torstai 24. heinäkuuta 2014

Kelapöytä etsii tuolejaan

Projekti nimeltä kelapöytä oli enimmäkseen miehen duunia, mutta ainahan voin kehuskella ja kuvata melkein valmista lopputulosta. Olkoon se minun osuuteni tästä.

Kaikkihan alkoi reilu vuosi sitten, kun satuin mainitsemaan ääneen haaveeni isosta pyöreästä ulkopöydästä, joka erehdyttävästi muistuttaisi kaapelikelaa. Mies raapaisi päätään, totesi kyselevänsä sellaisia, ja seuraavana päivänä soittikin, että olisi yksi, mutta se on kyllä aika iso. Kuinka iso, kysyin, ja mies siihen, että melkein kaksimetrinen halkaisija. No mikäs siinä, mahtuvatpahan vieraatkin pöytään!


Isolta se tosiaan näytti pihaan tullessaan, mutta isoon pihaan sopii iso pöytä. Korkeutta sillä kuitenkin oli niin runsaasti, että muokkaamattomana pöytälevy oli aikuisen kainaloiden alla. Jos tarvitsisi baaripöydän, sellainen olisi hyvä, mutta kun tarvitsee ruokapöydän, tarvitaan toimenpiteitä. Ja niitä tuli.


Mies purki koko kelan atomeiksi, irroitti ruostuneet pultit, erotti toisistaan pyöreät levyt ja keskustan lankut, katkoi lankkuja lyhyemmäksi, lyhensi pultteja ja teki niihin uudet kierteet ja lopulta naapurin isännän avustuksella kasasi koko komeuden uudelleen. 

Sen paikka on talon päädyssä, johon on keittiöstä lyhyt matka ja joka siksi on itsestäänselvästi muotoutumassa grillipaikaksi. Sana "kesäkeittiö" olisi liioittelua.

Jonkun mielestä tuossa on varmaan kyljelleen kaadettu kaapelikela, mutta kyllä se minusta kauheasti pöytääkin muistuttaa. Ja kun ei kiinnitä huomiota sen juurelle hiljattain kylvettyyn harvaan nurmenalkuun tai taustalla rehottaviin rikkaruohoihin ja roskapuihin, niin ihan voisi kuvitella, että tuossahan on vielä joskus oikeinkin mukava istua viettämässä iltaa ja syödä hyvin.




Kyllä siinä varmasti joskus on. Ennen sitä pitää kuitenkin hioa vielä pöytäkansi peltorit korvilla ja puupölyä niellen, ja sen jälkeen pitäisi vielä öljytä tai vahata se säältä suojaan. Alapuolen osat öljysin jo ruskealla puuöljyllä, mutta koska se kyseinen mönjä ei sovi käytettäväksi pinnoille, joilla käsitellään elintarvikkeita, on kanteen katseltava toinen aine.




Mutta miten lie teillä päin, kun meillä tahtoo olla ettei oikein osaa rentona ruokailla, jos ei saa mitään koroketta pyrstönsä alle.




Ongelma on vain se, että mistä sellaiset korokkeet hankkisi. Vaihtoehtojahan on maailma pullollaan, mutta kun pitäisi ostaa kymmenen tuolia kerralla ja katsella niitä ainakin kymmenen vuotta, käy vähän kuin ristiäisten alla nimivalinnoille. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat ei-tarpeeksi-hyviltä.



Tuolien pitäisi olla valkoiset (tai ehkä mustat), puuta tai ainakin hyvin aidon näköiset, mielellään pieneen tilaan talveksi menevät, ja koska hankittava määrä on melkoinen, hinta ei saisi olla ihan tolkuton. Jaloilla pitäisi olla jonkin verran leveyttä, jotta ne eivät uppoaisi maahan, kun takajalat ovat pöytään istuttaessa nurmikolla. Selkänojakin olisi hyvä olla, jotta pöydässä voisi oikeasti istua rauhassa pitempäänkin viihtymässä.




Kaikanlaisia vaihtoehtoja on tullut vastaan mutta yhtä ykköstä ei. Osaisitko sinä vinkata, mistä sellainen löytyisi? Ostoksille johtanut vihje palkitaan.

Vaikka piha on vielä ihan kesken, joitakin kohtia pystyy jo katselemaan rauhallisin mielin ja nauttimaan näkemästään. Koska pihasta on iloa niin paljon itselleni, haluan jakaa sitä mylös teille. Jos se edes vähän välittyisi!




Täällä pakerretaan ihan ilman ammattitaitoa ja neljän lapsen hidastaessa melkoisesti kaikkea yrittämistä, mutta suurella tunteella. Onneksi silläkin näköjään saa jotain aikaan! Kaariportissa kiipeävät humala ja yksivuotinen ruusupapu, mutta portin toisella puolella odottaa vielä muokkaamaton maa ja rikkaruohot. Syksyllä siinä on itävä nurmi. Varmasti on.



Kesäkukkia olen siemenestä kylvämällä kasvattanut pihaan monenlaisia. Niistä mieluisimpia yllättäjiä oli sinisievikki, joka kukkii kauniisti kivireunusta vasten. Näitä tulee meille jatkossakin!




Kimalainen pitää niistä myös. Kukkaparka roikkuu melkein maassa öttiäisen painosta!




'Onnekas' kyseli viime postauksen kommenteissa keltaisten tarha-alpien tarkoitusta, ja sai minut hihittelemään täällä itsekseni. Siellähän ne alpit tien poskessa ilahduttavat (toivottavasti) ohikulkijoita. Näköjään siinä käy niin, että kun hurahtaa, ei yhtäkään perennalahjoitusta enää osaa olla ottamatta vastaan. Ei, vaikka se olisi keltainen.



Mutta kukkii täällä sentään ensimmäinen ruusukin!




Pomulehtiä vasten lepäilee Rosa 'Ritausma', joka muutti meille kesäkuussa Multasormesta.

Aikaisemmin arvuuttelemani unikko oli sitten tällainen, ja tyhjien, säilyttämieni siemenpussien perusteella se on varmaan silkkiunikko. Helppo kesäilo tämäkin, sillä siemenet voi kylvää suoraan maahan ja odotella lepotuolissa kukintaa. Suotuisissa oloissa se siementää maahan ja talvehtii siinä omin päin, kukkien taas ensi kesänä.



Oopiununikon kukintaa odotan vähintään yhtä paljon kuin noiden muidenkin. Se tulee näyttämään suunnilleen tältä:

kuva netistä kopioitu

Nauttikaahan helteistä - ja lomista., mikäli jollakulla sellaisia sattuu olemaan! Minulla ei ole, enkä sellaisista muuta tiedä kuin sen mitä sisko eilen opetti: se on sellainen, että neljä viikkoa ollaan tekemättä mitään. Kuulostaa aika tylsältä, eikö! ;)

14 kommenttia:

  1. Tuollainen pöytä luultavasti tulisi meillekin, jos joskus omakotitalossa asuisimme. Tuo olisi kyllä kiva.

    Paljon olette saaneet jo tehtyäkin.

    VastaaPoista
  2. tosi hieno toi pöytä! Ootko kuullu,miten kuorma-lavoista hyödyntävät jos vaikka mitä nojatuolia tms? Ei ehkä tuohon pöydän ympärille parhaita,mutta johonkin toiseen kohti voisi vaikka käydäkin:)

    VastaaPoista
  3. Oi että siellä kasvaa jo vaikka mitä ihanaa! Kesä <3 <3

    VastaaPoista
  4. Pienemmät kelajakkarat sopisi mielestäni parhaitem pöydän kanssa

    VastaaPoista
  5. http://www.asko.fi/kesakalusteet/polyrottinki-polywoodnbspja-textiline/15029/baha-tuoli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin että polyrottinki olis huoleton ja kestävä ja istumamukavuutta ja ja.. jos Tindelle vaan kelpaa epäaito materiaali! =)

      Poista
  6. Ihanaa kun kerrot näin paljon puutarhapuuhistasi! Saa minut unelmoimaan entistä enemmän siitä omasta pihasta... :)

    VastaaPoista
  7. Ikean Askholmen ja Askon Classic-sarjasta löytyisi edulliset, pieneen kokoon mahtuvat, paksujalkaiset ja selkänojalliset. Mutta väri on väärä :/

    Mutta jos maalisuti pysyy kädessä (ja sullahan pysyy :) ) niin niistä saa kyllä melko näppärästi valkoiset. Tai mustat :)

    VastaaPoista
  8. Sinisievikki on ihana kukka. Niitä oli minulla morsiuskukkina 37 vuotta sitten. Itsekasvattamia, sinisiä, kuin sulhoni silmät. Ja saman miehen kanssa elellään vielä, nyt mummuna ja ukkina <3

    VastaaPoista
  9. Mulla tuli paksu puurunko mieleen. Sahattuna sopivankokoisiksi pölleiksi. Niihin vois tehdä sitten selkänojan tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  10. Tehkää sellanen "nuotiopiiri" pöydän ympäri? Vaikka kahdeksankulmaisena, paksusta lankusta? Tähän tapaan http://liinalampi.blogspot.fi/2012_02_01_archive.html

    VastaaPoista
  11. minullakin välähti ensimmäisenä ajatus penkeistä pöydän ympärillä. semmoiset itse kyhätyn näköiset ja rosoiset,juurikin kahdeksan kulmaisena ja kulmiin voisijättää aina aukon(eli selkänojattoman kohdan) josta pääsee pujahtamaan pois. ja sitä mukavuutta sais pehmusteilla että jaksaa pitenpäänkin pöydän ääressä juoruilla.:)
    sitten viel laatoitusta tai mukulakiveystä pöydän ympärille, niin ei tarvi penkkejen välistä ruohoa yrittää leikellä.

    VastaaPoista
  12. Kiitokset kaikille vastauksista ja ideoista! <3 Tällä kertaa päädyttiin siroihin metallituoleihin, hiukkasen tehdastyyliin, mutta ties mitä muuta ideanne poikivat tulevaisuudessa...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.