torstai 20. maaliskuuta 2014

Viimetipan viimeinen pisara.


Se olis nyt sitten tässä... Tosimummo-nimisen kotiäidin viimeinen postaus. Seuraavan postauksen, milloin se ikinä ilmestyykään, on kirjoittanut duunari nimeltä Tosimummo. Sen julkaisuajankohdasta en suostu ottamaan paineita, mutta voi olla, etten malta olla hiljaa kauankaan.


Otinpas tällä viikolla vastaan vielä yhden tilaustyön, kun ruskea Raita-mekko meni kaupaksi, ja sen ostaja toivoi toista samanlaista mekkosta kaksoissiskolle. Eihän toista neitiä voi jättää mekotta, se nyt on selvää. Raita-mekon puuvillaa ei enää kaapissa ole, mutta löytyi toinen retro, joka miellytti ja sopi vielä väreiltäänkin siihen ensimmäiseen.


Toivottavasti tytöt tykkäävät mekoistaan! Talvella niitä voi pitää pitkähihaisen paidan päällä lisäsomisteena, kesähelteellä ne menevät täydestä yksinkin.


Siskontyttö sai perinteisen housupläjäyksensä myös. Sillä kun on sama paha tapa kasvaa pituutta kuin meidänkin lapsilla - liekö sukuvika sitten. Kaikki ovat reilua 110-pituutta, mutta lahjeresorit mahdollistavat käytön heti, vaikka korkeus ei ihan sataan kymppiin yltäisikään.


 Kaikissa on mutkaton ja mukava kuminauhavyötärö.


Jollain pitää tietysti yksiväristä velouria piristää, ja vaikka kissan applikointi olikin ihan mukavaa puuhaa, niin kyllä nuo taskut ovat vain minulle se omempi tapa yksilöidä housuja. On niin mukava ottaa ja keksiä, minkä muotoiset ja kokoiset taskut mihinkin housuihin tehdään. Koska mielikuvitus ja taidot eivät kummoisiin applikaatiokuviin veny, kuvat moisiin pöllin netistä. Kissakuva on täältä tulostettu ja sopivaksi sovellettu.


Ja vaikka ompeluaika vähenee pian radikaalisti, ja varmaan vähän kaikenlainen aika yleensäkin, en voinut vastustaa houkutusta, kun sain viikonloppuna sähköpostiin tarjouksen kangas-takkivaihtareista. Minulle kankaita, kankaiden lahjoittajan lapselle toiveiden mukainen takki kesäksi. Kiinni veti! 


Heti maanantaiaamuna olin Eurokankaassa kurkkimassa sopivia kankaita takkiin, ja löytyihän niitä. Keväisen pinkki päällinen palakankaista, puuvilla-elastaania, vuoriin heleän turkoosia fleeceä. Ajatus oli ensiksi käyttää turkoosia myös resoreissa, mutta kun lähikaupassa hoksasin raikasta limenvihreää ribbiresoria, muuttuivat suunnitelmat kolmivärisiksi (vaaleanpunaisten eriparihousujen lahjeresorit IN:stä myös).
 

Olosuhteiden pakosta kuvioihin tuli mukaan myös neljäs väri, kun takin sävyihin sopivaa vetoketjua ei löytynyt. Ei valkoinenkaan pöllömpi ole, mutta niin tuli taas todetuksi, että aina ei saa sitä mitä suunnittelee, vaikka osaisikin ommella. Tarviketarjonta on rajallista, vaikka sitä tarviketta olisi maailmassa miten paljon tahansa. Turkoosi tai limenvihreä vetoketju pysytteli kuitenkin piilossa juuri tämän tarpeen ajan.

Aivan mieluusti jatkaisin jorinoitani, vaikka asia loppuikin, mutta kai niitä jälkeläisten hoitovaatteita olisi pakko jonkun nimikoida... Lupaan kuitenkin, ettei Tosimummo mihinkään katoa. Stressaamaan en suostu, enkä pelkästään päivittämisen takia ala päivittämään, mutta tuskinpa asiakaan yhtäkkiä loppuu. Luen kuitenkin sähköpostit ja kommentit toivottavasti päivittäin ja vastaan tarvittaessa myös. Ompeluohjeisiin saa edelleen kysellä tarkennuksia ja kaikkeen muuhunkin tietysti. Täällä minä olen, vaikken aina näykään.

Pitäkää itsenne tosimummoina!

35 kommenttia:

  1. Voi vitsit - kaikkea hyvää mummon duunariuralle!
    Kyllä sitä aikaa jää toivottavasti ompeluksiin ja bloggaukseen kunhan saatte arjen rullaamaan :)
    TYÖNILOO! Kohta kylvet rahassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, saako siitä vielä rahaakin kaiken muun lisäksi! ;D

      Poista
  2. Ei muuta ku iloista työntekoa sitten vaan! :) Lupaan odotella kiltisti tosimummon palaamista langoille. Vi ses!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, ainakin yksi siis pysyy! Nähdään täällä! ;)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitti, sitä tarvitaan kun työt alkoi heti lasten sairastamisella ja sillä, että mietittiin, kumpi jää kotiin potilaita hoitamaan... ;)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kovasti kiitoksia! Sitä tarvitaan.... (ks. yläpuolelle)

      Poista
  5. Iloa ja innostusta duunarimummolle:)

    VastaaPoista
  6. Iloista ja mukavaa työn aloitusta! Jatketaan silti mummoilua... :)

    VastaaPoista
  7. Ahkeruutta ja iloa työelämään!

    VastaaPoista
  8. Tsemppiä työuraan! Mahtavat vaatteet, jälleen kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne tilaajat tietää mikä on tyylikästä.. hienoja tilauksia. :)

      Poista
  9. Ihania iloisia housuja ja tosikiva takki! Kaunis on myös matto takin alla! Mukavia työpäiviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matto onkin ollut tosi mieleinen, Ellokselta tilattu.. :)

      Poista
  10. Oi, täällähän on tuttu mekko! Raita kiittää raitamekostaan ja Taimi tästä retromekostaan. Tykkäävät!

    VastaaPoista
  11. Ihana tuo takki..minullakin oli haaveessa että tekisin kesätakin tytölleni mutta saapas nähdä jääkö tekemättä :) Toivottavasti kuintekin jatkat blogeilua kun täällä on ollut mukava käydä vierailemassa. Käyhän katsomassa minunkin ompelublogia osoitteesta minnijanannu.blogspot.fi :))

    VastaaPoista
  12. Ja minäkin toivon sille työniloa ☺. Oletko kotin ulkopuolella touhuamassa?? Luultavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Joo kodin ulkopuolella hyvinkin. :)

      Poista
  13. Voi jettä, se on iso muutos elämään. Tsemppiä! Kyllä siihen tottuu -syvällä rintaäänellä todeten, vaikka kyllä sitä kotiäitiyttä niin kaipaa,kun lapset on kuitenkin vielä "niin" vauvoja :)

    VastaaPoista
  14. Piti tulla ihan kiittämään takkiohjeesta! Tuskailin tänään takin resorien ompelun kanssa. Täältä löytyi näppärä ohje, jolla kaikki onnistui hienosti. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  15. Kaikin puolin onnistunutta töihin paluuta!

    VastaaPoista
  16. Moikka! Pitää kysyä sulta kun olet opettanut tekemään nuo trikoiden resorit ihanan siististi. Miten tuon kaksoisneulan ompeleen kanssa, miten viimeistelet ettei lähde purkaantumaan? Kiitos sinulle jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään en juuri kaksoisneulaa käytäkään kun on tuo peitetikkikone, mutta kaksoisneulalla ompelin vain pikkupätkän taaksepäin aivan kuten suoraakin ommellessa. Tosin katkoin usein kaksoisneuloja, en tiedä johtuiko siitä. Voi myös ommella haluttuun kohtaan, vetäistä parsinneulalla langanpäät nurjalle (tulee helposti kun ne lenkit muodostuvat ylälangoistakin nurjalle puolelle), vetäistä solmuun ja pujottaa ompeleen alle. Siten päätellään peittarin ommel.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.