perjantai 12. kesäkuuta 2015

Pikkumiesten mintunvihreät




Jostain on iskenyt ihan vaivihkaa päälle mintunvihreä kausi, joten onpa onni, että on poikien huone, johon sitä voi kylvää!




Poikasten mummin isän tekemä kerrossänky voi hyvin ja palvelee useiden vuosikymmenten aktiivikäytön jälkeenkin. Tämä on suorastaan ikuisuuspeli! Ikuisuuspelin kyytiin ompelin Pelto-kankaasta uuden päiväpeiton, jossa toistuu kiva graafinen kuvio, jonka tapaista oli ennestään jo verhossa.



Seinällä on isosiskon tekemää taidetta. Ei ahdista talvikaan noin kuvassa, kunhan pysyy visusti siellä taulussa vaan!

Ja tämä ihanuus puolestaan on suht tuore juttu täällä kammarissa, aikaisemmin pojilla oli se valkoiseksi maalattu kahdenistuttava pulpetti. Myin sen pois, kun löysin tilalle tämän komean opettajanpöydän. Pojalle koitti ylennys oppilaan paikalta opettajan paikalle!


Siinä passaa syksyllä ekaluokkaa aloittavan läksyjään tehdä. Täydellinen valaisin pöydän nurkalle löytyi sattumalta Clas Ohlsonilta, samalla reissulla, jolla olin aikonut ostaa Ikean Barometerin. Turha sanoakaan, että olen enemmän kuin mielissäni, kun löysinkin jonkun ihan uuden näköisen! Niin kaunis kuin tuo Barometer onkin, se alkaa olla jo vähän kulunut, kun sitä näkee kaikkialla.


Mintunvihreää on tullut hankittua pienempinä palasina jo viime syksynä, kun nappasin tämän laatikon mukaani Joensuun hömpötysreissulta. Että joskus osaakin uustuotanto olla silmiä hivelevän kaunista.



Vielä kun pysyisvät nuo pikkulegot laatikossaan, mutta kun ei oikein. Mitenpä niillä laatikossa leikkisi! 
 

Muutenkin nuo poikien lelut ovat joskus astetta epäkäytännöllisempiä. Kuten tämä hankala, herkästi kaatuva hujoppi.


Kuopuksen rakas Anna-pupu alkaa saada yhä enemmän vapaita, kun turvalelua ei yhtäkkiä tarvitakaan. Päivähoidon muututtua kotihoidoksi helmikuun alussa pupusta tuli pelkkä yökaveri, ja nyt saa pupu viilettää jo öitäkin omilla teillään yhä useammin. Pikkumiehestä on tulossa iso!



Tämän ihanan, vanhan ja kovia kokeneen nojatuolin kohtaloa mietin toisinaan. Väri on kiva noinkin, mutta käsinojiin on kaiverrettu mm. nimikirjaimia puukolla, ja se taas ei ole niin kaunista katseltavaa, joten voi olla, että joss
ain vaiheessa kuitenkin maalaan tämän.




Jos paikkailisi ne puukonjäljet ja maalaisi vaikka - mintunvihreäksi...

7 kommenttia:

  1. Mukava sävymaailma poikien huoneessa! Mitä käytät päiväpeitoissa vuorina?

    Ja ehdottomasti säilytä tuon vanhan tuolin väri, ainakin lähes samana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa päiväpeittoprojektissa hyödynsin yhden ilmaislahjan jostain ellokselta tai muulta vastaavalta, eli ompelin aputikkauksella palan tuota ilmaispeittoa nurjalle ja reunoihin harmaata vinonauhaa. Pitääkin esitellä tuota päiväpeittoa tarkemmin, kunhan saan toisenkin ommelluksi, se jäi nyt vähän sivulauseeseen. :)

      Poista
  2. Ihania sävyjä ja huonekaluja...jospa paklaisit tuolista ne kolot ja paikkamaalaisit vain samansävyisellä maalilla ....tuo maali on nimittäin ihanasti kulunut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, minustakin on, mutta lisäksi siinä on jotain mustia valumia ja jäkiä jotka eivät lähde irti millään, kokomaalaustakin joudun siksi harkitsemaan.

      Poista
  3. Makee opettajanpöytä! Ja nuo mintunvihreät jutut on myös kivoja. Entinen, voisko sanoa jopa inhokkivärini, on alkanut näyttämään viimeaikoina kivalta :) Niin se mieli näköjään muuttuu ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, mintunvihreä ja kananpojankeltainen on niin sellaisia 90-luvun äitiyspakkauksen värejä, ja yhtäkkiä mintunvihreä voikin olla hieno!! :D

      Poista
  4. Ihana päiväpeitto. :) Itsekin pidän mintunvihreästä, vaikka aiemmin ei ole kyllä yhtään iskenyt.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.