maanantai 4. toukokuuta 2015

Pinkki yllätys keittiössä


Aamusella keittiössä oli odottamassa mitä kaunein hyvän huomenen toivotus. 


Vihreyden keskellä pilkotti pinkki väriläiskä!  


Tämän ensimmäisen pelakuun kukan avautumista on odotettu kauan,  mutta nyt se vihdoinkin päätti avautua! Pistokas on Multasormesta, eli ei ihan omia siemenkasvatuksia kuitenkaan. Omat näkyvät ensimmäisessä kuvassa taustalla, niissä ei vielä näy nuppuja.

Lauantaina kaupungilla käydessäni olin niin fanaatikko, että katselin Hongkongin pihamyymälän perennantaimia vesisateessa. Paperinen taimikassi kesti melkein autolle asti... muttei ihan.


Sain kuitenkin kuljetettua kotiin asti kolme litimärkää kivikkokäenminttua ja valkokukkaista ketoneilikkaa. Kivikkokäenmintusta en ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan, mutta se vaikuttaa lupaavalta! Kuvaan sitä(kin) teille, kunhan se alkaa kunnolla kasvamaan.

Kevään tulo tuo mukanaan monta projektia, joista yksi on ollut tämä pikkuinen liiteri. 


Pariovet ja nurkkalaudat siitä vielä puuttuvat ja lopullinen sijoituspaikkakin on vielä nurmipinnalla, mutta pitäähän tätä jämämateriaali-liiteriä silti jo esitellä! Meillä pidetään lattialämmitykset olohuone-keittiöalueelta pois päältä läpi vuoden ja lämmitetään päivittäin kaakeliuunia. Koska polttopuita saa hakea sisälle sen verran usein, täytyy puiden hakeminen tehdä mahdollisimman helpoksi. Puita tehdään kerralla isompia määriä tuollaisiin verkkohäkkeihin, jotka säilytetään tontin perällä pihan ulkopuolella, pressuilla suojattuna. Tähän liiteriin siirretään traktorilla yksi häkki kerrallaan, ja liiteri sijoitetaan lähelle kodinhoitohuoneen ovea, jotta samalla lumen aurauksella saadaan reitti auki sekä taloon että liiteriin. Voiko uunin lämmitys helpommaksi enää mennä? 

Mutta ei mietitä talvea nyt, kun vihdoin alkaa aurinko paistaa ja kevät tulee! Sain hauskan haasteen Salaisen puutarhan Teijalta, ja koetan nyt vastailla kysymyksiin parhaani mukaan. Näiden myötä pääseekin mukavasti kesäfiiliksiin!


1. Mitä blogin pito sinulle merkitsee?
Alunperin aloitin bloggaamisen saadakseni vaihtaa ajatuksia samanhenkisten lukijoiden kanssa ja säästääkseni siippaa kanttinauhajutuiltani, mutta viiden vuoden aikana vähintään yhtä tärkeäksi on tullut se, että täällä minulla on arkistoituna kaikki tekemiset kuvin ja sanoin. Menneisiin projekteihin on niin hauska palata, kun kaikki on dokumentoitu blogiin!

2. Paras vuodenaika puutarhassasi, miksi? 
Loppukevät ja alkukesä. Silloin on itse intoa ja tarmoa täynnä ja pääsee pitkän odottamisen jälkeen taas tarttumaan lapioon ja toteuttamaan talven aikana tehtyjä suunnitelmia. Siinä vaiheessa jokaisen kasvin ilmestyminen maasta on kakkukahvitarjoilun arvoinen juhlahetki, ja tunne siitä, että koko pitkä, lämmin kesä on vielä edessä, on pakahduttava.

3. Mikä on inhottavin työ, mitä puutarhassasi joudut/saat tehdä? ;)
Kivikovan savimaan kaivaminen, tai oikeastaan veistäminen, sillä eihän siihen oikeasti lapio uppoa, vaan sitä täytyy työstää "höyläämällä" siivu kerrallaan. Heti toisena tulee kivien kerääminen, vaikka niistä kivistä pidänkin. Kun on käyttänyt yhden kokonaisen kesän ja puolet toista pelkkään pikkukivien keräämiseen, alkaa sekin homma tuntua vähän tylsältä...

4. Mikä puutarhanhoidossa tuo suurinta tyydytystä elämääsi?
Näin uudisraivaajana ehdottomasti se, kun näkee työnsä tulokset. Että voi katsoa kuvia vuoden takaa ja todeta, kuinka paljon pihanteko on edennyt vuodessa. Myös siitä saa iloa, kun huomaa, että summanmutikassa ja randomilla ja minimikokemuksella saakin aikaan jotain ihan kivan näköistä, ja joku toisen viereen istutettu kasvi sopii juuri siihen kuin nenä päähän. 

5. Millä perusteella valitset kasveja puutarhaasi? 
Etsin kasveja kasvupaikan tarjoamien olosuhteiden perusteella. Meiltä löytyy paikkoja eteläseinän paahdetta kestäville läpäisevän maan kivikkokasveille, aurinkoa ja puolivarjoa kostean ja savisen maan kasveille ja tänä kesänä olisi tarjolla paikka myös syvän varjon lajeille, kun talon taakse saadaan tehtyä paikat istutuksille. Jos joku laji on mielestäni superkaunis, mutta sen kasvupaikkavaatimukset ovat sfäärien päässä siitä, mitä minulla on tarjota, en osta sitä. Mieluisimpia kukinnan värejä ovat vaaleanpunaisen eri sävyt ja valkoinen.


6. Parasta puutarhassasi?
Ne eniten työtä teettäneet kivipengerrykset ja -aidat, aurinkoinen loiva rinne ja pikkuhiljaa runsastuva vehreys. Ja tietysti se, että se on itse suunniteltu ja toteutettu, eli meidän näköinen.

7. Oletko "kevätpuutarhuri", vai "tosipuutarhuri", jonka mieleen ei muuta paljon mahdukaan? (lue hieman pilke silmäkulmassa...) 
Mitä keväämpänä ollaan, sitä enemmän tosipuutarhuria minusta löytyy. Homma jaksaa innostaa koko sulan maan ajan, mutta ehkä hiukan rauhoitun syksyä kohti mentäessä. Mutta vain hiukan! ;)

8. Mieleenpainuvin asia vuosien varrelta puutarhanhoidossa? (esim. erityisen onnistunut/epäonnistunut kasvivalinta, jokin tuoksu tai kukinnan väri, yllätyskasvi, puutarhavierailu, ihan mikä vaan mikä on vaikuttanut ajatusmaailmaasi voimakkaasti?)
Suurimpia oivalluksia on ollut se, että minäkin pystyn tähän! Lapsuudenkodissani on perinteinen maalaistalon nurmikkopiha pihlajineen ja koivuineen, ei mitään fanaattista puutarhaharrastusta, ja niinpä oletin aina, että se on supermiesten ja -naisten hommaa se sellainen, että saisi kasvit kukkimaan. Sitten yhtäkkiä tajuaakin, että tässä sitä tämäkin mummo rakentaa ja ylläpitää monen tuhannen neliön kokoista pihaa ja saa sen jopa näyttämään vähän pihalta. Wau!

9. Mistä hankit kasveja, parhaimmat taimistot?
Kesällä olen tuttu näky Multasormessa ja Honkkarin pihamyymälässä. Myös K-raudan perennaosaston käyn läpi melkein jokaisella kauppareissulla. En osta koskaan paljon kerrallaan, jolloin harrastus ei käy kipeää kukkarolle. Kuljen myös silmät auki ystävien pihoilla ja ehdotan vaihtoa tai kerjään jakopaloja. Viherpeukaloiden verkkokauppaa käytän myös, mutta ahdistun kyllä niistä isoista postikuluista.

10. Luetuin blogitekstisi?
Tämä ei liity puutarhanhoitoon ollenkaan, mutta paidanompeluohjetta on luettu yhteensä 43 717 kertaa!

11. Mikä on puutarhaunelmasi?
Se ei kaikesta rakkaudella tehdystä huolimatta ole tämä piha, vaan se on maalaistalon pihapiiri, jossa on perinneperennoja ja ruusupensaita, sammaloitunutta nurmikkoa ja vanhoja paksuoksaisia puita. Navetan seinustalla kasvaa villiviini ja Zilga-viiniköynnös. En tiedä vielä, missä se vanha pihapiiri on, ja milloin me sen löydämme, mutta se on. Ja kun sen löydämme, alkavat puutarhaunelmat toteutua.


Minulla ei hirveästi ole tiedossani puutarhablogeja, koska olen keskittynyt enemmän tuohon ompelupuoleen, mutta tulkaa toki julkisuuteen, te kaikki ihanat pihabloggaajat! Tämän haasteen Teijan hyvin kysymyksin saa napata mukaansa täältä kuka tahansa pihabloggaaja, jonka blogissa on alle tuhat lukijaa. Ainakin Sipulia ja silmukoita voisi tämän mukaansa ottaa, samoin Ehtoisa emäntä!


Ja tässä, tässä on minun viikonloppuni suuri ilon aihe! Puutarhapaviljongin runko kahdellakympillä. Kattokin tähän löytyy, mutta siinä on pari vääntynyttä putkea, jotka siippa saa oikaista ennen kuin tämä kasataan meidän pihaamme.


Kuva: tori.fi

Kankaita tähän ei ole, tai no olisi ollut sivuverhot, mutten halunnut niitä. Halusin vain rungon, ja sitä olenkin halunnut jo monen monta vuotta. Suunnitelmissani on juntata kehikko maahan ja istuttaa joka tolpan juurelle monivuotisia köynnöksiä. Yksi tulee olemaan voimakaskasvuinen japaninkelasköynnös. Kuvitelkaa, mikä ihana vihermaja tästä tulee!


kuva: suomalainentaimi.fi

Lattiaksi olen kaavaillut tiiliä, joita joskus haimme, kun ilmaiseksi sai. Pientä sulovilensyndroomaa on ilmassa, mutta vain sellaisissa hankkeissa, joihin olisin alkanut joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin, hinnalla millä hyvänsä! 



Paviljonkiin tulee tietysti lepotuoli ja pieni kahvitteluryhmä - ehkä valkoiset metallikalusteet. Kelpaa siellä köynnösten varjossa sitten kahvitella! Parasta tässä projektissa on kuitenkin se, että vihdoinkin minulla on tilaa usemmalle kiipeilevälle köynnöskasville, jollaisista niin kovasti pidän, ja joille on ollut hankala löytää paikkaa, kun piharakennuksia ei pahemmin ole. Ja koska kattoa tähän ei tule, toivon tämän kestävän myös talvet, vaikka köynnöksetkin toki painavat itsessään jo melkoisesti. Jos homma ei onnistukaan, ei tässä ainakaan paljon rahaa häviä (kasvien hinnastahan ei ole tarpeen puhua).

Ihanaa, aurinkoista viikkoa!

5 kommenttia:

  1. Ihanaa luettavaa!!! Sulovileeni ja vesisateessa ostelija :) Paidanompelua :)..
    muksaa maanantai iltaa sinne!

    VastaaPoista
  2. Voi kun on söpö liiteri! Vähän niinkuin sellainen vanhanajan maitolaituri:)

    VastaaPoista
  3. Hieno tuo paviljonki. Voin kuvitella sen vehreyden!!

    VastaaPoista
  4. Voin täydestä sydämestäni yhtyä sun inhokkihommaan, meillä on sama vaiva tuon pohjamaan kans! Ja muutaki yhteistä löysin näistä itseni kans. :) Kiitos vastauksista! Munki tekis mieli puutarhapaviljonkia, vaan ei ole vielä sattunu sopivaa kohdalle. Jäänpä odottelemaan lisää kuvia edistymisestä! :)

    VastaaPoista
  5. Oi jee mun pitää lähteä tähän mukaan!
    Ja tulin kyllä just kademieliseksi tosta sun tiilikasasta, olis tarvetta!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.