tiistai 14. lokakuuta 2014

Arkkurakkaus roihahti taas...


Syyskuussa nikkaroidun kuormalavapöydän oleskelu meillä jäi varsin lyhyeksi, sillä tietysti löysin heti lavapöydän valmistumisen jälkeen arkun, jota en voinut olla adoptoimatta. Se on nääs se arkkumania, sama joka iskee nähdessäni kodittomia laatikoita.



Tämä uusin arkku on niin ruma, että siitä ei voi olla tykkäämättä!




Mikä parasta, siinä ei pienet kolhut ja elämisen jäljet enää kaikesta muusta erotu.






En tosiaan tiedä, mitä kaikkea tälle on tehty, mutta tämä on kerrassaan hurmaava kaikkine riemunkirjavine väreineen! Tätä myytiin nettikirpparilla "vanhannäköiseksi käsiteltynä", mutta tämä on kyllä ihan oikeastikin jonkin verran vanha.




Ilmeisesti hän on ollut joskus ainakin myrkynvihreä ja sen jälkeen vaaleanpunainen. Muusta on vaikea mennä sanomaan. Ehkä siellä jokin kermankellertävä sävykin on joukossa. Pinta tuntuu vahatulta, joten voi olla, ettei tästä noin vain väriä poistetakaan.



Ei onneksi ole tarvettakaan. Tämä on kaikessa rujoudessaan aika hieno - jopa siippakin kehui komeaksi, vaikka kotimatkalla vähän mietin, mikä on tuomio, kun mies ei tätä ollut ennen tämän saapumista edes nähnyt.



Saa nähdä tehdäänkö tälle koskaan mitään, mutta ainakin nyt tämä saa olla ihan oman näköisensä.


 On se ainakin.. no, ainutlaatuinen!


8 kommenttia:

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.