torstai 2. huhtikuuta 2015

Vihiriää

Sitä ihanaa kevätviherrystä odotellessa piti hakea oksia sisälle, jotta sen saisi kokea edes pienemmässä mittakaavassa. Nyt nuuhkitaan olohuoneen sohvapöydällä maljakossaan avautuvia hiirenkorvia.

 

Muuten en ole suuremmin koivuhmisiä, sillä eihän se kovin solidaarinen tyyppi noin puutarhan kannalta ole, mutta koivun hiirenkorvia parempaa kesän merkkiä ei olekaan. 


Tämä taas on niitä pääsiäisen tyypillisimpiä tunnusmerkkejä. Rairuoho, toinen, kolmas.. meidän talossa sitä taitaa kasvaa seitsemässä eri purkissa. Taustalla kurkottelee Multasormesta hankittu pelakuun pistokas.






Eilen huomasin ruokakaupassa poiketessani kaupan tuulikaapissa narsissilavoja, joissa luki: "ota tästä, ole hyvä!" Wau. Jos ei niistä muuksi ole, niin toki sipuleita vien kotiin multaan laitettavaksi, mutta kun kotona leikkasin nuutuneet kukat pois, narsissit eivät juuri myyntikuntoisille hävinneet. Niinpä laitoinkin ne vielä jouluistutuksesta säästämääni puunkuoriruukkuun. Narsissien juurella aloittelee uutta kasvuaan ulkona paleltunut helmililja.


Niin - paleltunut. Meillä on pihalla vielä hanget korkeat nietokset, eikä keväästä ole tietoakaan. Alan käydä kärsimättömäksi, enkä ole meillä ainoa, joka kokee näin.



Kyllä kelpasi tällekin eläjälle maaliskuun aurinkoiset päivät ja kuivat, lämpöiset portaat eteläseinustalla, mutta nyt maleksitaan taas valtaosa päivästä sisällä ja vahditaan ikkunasta räntäsadetta. Kesällä herraa saa suorastaan maanitella yöksi sisälle, ja koen vahvasti ymmärtäväni tätä tyyppiä sen suhteen.


Tarhadaalian taimet kallistelevat mikä minnekin, yleensä auringon suuntaan, kunnes ilkeänä eukkona käännän ne kumartamaan taas minulle.  Pari tällaista(kin) alkua on kuopuksemme saanut hoivavietillään hengiltä, mutta vielä on toivoa daalian kukinnasta! Uskon sanoneeni nuorelle herralle aika selkeästi artikuloiden, että äiti hoitaa taimien kastelun.


Olipas vihreitä kuvia taas. Samaa teemaa toistaa myös kangaskaappini siihen malliin, että tein tietoisen päätöksen suosia seuraavissa kangastilauksissa jotain aivan muuta väriä vaihteeksi. Tässä käy pian niin, että meidän pihalla vilistää kesällä pieniä vihreitä miehiä ja naisia.


Onkohan tämäkin jotain alitajuista kesäikävää?


4 kommenttia:

  1. Hyvää pääsiäistä mummolaan! :)

    VastaaPoista
  2. Vihriä on erinomainen väri näin kevään korvalla!
    Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
  3. Hyvää pääsiäistä, meillä naperot myös "seuraa" innolla kasvatuskokeiluja.

    VastaaPoista
  4. Hei! Tulin käymään vastavierailulla. Taidetaan elää samoilla korkeuksilla hangen määrästä päätellen. Minulla ei rairuohoa ole mutta pieniä taimia löytyy. Jotenkin aina hukkaan syksyllä keräämät krassin siemenet, kohta nekin pitäisi kylvää.

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.