torstai 6. helmikuuta 2014

Tyynyliinaa vyötärölle...

Jokainen tuntee varmasti useampia supersäilöjiä. Mitään ei raaski heittää pois, koska eihän sitä tiedä, milloin sellaisia taas tarvitaan. Tunnen heitä minäkin, ja tapanani onkin tupista vähän vastaan, kun rikkinäinen, korjauskelvoton sohva viedäänkin hävityksen sijasta säilytykseen. Mutta hei, onko minulla oikeasti paljon varaa sanoa, jos itsekin olen säilönyt jo vuoden verran nauhalaatikossani rikkinäistä, tyynyliinasta leikattua reunapitsiä?

 

Vaikka muuten mieluusti laitan turhat tavarat kiertoon, niin pitsit ovat minun heikkouteni. Niitä ei voi hävittää, koska niitä voi joskus vielä tarvita. Ja niinpä tuli todistettua nyt kaikelle kansalle, etten tätäkään pitsiä ihan turhaan säilyttänyt (niistä muista ei nyt puhuta). 

Ensiksi piti kuitenkin saada korjatuksi tuo repeytynyt reuna. Silitin sen suoraksi ja ompelin sen jälkeen siksakilla repeytyneet reunat kiinni toisiinsa. Yllätyin itsekin, miten huomaamattomasti sen sai korjattua. Turhaan olisi tämä pitsi roskiin lentänyt, jos olisi.



Korjattu reunapitsi sai nyt muuttua helmapitsiksi erääseen kirpparilta ostettuun Vero Modan paitaan, josta olin aikaisemmin leikannut pois venähtäneen helmarypytyksen. Eihän tuo vanha helma kuvassa pahalle näytä, mutta sen verran se repsotti, että ympärysmitassa oli varmaan parikymmentä senttiä liikaa.


Uusi helma oli täsmälleen tyynyliinan mittojen mukainen, ja sellaisenaan oikein sopiva asettumaan rennosti lantiolle. Paidan helma oli hiukan sitä leveämpi, joten ompelin siihen poimutuslangat, jotta sain ympärysmitat täsmäämään.


Sitten vain surautin helmapitsin ja paidan helman kiinni toisiinsa, huolittelin saumanvarat saumurilla ja tikkasin saumanvarat vielä paidan puolelle. 


Valmista tuli.

 

 Paitsi että leikkasinhan minä tästä hihatkin, jotka olivat suorana epämääräisen lyhyet ja taitettuna muuten vain hankalat.




Pitkän hihan tilalle ompelin rehellisen suomalaisen käänteen, ja niin saatiin lyhyet hihat. Halusin tästä neuleen tai rennon jakun alla pidettävän paidan, ja sen myös sain.







Hame on se viimeviikkoinen maalihame (jota en muuten ole vielä pessyt, jos sitä mietit).


Tilkkupeittojakin ompelin vielä ainakin yhden.


Tämä oli sellainen suuntaa-antava tilaus, ja tilaajalle ilman ostopakkoa teetetty. Sille alkuperäiselle kyselijälle se kuitenkin meni, joten blogiin tämä ei koskaan myyntiin ehtinytkään.


Tällä kertaa tilkuissa oli velouria ja joustista, ei lainkaan trikoota. Toisen puolen tein myös tilkuista, mutta isommista vain. 


Reunoja en tikannut lainkaan, jotta peitto olisi enemmän sellainen pehmoinen ja mukava nuhjattava. Kääntöaukon ompelin umpeen käsin.




9 kommenttia:

  1. Olipas onnistunut tuunaus paidalle, tkkään! Ja tuo hame, aivan iiiihana! :)

    VastaaPoista
  2. Noin sitä voi hyödyntää talteen laitettuja kankaita...hyvä tuunaus:)

    VastaaPoista
  3. Voi, että sinä aina keksit! Mullakin noita vanhoja pitsejä on kaapin kätköissä :)

    VastaaPoista
  4. Voi että pidän tuosta peitosta. Varsinaista aurinkoenergiaa! :-)

    VastaaPoista
  5. Minäkään en raatsi heittää mitään pitsejä roskiin..sillä aina vaan niille on käyttöä lyhyemmillekkin pätkille, mie rakastan pitsejä :)

    VastaaPoista
  6. kylläpä näyttääkin hyvälle tuo peitto, sitä odotellessa! :) ed.ostokset sain tänään ja erittäin tyytyväinen olen niihinkin! kiitokset vielä! :)

    VastaaPoista
  7. Kaunis paita ja peitto on herkullisen värinen.

    Kiitokset vastauksesta ompelukoneen neulojen suhteen. Käyn joka tapauksessa Kuopiossa, niin nappaan mukaan samalla Kone-Minnasta.

    VastaaPoista
  8. Suloinen paita <3 ..ja mitä mie juuri meninkään tekemään mummuni wanhoille tyynyliinoille, höh. No ei ne vinttiä kauemmaksi joutuneet, mutta sen verta piiloon etten tätä aiheuttamaasi inspistä pääse nyt vielä aikoihin kokeilemaan :)

    VastaaPoista
  9. Aiiivan ihana tuo peitto!!! Mun pitäis kanssa käyttää noita tilkkuja tuommoisiin :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.