perjantai 24. lokakuuta 2014

Talvi yllätti tosimummon


Kalenteria katsoessaan voisi hyvinkin kuvitella oivaltavansa, että kylmät ilmat tekevät tuloaan. Kumma vain, että se oivallus jää joka syksy kokematta, ja vasta kun avaa ulko-oven ensimmäisen pakkasyön jälkeen, hoksaa, että kappas, taas tulee se kylmä aika vuodesta. Yllättävää!

Kovemmat pakkasyöt tuntuvat sisälläkin uudenlaisena koleutena, vaikka talo onkin uusi ja tiivis muovipurkki (anteeksi nyt vain, arvon nykytalot, sitähän te juuri olette - muovipurkkeja!). Nuorimmainen, joka nukkuu yönsä useimmiten pylly pystyssä ilman peittoa, sai lämpöisen yömin Huvikankaan edullisesta pilkkutrikoosta. Olipa muuten mukavan laadukkaan oloista kangasta, todella kiva ommella, eivätkä reunatkaan rullautuneet yhtään! Tästä oli suorastaan sääli ommella pelkkää peruspertsaa.

 
Isomman pojan kalsarivarasto on ollut vajeessa koko kesän, mutta koska kalsareita ei kesällä kaivata, ei niitä silloin ehdi tekemäänkään. Totta puhuen en kyllä kesäaikaan ommellut juuri mitään muutakaan. No nyt ehti, kun ulos ei tee mieli, ja oli parin päivän arkivapaat - sattui sopivasti lapsen sairastamisesta johtuvaa sairaslomaa viikkovapaan lisäksi. Jokainen lisähetki on tietysti käytettävä ompeluun!


Tämäkin trikoo on tilattu Huvikankaan vitosella metri -kankaista. Jotta kankaan sai riittämään, toiset pitkikset piti leikata ylösalaisin, mutta sehän ei ole uutta tässä blogissa. Aikaisemminkin on lentokoneet ajelleet miten sattuu! Kalsaritrikoon jämistä sai vielä kaavoitta leikatun (ja siksi liian suuren) pipon, mutta kauluri sentään osui olemaan suunnilleen oikeaa kokoa.


Muutenkin tämä ompelu on tätä nykyä sellaista pikahuitaisua, kun tekee mieli saada paljon valmiiksi ja vaatetta tarvitaan, mutta aikaa on vähän. Kirsikkapaita valmistui eilen illalla siihen aikaan, kun toiset jo aloittelivat iltapalaa.


Hyvin yskitystä ja huudetusta kurkunpäätulehdusyöstä huolimatta poika poseerasi aamulla mielellään uudessa paidassaan. Onneksi tämän pojan hengityspilli ei tunnu olevan yhtä ahdas kuin isosiskollaan, niin ei tarvitse kutsua ambulanssipoikia yökylään.



Isoveli sai muuten vielä traktoripaidankin, vallan meinasin jo unohtaa! Kangas oli ihan itse valittu verkkokaupan kuvasta ja lopputulos tietysti sen vuoksi erityisen mieleinen.


Ja taas vaihteeksi oltiin senkin ongelman äärellä, että pitäisi olla pipo päähän laitettavaksi, eikä viime talviseen toppapukuuni ollut kukaan sellaista vielä ommellut. Minähän en pipoista tai myleensä mistään päähineistä pidä, mutta tässä iässä alkaa tajuamaan, että joskus on vain ihan pakko. Ja onhan se joskus kauppareissulla ihan kätevä - ainakin jos sitä ei tarvitse riisua ennen kuin on taas kotona.
 
 

Kaavoitin peruspipon avulla tuollaisen takakenopipon, jossa taakse jää ruttua juuri sopivasti. Värien piti ilman muuta sopia pukuun.


Takakenopipon saa kaavoitettua niin, että piirtää kaavapaperille normaalipipon kaavan avulla ensiksi alareunan ja nurkat, pitää sitten toista kulmaa paikallaan siirtäen pipon kaavaa paperilla toisesta reunasta ylöspäin. Pari senttiä kerrallaan voi sitä pipon pitkää sivua siinä piirrellä ja siirtää aina lisää, kunnes alkaa näyttää, että pitkä sivu on riittävän pitkä. Sen jälkeen piirretään se lyhyempi sivu apuna olleen pipon peruskaavan mukaan. Lopputulos on melkoisen kenollaan, ja siksipä se asettuukin somasti kenolleen myös päässä. Pitkäksi piirretyn sivun alareuna kannattaa leikata taitteelta, jotta keskelle eteen ei tule saumaa.


No eihän tuosta selostuksesta mitään tajua, mutta tulipahan yritettyä.
Hyvää viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Hauska tuo takakenopipo! Sellaisen voisi seuraavaksi pipoja tehdessä testata!

    VastaaPoista
  2. Makee tuo sinun pipa! Ja niin ihanissä väreissä. Kivaa, tuulista viikonloppua :)

    VastaaPoista
  3. Kivoja vaatteita siellä on tullut! Perusvaatteitahan sitä eniten tarvitaan.

    VastaaPoista
  4. Peruspertsaa saa kyllä ommella jatkuvasti. Onneksi kivoilla kankailla saa piristettyä sitäkin puuhaa! Ja kivoja kankaita näissä paidoissa kyllä oli. Ja toi pipo-juttu on kyllä mielenkiintoinen, täytyy pistää testijonoon!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.