torstai 10. heinäkuuta 2014

Heinäkuun huumaa


Savisen ja juurista sitkeän maan lapioiminen niillä jokapuutarhurin reikäkengillä ottaa jalkoihin. Ainakaan sellaisilla lurppakengillä ei kannattaisi polkea lapiota koko painollaan, tai saa jalkasärkyä kuten minä. Jalkoja lepuuttaessa on hyvä hetki kirjata muistiin kesän saavutuksia. Niistä suurin lienee tämä outo viherrys, jollaista ei ole ennen meidän pihallamme nähty.



Nurmi leikattiin tänään ensimmäistä kertaa, ja haiseehan se hyvälle, kun vehreää ruohoa leikataan omasta pihasta. Paljon se saa vielä kasvaa ja tuuhistua ennen kuin on oikeasti nurmikko, mutta paikoin näyttää jo kovin lupaavalle! Jos tarkkoja ollaan, ei nurmea ole kylvetty vielä muualle kuin etupihalle, mutta alkuhan sekin jo on. 

Talon päätyyn on ilmaantunut kummallinen lentävä lautanen.




Kelapöytäprojektimmehan se siinä! Tai miehen projekti - minun projektia siinä ei ole muu kuin se, että keksin välttämättä haluta suuren pihapöydän suuresta kelasta. Loppu on miehen päänvaivaa. Tai no, lupasin minä hioa ja öljytä pöydän kannen, kunhan sen aika tulee. 

Etupihalla vihertää nurmen lisäksi muutama puska, sekä tämän että viime kesän istutuksia. Keväällä siirrettiin ystävän pihasta maata myöten alas leikattuja norjanangervopuskia lapiolla kaivaen ja lopulta autolla ja kuormaliinalla kiskoen, ja vähän jo mietitytti, lähtevätkö enää kasvamaan kun saivat niin rajua kyytiä siinä rytäkässä. Mutta katsokaapas miten ne kasvavat!


Oman taimitarhan tuotokset kukoistavat myös. Mukava ajatus, että kun kerran rehkit niitä metsästä pihalle, ne ilahduttavat siinä vuosi vuodelta tuuheampina. Ja aina voi siirtää lisää, jos siltä tuntuu. Ei mitään turhaa työtä!


Ilmaiset huiskunauhukset ovat kasvaneet terhakaksi ryppääksi kivirivin viereen, ja saavat siinä levitä niin vapaasti kuin pystyvät, kun toisella puolella rajana on metrinen kivimuuri ja toisella puolella ajetaan nurmea.


Viimekesäiset uurastuskuvat ovat puistattavaa katseltavaa. 



Tämänpäiväinen kuva samasta kohteesta on jo paljon miellyttävämpi!



Kovin hurjana sieltä ei vielä kukkia erotu, mutta lehdetkin ilahduttavat. 

Joku käenkaali-lajike Halpa-Hallin kukkasipulien poistomyynnistä

Sinisievikki, taustalla valkotähkä

Rönsyakankaali ('Chocholate chip?')

Joku siemenkylvö keväältä on roihahtanut komeasti lehteen, mutta tekisipä kukankin virlä, niin tunnistaisin sen. Voisiko tämä olla oopiumunikkoa?


Ja lähempää katsoen samaisesta penkistä löytää jo monenlaisia kukkiakin. 

samainen akankaali kuin ylläkin...

Akileija

Rohtotädyke

Kerrottukukkainen kurjenpolvi

Tarha-alpi

Pikkusydän

Ja särkynytsydän - se kukkii edelleen!


Ja lisää on luvassa...

Värililja 'Mapira'

Etupihan reunassa on kiltisti riviin asettuneena nelisenkymmentä aitataimea, merkiltään nopeakasvuista, vaatimattomaan maahan tyytyvää ja kestävää isotuomipihlajaa.


Aidanteen juurelle maanpeitteeksi on kylvetty valkoapilaa, ja sepä roihahtikin upeasti kasvuun. Todella nopeasti itävää sorttia! Rikkaruohojen on turha yrittää tuohon asettua, kun maata ei välistä näy.


Naapurilta saatu betonikourun pätkä muuttui pihasillaksi ihan omin menetelmin. Kouru alassuin ojan päälle ja reunoille pihasta kerättyjä pikkukiviä ja puunpaloja. Kun ympärille saadaan kasvillisuutta ja varjossa lymyävä betoni sammaloituu, voisin kuvitella tästä tulevan aika ihanan. Siltaa pitkin kuljetaan kaivolle vedenhakuun. Kaivo on tehty ennen tontin ostoamme lähteen päälle, ja me uusimme siihen renkaat.


Takapihalla ei ole tietoakaan nurmesta vielä, kun maakin on tasoittamatta, mutta kukkapenkki pitää olla! Tämä on se massiivisen kiviaidan kupeeseen perustettu "stressitön penkki" helppoine lajeineen. Tosin jos tarkkoja ollaan, yksikään kukkapenkki ei tuota minulle stressiä - päinvastoin.


Kaariporttia pitkin nousee humala, sen kaverina aloittelee kasvuaan hiukan viime hetkellä kylvetty ruusupapu.


Se surkimuksen vaaleanpunainen, kerrottukukkainen karhunköynnös, jota tuohon vuosi sitten istutin, kuolla kupsahti talvella jääaltaaseen. Eipä yllättänyt. Uskon humalan kestävän paremmin, kun se ehtii juurtumaan paremmin ennen syksyn tuloa.


Ennen/jälkeen-kuvapareilla on täällä herkuteltu aiemminkin, ja sama linja jatkuu. Nämä on vaan niin palkitsevia! Tässä on etupihan hiekka-paahde-alue, johon tässä vaiheessa tehtiin pientä pengerrystä kivistä ja mietittiin, mikä siinä voisi elää.




Jotain tulosta tuo miettiminen ilmeisesti on tuottanut, kun maisema on vähän värikkäämpi nykyään. Näiden kuvien välillä on eletty aika tarkkaan vuoden verran.




Loistosalvia on tämän kesän hankinta, oikealla oleva ketoneilikka on viime kesältä. Tosin kukkii ensimmäistä kertaa tänä kesänä. 


Lisäksi tässä talon julkisivulla kasvaa monia maksaruohoja, rinneangervoa, heiniä, harmaa-ajuruohoa, kurjenpolvia, kesäkukka-petunioita, mehitähtiä ja ties mitä muuta. Ja lisää tulee, kunnes maata ei näy! Maksaruohoista paras on tämä kaukasianmaksaruoho, joka leviää melkein silminnähtävää vauhtia ja tekee hiekkamaasta varsinaisen kasviskeitaan.


Toivottavasti tekin saitte silmäniloa kuvistani. Enpä olisi uskonut, että minäkin joskus hurahdan näin kasviksiin, kun en ole joskus kukista ollenkaan piitannut. Nyt voisin lueskella päivät pitkät puutarha-aiheisia juttuja ja naustiskella niiden toteuttamisesta omassa pihassa. Onneksi siinä on neliöitä enemmän kuin postimerkin verran, joten ihan heti ei visioiden toteutustila tule loppumaan kesken! 

10 kommenttia:

  1. Onhan se niin palkitsevaa kun näkee työnsä tuloksia! Teillä on jo upeita istutuksia ja kasviyksilöitä:-)

    VastaaPoista
  2. Siellähän näyttää jo oiken hyvältä! Pikkusydän (mm.) olisi itelläkin hankintalistalla yhteen kukkapenkkiin.
    Ihana kun teillä on niin iso piha. Meillä meinaa juurikin paukkua nuo neliöt vastaan kun ei viitsi koko pihaa kukkapenkeiksi kaivaa...

    VastaaPoista
  3. Yes rouva, sanoisin, että kysessä on todellakin unikko, sortimenttia en osaa tarkemmin arvata.
    Ihana tuo valkoinen pikkusydämesi, nams!

    VastaaPoista
  4. Pihahan alkaa jo pikkuhiljaa valmistua. Kiva nähdä sitten miltä näyttää, kun olette saaneet valmiiksi!

    VastaaPoista
  5. upeeta,kerrassaan komeelta näyttää!Ja arvaapa mikä tuoksuu tulee tuosta valko-apilasta,sit ku se kukkii kunnolla? ;) ootan oikeen sitä hetkeä,ku apila-pelto pihalla herää eloon ;)

    VastaaPoista
  6. Mukavaa viherrystä teidän pihalla! Aiemmin sinun ruusupapusi on ehtinyt maahan, kun mulla näkyy vasta yksi lehti :)

    VastaaPoista
  7. Monestikkohan tämä nyt tullee,temppuilee kone..Mut hyvälle näyttää,teillä on paljon vihreempää kuin meillä!Pikkuhiljaa päästään vasta tuohon multaosioon..

    VastaaPoista
  8. Teidän pihasta tulee kyllä upea, sen näkee jo nyt!
    Bongasin myös niin paljon tuttua: valkoista kaarta pitkin kulkeva humala, Isotuomipihlaja-aidanne (tosin meillä 115 taimen voimin), kiviä-kiviä-kiviä, ruostuvaa taidetta (ainakin tuo lintuallas joka on ihana!), sammaloituvaa materiaalia...
    Mutta mitäs keltainen tarha-alpi tekee teidän pihassa?? ;)

    Sinun blogin vuoksi tekisi itsekin mieli aloittaa puutarha-aiheinen päiväkirja/blogi kun noita kättentöitä alkaa jo erottua pihasta, mutta sille on tullut kauhean korkea kynnys kun olen ollut jo niin kauan kirjoittamatta..

    Tuon sinun nimettömän siemenkylvön kuva oli ensisilmänräpäyksellä unikkoa, mutta pikkuisen hämää niin terävät lehdenreunat. Tosin ei ole kokemusta nimenomaan opium -versiosta, monista muista unikoista kylläkin.



    "pioneita, ruusuja ja sormustinkukkia cottage-tyyliin odotellessa"......

    VastaaPoista
  9. Hyvältä näyttää jo pihassanne. Paljon olette saaneet aikaan jo.
    Aivan ihana rautasänky edellisessä postauksessa, todellinen löytö!
    Työniloa pihallanne!

    VastaaPoista
  10. Komealta näyttää - mä niin tahdon kans puutarhan. <3

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.