tiistai 4. marraskuuta 2014

Tyttärille ja äidille


Uusimmassa Ottobren lastennumerossa oli hauskan näköinen liehukehelmatunika pikkuneidille. Sitä piti soveltaen kokeilla, ja aikamoinen sovellus on sitten lopputuloskin.


Etu- taka- ja sivusaumoihin tarkoitetut liehukkeet tuntuivat hassulta ajatukselta, joten siirsin moiset koristimet hihoihin.


Kangas on paksua joustofroteeta (enpä muista edes, mistä tämä on tilattu) ja pohjaväri on ruskea, vaikka kuvissa näyttää aonakin omaan silmään mustalta. Alkaa olla taas se aika vuodesta, jolloin tarvitsisi rutkasti paitsi lisää kuvaustaitoja myös kunnollisen irtosalaman. Niin no, ei kunnon studiokaan valaisimineen haittaisi mitenkään.


Oma urakkansa sekin, että raivaa jonkin seinän tyhjäksi tavarasta, jotta saisi kuvatuksi vaatteet neutraalia taustaa vasten. Sitä ei tietenkään pitäisi kertoa täällä blogissa. No, tulipa kuitenkin kerrottua!

Esikoinen sai esittää toivomuksia tämän kankaan lopullisesta olomuodosta, että olisiko tästä tulossa mekko, paita vai kenties jokin aivan muu. Sain ilokseni todeta, että vielä kelpaa äidin tekemät, olivatpa ne melkein mitä vain. Vastaus nimittäin oli, että "ihan sama, hieno siitä tulee kuitenkin!" 


Vaatekaapin pidetyimpiin kuuluvat neidillä erilaiset tunikat ja arkimekot, joten sillä linjalla jatkettiin. Talveksi lisättiin vähän kaulusta. Tein matalan poolon ihan vain perustunikan pääntietä sentin kauttaaltaan avartaen ja mitaten siihen sopivan pituisen kaitaleen samasta trikoosta. Trikookaitale päistään yhteen, käännös kaksinkerroin ja kiinni miehustaan.

Itselleni tarvitsin vähän surullisempaa vaatetusta, kun tiedossa oli hautajaiset. Etsiskelin valmismekkoa nettikaupoista ja paikan päältä vedoten siihen, etten nyt oikein ehdi itse ompelupuuhiin. Soviteltuani kymmeniä erilaisia valmiita mekkoehdokkaita päätin viimein kaksi päivää ennen hautajaisia, että ei siinä auta. Ompeluhommiin tästä on alettava. 


Koska töiden vuoksi ompeluaikaa jäi tasan perjantaiaamupäivä, oli turvauduttava vanhaan tuttuun luottokaavaan ja ajeltava Bertsalla ilman turhia välisovituksia. Onneksi luottokaava on luottokaava. Samalla vanhalla, jolla olen ommellut muun muassa apilamekon ja erään hempeän vaaleanpunaisen juhlamekon, ompelin myös tämän synkemmän.


Ja sopiva tuli tietysti sovittamattakin. Bolero ei ole omaa tekosta, sen sentään löysin valmiina töistä. Sitä voin pitää myöhemmin arkivaatteenakin, joten eipä mennyt hukkaan sekään hankinta.


Viime keväänä Marimekon tehtaanmyymälästä ostamani puuvillasatiini on pitkään kiusannut mieltäni. Nyt päätin hävittää sen, meni syteen tai saveen. Toinen mieltä kutitellut oli vuoden takaisesta Suuresta Käsityölehdestä  (11-12/2013) löytynyt mekkokaava, jonka yläosa oli minulle mieleen.


Muokkasin yläosan kaavoista paitamittaiset leventämällä hiukan sivuja ja jatkamalla kappaleita 16cm alaspäin. Hihaan piti lisätä viitisen senttiä, eikä olisi haitannut pari jatkosenttiäkään, sillä tämä työstämäni kangas ei jousta.


Muuten pääsin aika vähillä muokkauksilla. Kiva paitakaava, jota käytän varmasti jatkossakin. Seuraavaksi voisin kokeilla tätä joustavalla kankaalla toteutettuna. Etukappaleen rypytys on minusta kaunis yksityiskohta ja tekee muuten tavanomaisesta paidasta jopa juhlavan - kangasvalinnasta riippuen.


Nytpä vaihdetaan punaiseen paitaan ja lähdetään töihin. Pian siellä alkaakin jo joulusesonki, ja pakko myöntää, että hiljalleen alkaa itseänikin jo jouluttamaan, kun siihen viittaavia tekstiilejä töissä jatkuvasti pyörittelee!

9 kommenttia:

  1. Sieviä! Pitääpä testata tuota liuhuhelmakaavaa.

    VastaaPoista
  2. Voi mahoton miten teidän lapset ovat kasvaneet sitten viime kuvien! Mummon pitäisi selvästi ommella useammin. :)
    Ihana tuo ensimmäinen tunika! En oikein innostunut noista lerpakkeista lehdessä, mutta tässä ne ovat oikein pirteät. :) Taitaa olla Metsolan joustofroteeta, meillä ainakin on ollut saman näköistä eri värisenä. Tykkään kovasti myös mekostasi.

    VastaaPoista
  3. Osaisitko auttaa peitetikkikoneen ja saumurin neula-asiassa: Oletko ommellut sellaista ribbitrikoota( trikoo joka on venytettäessä sellaista raitaista kuin resori)? Minulla kaikki neulat mitä keksin kokeilla reijittää kankaan pitkin matkaa ja olen ihan pulassa jos noita kankaita ei saa vaatteiksi asti kun ei ole muutakaan mistä ommella talvivaatetusta.. mitähän sitä keksisi kokeilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole niistä paljon tehnyt kun en kauheasti tykkää siitä miten ribbitrikoo käyttäytyy vaatteena. Luulisi kyllä että jos ei ohuella pallokärkineulalla saa hyvää niin ei millään. Lähteekö kangas siis purkautumaan neulanrei'istä isommiksi rei'iksi vai jääkö muuten vain ison näköinen reikä niihin kohtiin missä neula/lanka läpäisee kankaan?

      Poista
    2. Edelleen painin saman ongelman kanssa.. reiät siis purkautuu, eli kankaan langat katkeavat. Mitkä neulat sulla olikaan peittarissa joilla ompele trikoot?

      Poista
  4. Tosi kivan näköisiä vaatteita oot surrutellut ����

    VastaaPoista
  5. Todella kivoja vaatteita! Tuo sinun mekkosi on kaunis ja kiva nähdä tuo sk mekko toteutettuna. Mulla on ollut samat kaavat piirrettynä jo pitkään, mutten ole saanut vielä sen enempää aikaiseksi.

    VastaaPoista
  6. Todella kaunis tämä alimmainen paita! Itselläkin taitaa olla tämä lehti, joten täytyy ehdottomasti kaivella esiin!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.