perjantai 28. helmikuuta 2014

Päivä, jona hankin vihollisia



Lastenhuoneessa siivotaan päivittäin. Ei tietenkään nurkasta nurkkaan, mutta kerätään leluja ja imuroidaan roskia. Tällainen ylläpitosiivous ei kuitenkaan kovin pitkälle riitä, sillä myös kaappien ja lelulaatikoiden sisällöt ja joka ikinen komeron takanurkkakin on käytävä vähintään parin kuukauden välein läpi, tai huoneeseen ei pian enää pääse kuin puskutraktorilla.


Olen jo useamman päivän ajan puhunut, että kohta pitäisi taas järjestää se totaalimylläys muksujen valtakuntaan. Tänään sitten iski puuska. Lapset itse olivat innoissaan mukana - aluksi. Vetelivät lattialastalla leluja sänkyjensä alta ja ihastelivat suureen ääneen, kun löysivät kadoksissa olleita aarteita. Mutta kun hain ruokakaupan kelta-harmaan muovikassin roskien keruuta varten, naamat venähtivät.


Mistä se kaikki roina tulee? Kangaspalat (älkää minua osoitelko), paperisilppu, narunpätkät, teipinpalat, kontaktimuovi, rikkinäiset pikkuautot, katkenneet värikynät, hoikkavyötäröisen pikkunuken parittomat korkokengät... Nämä totaalityhjennykset meinaavat joskus väen vängällä muuttua papatuspäiviksi, mutta ihmettelin jo itsekin itseäni, kun tällä kertaa pidin mölyt mahassani.



Lasten kiukku siitä, että tarpeellisia roskia heitetään roskikseen, on kuitenkin aitoa, eikä sitä edes yritetä pidätellä sisuksissa. Kaikkea en toki raaski hävittää, mutta jostain reunasta on ihan pakko vähän vähentää. Vai olenko aivan roisto tämän mielipiteeni kanssa?


Siistissä huoneessa lapset kyllä viihtyvät. Kiertävät huonettaan onnesta soikeina ja huokailevat tyhjän lattian ihanuutta. Niinpä niin. Kuusivuotiaskin toteaa, että aikoo nyt ihan oikeasti pitää huoneensa siistinä. Vaikka muuten pidinkin suuni, en voinut välttyä huomauttamasta tähän kuivakkaasti, että saman jalon päätöksen olen tainnut kuulla jokaisen siivousrupeaman päätteeksi.


Ja vaikka roskien heittäminen roskiin hiukan kirpaiseekin, onneksi vihamiehet eivät kauan jaksa murjottaa. On kiire leikkaamaan, liimaamaan, värittämään ja teippaamaan uusia  aarteita, ei siinä silloin jouda naamaa rypistelemään.


Eilen aivan muissa asioissa liikkuessani poikkesin sen verran Ikeaan, että hain sieltä asiakkaan takkitilaukseen tarvittavaa raitapuuvillaa. Saatoin vahingossa ihan vähän vilkaista kassoille mennessäni viistosti vasemmalle, jossa Ikean löytötori sijaitsee.



Ei kai se minun syyni ollut, että joku oli Hektarinsa palauttanut. Minun iloni se kyllä oli. Uudenveroinen, valmiiksi kasattu lattiahektar lähti mukaani samantien, normaalihintaa parikymppiä halvemmalla. On muuten yllättävän painava kanniskeltava tuollainen miehen korkuinen valaisin. Käsivarsissa tuntuu vieläkin se matka kassoilta parkkipaikalle.


Ps. Piti pyöräyttää sohvan paikka toiselle seinälle, valaisimen innoittamana. Ja taas tuntuu niin kuin asuisi uudessa - on se tuo järjestyksen vaihtaminen ihmeen mukavaa!

12 kommenttia:

  1. Onpa niin tutun kuuloista tuo lastenhuoneen siivous lasten kanssa. Meidän nuorimmainen on jo 9 vee ja silti tasaisin väliajoin on joka nurkka putsattava, mikäli huoneeseen mielii päästä saati sitten mahtua tekemäänkin jotain. Mieluiten siivoan huoneen yksin, silloin saan heitellä oikeasti roskiin kaikki (minun silmissäni) roskat. Ja jokaikisen siivousurakan päätteeksi meilläkin tyttö vannoo, että nyt pitää huoneensa aina näin siistinä. :) Vaikka välillä potuttaa tosi ankarasti niin olen silti sitä mieltä, että kyllä se sinnikkyys palkitaan sitten myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, mieluiten tekisin tuon urakan yksinäni, varsinkin kun olen todennut, etteivät lapset tällaisen omin päin toteutetun reilumman siivouksen jälkeen huomaa edes kysellä luovia taideteoksiaan. Hellämieli minussa säästäisi ne, mutta siivooja ei.

      Poista
  2. Nyt osuit kyllä niin naulan kantaan tuon siivousvuodatuksesi kanssa! Samojen teemojen kanssa täälläkin painitaan päivittäin kuusivuotiaan, ja välillä 13-vuotiaankin kanssa. Jotenkin vielä siedän hujanhajan levitellyt lelut ( eli leikit ) mutta eniten minua risoo ne pienenpienet saksitut paperisilput ynnä muut teipatut luovat viritelmät... ihanaa että lapsella on luovuutta ja mielikuvitusta, mutta pakko niitä on vähin äänin harventaa aina kun lapsen silmä välttää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on! Lelut kerää hetkessä, mutta se kaikki epämääräinen sämppy, joka ei mahdu imuriin mutta jota ei voi kerätä lelulaatikkoon, laittaa repimään haivenia päästä.

      Poista
  3. Tännekkin kolahti sinun siivousvuodatuksesi! Tuttua juttua!! Tällä lastenhuoneettomalla hetkellä lasten aarteita vaan löytyy meijän huushollin jokaisesta nurkasta (ja tuskin ne lastenhuoneessa pysyy edes silloin joskus kun lapset saavat huoneensa) :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka meillä lastenhuoneita on kaksi, leluja löytyy tasaisesti koko talosta...

      Poista
  4. Niin totta turiset. Nimimerkillä tällä viikollamyös tuon saman tehnyt

    VastaaPoista
  5. Meillä tehtiin suursiivous lasten huoneessa pari viikko sitten ja vielä on yllättävän siistiä. Johtunee siitä, että normaalista poiketen illat ovat kuluneet uimakouluillessa. Ylläpitosiivouksesta ja lasten siivousinnostuksesta huolimatta tiedän, että sama urakka on taas ihan pian edessä. Lapsilla on varmaan jossain varastossa valmiina silppua, päiväkotikavereiden taideteoksia ja niitä rikkinäisiä pikkuautoja, jotta voivat sitten tehokkaasti sekottaa kun silmä välttää :)
    Ihana takki tuossa edellisessä postauksessa. Ehkäpä meidänkin lapset nähdään tänä vuonna äidin ompelemissa takeissa. Sen verran hienoja on useammassa blogissa näkynyt, että uskallan minäkin yrittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takin ompeluun kyllä kannustan! Lopputulos näyttää vaikeammalta kuin onkaan, joten tekemään vain!

      Poista
  6. Mullaki oli eilen semmonen kaikki ottaa päähän päivä.. ja sillä raivolla sain siistittyä pienempien huoneen. En ottanu heitä siivous kaveriksi vaan joutuivat tyytymään katsojan osaan. Mutta olipas siellä riemullista sitten leikkiä!

    VastaaPoista
  7. joissaki nurkissa sitä saa tehä vähän päästä perusteellisempaa siivousta ja meillä se on poikien huone..huh huh...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.