12 vuotta sitten, kun pääsin kotikylälle kesätöihin ja karistin kesäksi opiskelukaupungin pölyt jaloistani. Pidin majaa autiotilalla, jonka navettaan oli melkein pakko saada kanoja. Kolme kanaa siellä olikin seuranani heinäkuun ajan.

Tämä on nyt kolmas kerta, kun hoidan jonkinmoista kanalaa. Vuosia olen jo haaveillut, että sitten kun saamme jostain sen vanhan tilan pihapiireineen ja rakennuksineen, meille tulee ilman muuta kanoja, kenties jopa ympärivuotisia. Mutta kun tässä asutaan edelleen, ja muutoksia ei toistaiseksi ole näköpiirissä, totesin, että eiköhän lopeteta tämä sitku-elämä, voihan niitä kanoja olla uudenkin talon pihalla! Ryhtyessäni katselemaan kanajuttuja netistä tässä kevättalvella, yllätyin, kun tajusin, että tästä kanahommasta onkin tullut muotia sitten viime kerran!
 

Häkistä puuttuu vielä katto, jonka virkaa toimittaa ärsyttävästi tuulessa räpisevä pressu. Se oli kuitenkin pakko siihen illalla väsätä, kun kukko päätti laajentaa reviiriän samantien ja tuli aidasta yli. Kissakin sen jo meinasi itselleen siinä hötäkässä napata, mutta riittävän auktoriteettinen mummokarjaisu sai sen keskeyttämään saalistuspuuhansa. Pienellä ohjauksella kukko ymmärsi palata ruotuun, ja pressun lisäämisen jälkeen saimme mielenrauhan kissankin suhteen - vaikka juuri nyt näyttää siltä, että tuo pehmolelu ei kyllä ikinä mitään saalista!



Niin tuli köynnösmajasta vähän toisenlainen maja. Ehkä siinä luonnollisessa aromissa ei tule niitä porsliinikuppikahveja juotua, kuten aikaisemmin kaavailin, mutta köynnöksiä siinä sentään kasvatetaan! Yhdellä nurkalla kasvaa kelloköynnös, toisella keisarinelämänlanka.





Tarkoitus on lisätä reunoille vielä ruusupapua ja japaninhumalaa. Saavat kanat häkistään soman vihermajan, jos malttavat olla syömättä kaikkea kasvavaa! Ulkopuolellehan ne on ilman muuta kylvettävä, jos aikoo saada köynnökset edes itämään.



On kyllä ollut lystikästä seurata lattiakanalassa eläneiden kanojen opettelua ulkoilmaan. Kuopimista en ole vielä havainnut enkä hiekkakylpyjä, mutta uskon näiden oppivan kaikki kanamaiset käytöstavat tässä kesän aikana. Puuskittainen tuuli on välillä herättänyt ihmetystä, ja aran oloinen kukkokin ottaa melkoisia juoksupyrähdyksiä tuulen säikäyttämänä. Jokainen ohi ajavan auton ääni ihmetyttää myös. Kaikkeni kuitenkin teen, että näillä olisi meillä hyvä olla. Ja ihan metsään ei ilmeisesti ole menty, kun aamulla heräsin pontevaan kaakatukseen, ja munintapesään oli ilmestynyt ensimmäiset munat. Tästä se iloinen omavaraisuus alkaa!

40 kommenttia:

  1. kanat on hauskoja! Minullakin oli lapsena yksi kana ja kukko aitauksessa. Ne olivat kääpiökana-rotua, eli aika pieniä. Munatkin olivat pieniä, noin puolet normaalista kananmunasta. Mutta ei se kana muninut 4 vuoden aikana, kuin ekana kesänä joku 4 munaa. Se jotekin suutahti, kun sen muna vietiin pesästä, ja kökötti sitten tyhjällä pesällä päivästä toiseen! Kukko sai yksinään puuhastella pihalla...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi raukkaa, sille iski hautomisvimma! :D

      Poista
  2. Olipa hurjan ihana lukea tällainen postaus! Minä meinasin jo viimekesänä ottaa kanoja mutta valitettavasti silloinen kanalanpitäjä menehtyi ja projekti jäi. Nyt tänä keväänä piti uudesta paikasta tulla kaakattajia mutta eRäsänen yllättävä koiraprojekti sotki suunnitelmat. Milloinkahan ihan oikeasti noita pihan kuopsuttajia meillä näkyy, kaikki olisi jo melkein valmista! Kerrohan pitkin kesää mitä teidän kanojen kuuluu, täällä ollaan kiinnostuneita!
    Tarttuipa silmiin tuo sana omavarsisuus; se johdattelee ainakin tällä hetkellä omaa elämää kovasti eteenpäin monissa valinnoissa, joten siitä lisää myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä kyllä enää kohta kommentoi mitään puhelimella kun se vaihtelee noita sanoja itsekseen.. koita saada selvää!

      Poista
    2. Näitä on kymmenkunta jäljellä vielä siellä mistä me haettiin, vitosella kappale myyvät. Että kysele jos tarvitset yhteystietoja! Ja kyllä, ette tule välttymään kanakuulumisilta, lupaan sen! :D

      Poista
    3. Ps. Tuota eRäsästä piti kyllä hetki mietiskellä ennen kuin tajusin kännykän touhuneen omiaan... :D

      Poista
  3. Onnea kanoista! ♥

    Meillekin 2013 tuli parveen pari tuotantokanalasta poistettua kanaa, jotka olivat saapuessaan jokseenkin alastomia :) Aika pian ne sitten saivat sulkaa päälleen ja niistä tulikin oikein komeita rouvasia! :)

    Ei ole niistä enää kumpaakaan jäljellä, toinen kuoli kesällä 2014 ja toinen nyt tämän vuoden alussa. Etenkin Viuhka, joka tämän vuoden alussa kuoli, jätti aivan äärettömän suuren kolon, se oli todellinen persoona ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nämä hybridit taitavat olla aika lyhytikäisiä, menee kaikki energia munantuotantoon ja elinikä jää aika tyngäksi. Mutta aivan samanlaisia valloittavia persoonia niistä tosiaan kuoriutuu, kunhan toipuvat ensin työn rasituksista! :)

      Poista
    2. Ovat tosiaan ikävä kyllä kovin lyhytikäisiä. Mutta ai että kuinka tuntuu hyvältä, kun edes osa näistä pääsee loppuelämän ajaksi johonkin "oikeaan" kotiin viettämään kananelämää ♥

      Meidän alhot tulevat ensi kuussa 3-v ja pidän niitä yhä ihan nuorina neitokaisina. Saa nähdä mitä meinaavat muninnan suhteen, eli täytyyköhän hankkia missä vaiheessa parveen lisää tyyppejä :)

      Kanat ovat niin mahtavia, olen aivan rakastunut niihin. 2012 tämä alkoi ja siitä asti olen jaksanut ylistää kanojen ihanuutta. Omaan blogiin tuli juuri kanamainen postaus, saa kurkkia jos yhtään kiinnostaa :) ♥ http://karvapuusti.blogspot.fi/

      Poista
  4. Onnea kesäkanalaan :) Onhan nuo tuotantokanalan kasvatit hurjan näköisiä. Meillä on ollut viitisen vuotta säilytysohjelmassa olevia maatiaiskanoja, ympärivuotisesti siis. Ovat kyllä helppohoitoisuudessaan mukavia ja hyödyllisiä otuksia. Ainut ongelma on, että jos aikoo lähteä jonnekin reissuun, niin täytyy pyytää joku hoitaja käymään päivittäin, mikä on vähän tylsää, kun hoitovastuun saavat eivät ihan nurkilla asu. Onneksi harvoin me täältä mihinkään keretään muutenkaan remontin keskeltä lähteä, ettei turhan usein tule hoitajille vaivaa ;)

    Kukko taitaa olla sen verran nuorukainen, että on pientä auktoriteettiongelmaa, mutta eiköhän se siitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin tätä tilannetta tulkitsen, kasvaisi vaan äkkiä, niin näyttäisi kanoille... ;D

      Poista
  5. Voi ihanat kanat ja kukko!!! Kyllä niiden teillä kelpaa:)

    VastaaPoista
  6. Voi ihanuus, teillä on kanoja! Mä olen myös niistä unelmoinut mutta tuskinpa saadaan vielä moneen vuoteen. Onko kanoilla tosiaan niin lyhyt elämänkaari? Vai riippuuko se jotenkin rodusta tms...

    Onnea kesäkanalan pitoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo jalostetut tuotantohybridit ovat tietääkseni lyhytikäisempiä kuin esim. maatiaiskanat, mutta on joku hy-line joskus elänyt kymmenvuotiaaksikin. Kanalat kuitenkin vaihtavat kanansa uusiin vuosittain, jotta munintateho säilyy eikä tule kalliiksi käyvää munintataukoa sulkasatoineen. Siinä puhuu raha eikä kanan toiveet. :(

      Poista
  7. eikä, parasta, oma kanala :D vitsit kun itekki asuis jossain maalla tai edes omakotitalossa että voisi edes harkita! äiti oli sitä mieltä, et meillä olis voinu olla kana kun oltiin pieniä, se olisi varmasti pärjännyt meidän leivänmurusilla jota lattialla kyllä riitti... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui myös tänä iltana siltä kun pöydän alla luutun kanssa kpnttasin, jokohan hakis jonkun kanan sisällekin... :D

      Poista
  8. Ihania! Meilläkin on, enkä ikuna luovu. Aivan ihania eläimiä ja tänään kun saatiin taas päästää vapauteen, niin voi sitä riemua, niin lapsilla, aikuisilla kuin kanoillakin! Kanakuulumisia odotellaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, toivon että nuokin tuosta sen verran kanamaisiksi muuttuvat että uskallan päästää vapaaksi päivisin, siitä on niin ihania muistoja aikaisemmilta kanakerroilta. <3

      Poista
  9. Oma kanala olisi ihana :) Ja omien kanojen kananmunat ovat ihan eriluokkaa kuin kaupasta ostetut :) Mukavia kesä päiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä munia se meilläkin äiti kehui, keltuaiset oli niin tummia että olivat enemmänkin oransseja kuin keltaisia. Me kun oltiin kanoille syötetty ties mitä elukkacocktaileja päivät pitkät, niin vähän tökki se kotipullan syöminen... ;D

      Poista
  10. Ihania kanoja!! Mäkin haluun!!! Muttei ole pihaa niin paljoa.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne vaan ihania.. mut eihän ne valtavaa pihaa tarvitse. :)

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Saa kadehtia! Itsekin kadehtisin itseäni jos voisin! :D

      Poista
  12. Oi, miten ihania kotkottimia! Itsekin haluaisin muutaman kanan pihamaalle, mutta eipä oikein näin rivotaloelämässä onnistu. Ehkä vielä joskus...? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä koskaan tiedä.. on ne kyllä hauskoja otuksia!

      Poista
  13. Ihastuttavaa, olet nyt kanalasi kanssa muodin kärjessä! Mäkin haluaisin kesäkanan, jos pystyisin asumaan mökillä koko kesän ja huolehtimaan siitä ;) Työkaverilla jo on kanoja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, piti vielä lisäämäni: nyt saa lannoitetta kasveille ja noille köynnöksillekin.

      Poista
    2. No sanos muuta, kompostiin käyn heittelemässä isoimpia kikkareita, saa tehokkaasti lannoitettua multaa!

      Poista
  14. Oi onnea, ihan mahtavaa! Itsekin haaveilen, mutta käytännön järjestelyt vielä askarruttavat liikaa. Onko teillä tarkoitus pitää kanoja vain kesän, vai tuleeko joku talvisuojakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nämä toistaiseksi on ihan vain kesän mittaisena ilona. Kovasti haaveilen ympärivuotisesta kanalasta sitten joskus, mutta se on vielä sitä sitku-elämää.. ;)

      Poista
  15. Mä niin näen sut sutimassa aurinkorasvaa kanojen pyllyihin! =D =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattaa joutua sitä ennen turvautumaan Offin suihkutteluun jos sille linjalle lähdetään - itikat ovat nimittäin löytäneet kanojen kaljut peffat! :O

      Poista
    2. Auts!!!! =D Ompele niille pöksyt!

      Poista
  16. Voi että huippua!!!!!!!!!!! Oon ihan täpinöissään sun puolesta!! Mullakin on ollut haaveena kanat! mutta toinen puolisko ei vissiin niin innoissaan oo ollut, että tää toive olis lähtenyt etenmään enemmän. Muistan kyllä sen matkan, kun Mökä-kukkoa teille tuotiin autossa matkaten..=D Eihän se meinannut säästellä meidän korvia.=) Paljon mahtavia hetkiä kanoja seuraillessa, ihan huippua puuhaa. Ja bonuksena mahtavia kanamunia. <3 oon mieki postitiivisesti kade.=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai Mökä oli samanlainen mölisijä autossakin! *reps* Oli siinä kyllä persoonaa kerrakseen, kukaan mun kanoista ei ole autossa ääntäkään päästänyt, ihan hiljaista on ollut kuljetuslaatikoissa joka kerta. :D

      Poista
  17. MÄÄÄÄÄ HALUUUUUUN KANS! Oon halunnut jo pitkään mutten kuulemma saa ;( Ihanat kanaset ja kukko! Muista päivittää kuulumiset usein!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, minä melkein ainakin voisin vaihtaa kanat siihen sun lippakioskiin.. melkein! Se on kyllä niin ihana!!

      Poista
  18. Meillä oli kyyhkysiä monta vuotta ja tietysti vapaana suuren osan vuodesta. Kissa joskus laittoi niitä vähän lennolle, mutta ei koskaan yrittänyt syödä ensimmäistäkään. Muuten on kyllä loistava hiirikissa.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.