keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Kylässä 50-luvulla

Sain blogisähköpostiini tovi sitten mielenkiintoisen kutsun.




Noloa myöntää, mutta kerrottakoon kuitenkin ihan julkisesti, että lähes 11 vuotta seudulla asuneena en edes tiennyt tämän Kuopion korttelimuseon olemassaolosta! Eikö ollut jo aika käydä tutustumassa. Nyt pääsinkin samantien perehtymään aiheeseen oikein asiantuntevassa opastuksessa, sillä museota esitteli minulle intendentti Marianna Falkenberg.

Museossa, joka käsittää kokonaisen puutalokorttelin, on pysyvästi esillä kaikkea kiinnostavaa 1900-luvun alkupuolen apteekkitalosta ahtaisiin hellahuoneisiin ja Minna Canthin huoneen kopioihin. Nyt katselimme kuitenkin lähinnä vasta avattua 1950-luvun kuopiolaisesta puutaloasumisesta kertovaa näyttelyä. Tämä oivallinen kurkistus vuosikymmenten takaiseen arkeen on nähtävissä korttelimuseon tiloissa syyskuun loppupuolelle saakka. 


Oli avartavaa nähdä sen aikaisen kaupunkiasumisen ahtaus ja esimerkiksi keittiötilojen vaatimattomuus, joiden valossa oma asuminen tuntuukin taas vähän aikaa ylellisen väljältä, vaikka suurempia neliöitä päivittäin kaipaillaankin.


Tässä kuvitteellisten Korhosten asunnossa on petipaikat kymmenelle, vaikka neliöitä on reilusti vähemmän kuin meillä. On päästävedettävää, pinottavaa ja sivustavedettävää sänkyä, sohvaa ja hetekaa, joiden levittämiseen ja pois kasaamiseen on mennyt hetki jos toinenkin aamuin illoin. Talossa asuu lasta ja vanhempaa, isoäitiä, enoa ja serkkupoikaa.

Mutta entä se arjen kauneus! Olen aina väittänyt, että käyttöesineet on tehty ennen paljon kauniimmiksi, ja tämä käynti vain vahvisti tuota mielipidettä.








No myönnetään, nykyaikaisesta vessapaperista pidän ehkä enemmän...


Usein museo-sanasta syntyy mielikuva lasin taakse asetetuista yksittäisistä esineistä, joita katsellaan kädet selän takana. Ei tässäkään museossa toki saa mennä sängyillä hyppimään, mutta arki on vahvasti läsnä tässä "Korhosten asunnossa", ja on helppo kuvitella tänne myös asukkaat. Esineet ovat niille kuuluvilla paikoillaan, ja se tekee tunnelman eri tavalla aidoksi.







Voin kuvitella tuon korttelin sisäpihan kesällä. Se on pakko kokea - varsinkin sen jälkeen, kun intendentti vihjasi syreenien kukinnan aikaan pihan olevan parhaimmillaan. En epäile hetkeäkään.





Ajatella, että näin lähellä on ollut koko ajan kolmentoista rakennuksen verran kiehtovaa historiaa, ja vasta nyt sen löysin! Kunhan kesä tulee, vien koko perheen käymään täällä, ja kierrän koko alueen ajan kanssa. Niin paljon jäi vielä näkemättä, ja museokahvitkin juomatta!



Tässäpä vinkki muillekin kotiseutunsa nähtävyyksiä huonosti tunteville ja seudulla matkaileville. Käykää ihmeessä Korttelimuseossa! Voin kuvitella tämän korttelin olevan kesäaikaan monin verroin upeampi.



Ajatella, että vain muutamia vuosikymmeniä sitten tuo korttelimuseon alue on ollut täynnä näitä komeita puutaloja, ja nyt ne on korvattu kerrostaloilla, jollainen tässäkin pilkistää osuvasti museotalon takaa. Haikeaa, mutta ymmärtäähän sen, kun ajattelee sitä, kuinka paljon asuntoja on tarvittu sotien jälkeen lisää. Onneksi kuitenkin tämä yksi kortteli vanhaa on säilytetty, jotta me nuoremmatkin sukupolvet pääsemme katsomaan, miten ennen kaupungissa asuttiin. Kiitos siitä heille, jotka heräsivät 1960-luvulla suojelemaan purkutuomion saanutta "Käräjäkorttelia".

Kiitokset myös Korttelimuseon Karoliinalle kutsusta ja Mariannalle esittelykierroksesta! Tulen varmasti uudestaankin!

8 kommenttia:

  1. Ihanaa, että löysit Korttelimuseon! Se on yksi suosikkipaikoistani Kuopiossa. Ja ehdottomasti kesällä pihaa katsomaan :).

    VastaaPoista
  2. Näyttääpä mielenkiintoiselle!

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Täytyypä kesällä käydä tutustumassa!

    VastaaPoista
  4. Kiva vinkki, mulla on tulossa varmaan syksyllä Kuopijjoon pidempi työreissu tai pari, voisin koittaa ottaa ton ohjelmaani!

    VastaaPoista
  5. Käyppä siellä joskus joulun alla :) Silloin siellä vasta ihanaa onkin!

    VastaaPoista
  6. joo, pitää mennä käymään joskus. opiskelen kuopiossa farmasiaa, ja meillä oli vuos sitten syksyllä tuutorikoulutuksen yheydessä tossa pihalla puujalkakävelä mutta muuten en ole tuolla käynyt :D apteekkimuseoon oltais kerran menty "luokkaretkelle" mutta se oli kiinni, no ehkä sinne vielä selviän :)

    Kuopiossa on muuten tossa ihan nurkan takana (Vuorikatu 9) lisää puutaloja, siinä pihassa on englantilainen leikkikoti ja sit Käsillä ry. Kävin siellä kutomassa maton ;)

    VastaaPoista
  7. Näyttääpä idylliseltä paikalta! Tuolla täytyy kyllä käydä joskus. Enpä ole minäkään tuollaisesta tiennyt vaikka läheltä Kuopioo kotoisin olenkin. Aina oppii uutta :) kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  8. Minä löysin Korttelimuseon jo toistakymmentä vuotta sitten. Joo-o ja olen asunut Kuopiossa noin 40 vuotta!
    Aivan uskomaton paikka! Tunnelma siellä on niin ihana että unohtaa nykyajan ihan kokonaan siellä käydessään. Käyn aina Joulun ja Pääsiäisen aikaa ja kesällä ehdottomasti. Ja aina kun on ilaminen sisäänpääsy :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.