maanantai 23. kesäkuuta 2014

Hepeneitä


Silläkin uhalla, että ulkona on jäätävän kylmää, ompelin kesähepeneitä. Kyllä ennen pitkää lämpenee, se on varmaa. Jos ei nyt, niin ensi kesänä ainakin. Täytyy olla positiivinen!


Oliivinvihreä riemukukka tulla tupsahti Royal-tuotteelta meille jo aikoja sitten, mutta eihän tuo kaapissa sentään pilalle mennyt ompelua odotellessaan. Kuosikin on edelleen ihan tuore omissa ja tyttären silmissä.


Koska neidillä on nykyään tapana kyyköttää paidan tai mekon helma polvien ympärille venytettynä, en suosi neidin vaatteissa ykkösvaihtoehtona tikkausta. Tähän mekkoon hurautin rullapäärmereunan, jonka rikkomisessa saakin jo olla kekseliäämpi. Hatun reuna on huoliteltu samoin, tosin kahdella neulalla, joten jälki on leveämpää.


Mekkosen kaava on joku oma, hatun kaava taisi olla uusimman Ottobren aarteita.

Aikaisemmin mainitsemastani syystä taloudessamme aika monen t-paidan helma on purkautunut, ja tämäkin viimekesäinen paita oli muuten varsin kelvollisessa kunnossa vielä, mutta helmasta langat vain repsottivat. Äiti otti sakset käteen, leikkasi helmatikkauksen riekaleet pois ja ompeli tilalle hörhelöä. Ja pakollinen toim. huom. tähän perään: tätä uusiopaitaa ei pidetä ilman legginsejä, vaikka kuvassa niitä ei olekaan. Liian lyhyt sellaiseen!


Janan kautta tilattu ihana saksalaistrikoo on odotellut kaapissa talvesta asti, ja näyttänyt koko ajan niiin sopivalta nelivuotiaan vaatteeksi. Juhannussairasteluiden ansiosta ehdin vihdoin hiukan rentoutumaan ommellen, kun juhannuksenviettotavat oli karsittu nopeasti yhteen (en tiedä montaakaan perhettä joka toivottaisi vatsatautisia lapsia tervetulleeksi kylään). Ja totta tosiaan, tämän sopivampaa kuosi- ja värikarnevaalia ei tälle pirpanalle mahda ollakaan! Ja karnevaalin aihe sekin, että pelkällä ruuan tuoksulla elävä kirppumme käyttää pikkuhiljaa jo kokoa 110!


Poika on kenties hiukkasen hillitympi luonne kuin isosiskonsa, mutta sopivassa iässä kylläkin. Kuvaaminen ei kiinnosta, paitsi tämän yhden kerran, kun käytin jotain nurinkurista sanamuotoa ja sain pienen sillä huijatuksi kuvaan. Ehkä Verson puodin mopokankaallakin oli osuutta asiaan. Isilläkin on nääs pappatunturi!


Mustavalkoinen kaupunkipirintti ei sitten enää kiinnostanutkaan. Kaikki ympäripuhumiset ja kuvaan tulon kieltämiset kyllä kokeiltiin, mutta kun ei, niin ei. Paita ja pipo jäivät sovittamatta ja tekivät seuraa päiväpeitolle.


Tulivathan nuo kuvatuksi siinäkin. Paita on 100-senttinen ja pipon ympärys puolimetrinen.


Ulkona on kylmää ja ankeaa, mutta oli siellä joskus kesäkin. Silloin kun oli, saatiin vihdoin kerätyksi etupihalta loputkin viheliäiset pikkukivet, ja sen seurauksena siellä vihertää nyt jokunen sataneliöinen kahden viikon ikäistä nurmea! Etupihan reunamille on saatu  istutettua parikymmentä metriä aidannetta - tosin sillä on korkeutta vasta nelisenkymmentä senttiä. Sieltä se kuitenkin lähtee kasvamaan (toivottavasti), joten ei sovi mennä vähättelemään! Kuviakin olisi tietysti hirmuisen hauska tänne liittää ja niillä läyhistellä, mutta onhan jotain jätettävä ensi kertaankin! 

6 kommenttia:

  1. On kyllä kivoja vaatteita! Mekon kuosi on ihana. Kuvaaminen onkin haastavaa, jos lasta ei kiinnosta. Siinä pääseekin luovuus valloilleen, kun toista houkuttelee.

    VastaaPoista
  2. Eiköhän aurinko jossain vaiheessa lämmitä, toivottavasti! Ihania vaatteita. Tuo ensimmäinen setti on todella suloinen :)

    VastaaPoista
  3. vähänkö hienoja ompeluksia:)

    VastaaPoista
  4. Asenne kohdillaan, itse pohdin juuri omassa blogissa Suomen kesäsäätä ;) tule kurkkaamaan, blogiarvontakin on blogissa meneillään =)

    VastaaPoista
  5. Olen huomaavinani samaa teillä kuin meilläkin, että jokainen lapsi on niin erilainen persoona ja tietyt kuosit vain ovat niin selkeästi tietyn lapsen oloisia ettei niistä voisi ola ompelematta vaatetta juuri hänelle. Ja kuten näkyy, vaatteet sopivat käyttäjälleen mahtavasti!

    Ihania vaatteita ja sain samalla ratkaisuja vaivanneisiin ongelmiin miten toteuttaisin esim. erään kesämekon helman ja kuinka piristäisi puseron etuosaa..

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.