tiistai 7. tammikuuta 2014

Uusi vuosi, uudet rypyt

 Hei vaan täältä mummolasta, pitkästä aikaa!




Nykyään täällä kirjoittelee tuon näköinen ilmestys. Joulupukki oli kiltti (kai minäkin) ja toimitti minulle tötterökameran (kiitos velipojalle komeasta termistä) laukkuineen, ja on täällä nyt kuvattu. Pitkään vesisateet estivät kuvaamasta ulkona, mutta eilen viimein pääsin pieneksi hetkeksi uloskin. Arvaatte varmaan, miten odotan kesää.




Päädyin tosiaan tuollaiseen perus-Canoniin, kun sattui tulemaan sopivasti vastaan tavallista edullisempi yksilö, ja olin siitä muutenkin lukenut jo paljon hyvää. Kuten ompelukoneissakin, on takuulla monta parempaa runkoa kuin tämä, mutta minulle tämä on oikein hyvä, ja peruspokkarin jälkeen suorastaan elämys! Ja putkiahan saa hankituksi muitakin, kun ja jos tuohon peruskittiin joskus kyllästyy.

Ompelutilakin on kokenut pientä muuutosta, kun entinen ompelupöytä muutti muualle, ja sen tilalle tuli seinän viereen tuupattava kaksimetrinen hoijakka. Siihen mahtuu somasti koko kolmikko, ja taas saatiin muutama neliö tilansäästöä aikaiseksi.


Ja asiaan viimein - siksihän täällä ollaan! Ennen joulua ompelin viimeisten töiden joukossa itselleni rennon ja lämpöisen pitkähihaisen, aikaisemmista ompeluksistani tutulla Shelly-kaavalla. 




Muutenkin on menty harmaalla linjalla. Kestovaippakaupasta löysin hauskan näköistä palmikkoneulos-interlockia, ja siitä tein itselleni ja tyttärelle leggarit. 


Kangas on melko joustamatonta, ja jotenkin tuntuu, että nämä mahtuivat ennen joulua jalkaan paremmin kuin nyt.. mikä lie on näitä kutistanut, mutta jotain on tehtävä (tai jotain jätettävä syömättä) jos näitä aikoo päästä käyttämään oikeasti. 



Pikkuneiti on tietysti onnensa kukkuloilla, kun saa samistella äidin kanssa. 

Juhlittukin on, uudet vuodet ja joulut ja kaikki, ja vielä sitäkin, että teinivuodet on ohitettu. Sitä en kyllä aikonut juhlia lainkaan, mutta minkäs teet, jos tupataan. ;)


Joko tässä on pakko uskoa olevansa aikuinen, vaikkei tunnu yhtään siltä? Vai onko koko kuvitelma siitä, että aikuisiässä tuntuu erilailla aikuiselle kuin teininä, pelkkää harhaa? Onko mummona ihan samanlaiset fiilikset kuin viisitoistakesäisenä, vaikka ulkokuori muuttuu? Niin tai näin, mukavan päivän ja hyvän seuran vuoksi kannattaa vähän ikääntyäkin. Ja tämän ihanan palikkakalenterin!


Miehen pikkusiskolle kiitokset muhkean kokoisesta kakusta, josta riitti kaikille!


Tämän vuoden puolella ei olla oikein ompeluvauhtiin päästykään, mutta syksyllä Jyväskylästä ostamani raitapellavan ompelin hihattomaksi tunikaksi.


Kaavoitin tämän jonkun SK:n kesämekkokaavan pohjalta, ja pienin lisämuokkauksin kaava jää varmasti käyttöön jatkossakin.




Aikaa omille asioille, kuten blogille, tuntuu olevan aina vain vähemmän, varsinkin nyt, kun nuorimmaisemme kärsii jonkinlaisesta 24/7-kiukkukohtauksesta eikä nuku enää edes päiväunia, jotka sentään ennen soivat äidillekin jonkinlaisen hengähdystauon jokaiseen päivään. Mutta ei auta, näillä on mentävä. Täällä kenties oleilen vähemmän kuin ennen, mutta en minä haluaisi blogia vallan hyllyttää kuitenkaan. 

Mutta kertokaapa te järkkärikuvaajat, miten otatte jalustalla kuvia itsestänne, ellette omista etälaukaisinta? Siis voihan niitä räpsiä kun painaa nappia ja menee tötterön eteen, mutta kun haluan kuvata tyhjää, valkoista seinää vasten, ja siinä tapauksessa kamera ei löydä tarkennuspistettä eikä suostu siksi laukaisemaan. Tämän jutun kuvat otin tavallaan etuvetotekniikalla, kun laukaisin kameran ensiksi tarkentamalla viereiseen oveen, ja käänsin sitten objektiivin kohti tyhjää seinää. Itselle jää vajaa kymmenen sekuntia aikaa asettautua kameran eteen Tällä konstillakaan ei silti jokaista kuvaa saa tarkentumaan oikein. Käsitarkennusta käytettäessä taas ei ole mitään, mihin tarkentaa, jos itse on kameran takana. Kokeilin myös kiinnittää seinään pienen paperilapun, joka kuvassa jäisi selkäni taakse, mutta ainakaan sillä pienellä paperilapulla en onnistunut. Vinkkejä otetaan vastaan!

26 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla oottelen oikeitten kuvaajien vinkkejä (käsittääkseni sen tarkennuksen voi asettaa manuaalisesti tietylle etäisyydelle). Itse oon laittanut pyörillä liikkuvan pyykkitelineen suurin piirtein niille main, mihin ajattelen mennä patsastelemaan. Sitten tähtään johonkin värikkääseen kuivumassa olevaan riepuun, ja piippauksen alettua ponkaisen tuuppaamaan telineen pois kuvausalueelta ja tällään itteni tilalle. Tän tunnustuksen jälkeen kukaan ei varmaan ihmettele mistä mun teennäiset poseeraukset johtuu;) Itselle aukesi muuten hiljan ihan uus maailma kun työkaveri suositteli tilaamaan uuden objektiivin (hakusana Canon 50mm F 1.8 objektiivi). Vaikka edelleen räpsin lähinnä automaattitoiminnoilla (mulla on vanha malli tosta samasta minkä oot saanut/hankkinut), niin mun mielestä tulee paljon parempia kuvia etenkin näin pimeessä sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos tästä vinkistä! :D Ei muuta kuin pyykkitelineen ostoon... :D

      Tuota objektiivia on moni aikaisemminkin suositellut juuri esim. henkilökuvaukseen, ja se on kyllä selvästi kehunsa ansainnut, kun niin moni sitä kehuu!

      Poista
    2. Tämä taitaa olla se minun ratkaisuni...!

      http://www.verkkokauppa.com/fi/product/42274/dcncg/Pixel-RW-221-E3-langaton-kaukolaukaisin-Canonille#product-reviews

      Poista
    3. Mun välineurheilu jatkui taas ja tilasin mäkin tommosen. Tosin oli loppu Verkkokaupasta, että saa nähdä milloin tulee ulkomailta perille (jos tulee). Mutta kiitti siis vinkistä.

      Poista
    4. clas ohlsonilla olen tutkaillut tuollaista laukaisijaa, hintaa kympin pintaan ja canon sopivuus, mutta vähän on arveluttanut mistä siinä maksaa, onko samaa sarjaa kuin kalliimmat vastaavat..

      Poista
    5. Senhän saattais saada palautetuksi, jos ei toimikaan?

      Poista
  2. Kaukolaukaisimet eivät ole kalliita, mutta ilman sitäkin pärjää, kun ensin tarkentaa vaikka pyykkitelinettä käyttäen kuten edellä vinkattiin joko suoraan manuaalisesti tai automaatilla. Kun kamera on tarkentanut napsaistaan manuaalitarkennus päälle. Tarkennus pysyy samassa paikassa. Sitten kaukolaukaisusta asetetaan sarjakuvaus päälle, joka ottaa peräkkäin useamman kuvan. Säästää askeleita...

    50mm F 1.8 on valovoimainen, mutta saattaa olla hankala esim sisätiloissa kuvatessa, jos ei ole väljät sisätilat. Itse luovuin siitä, koska kuvaaminen oli liian rajallista sillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. pitäis päästä kokeilemaan käytännössä sitä.

      Poista
  3. Jälkikäteissynttärionnittelut! Se on komia kymmen.

    VastaaPoista
  4. Kuulin tässä hiljattain, että lastulevykaapit on syy vaatteiden kutistumiseen. Joten voit syyttää leggareiden kutistumisesta kaappia ;) Jos ne on edes kaapissa ehtiny makoilla...

    Onnea uudesta vuosikymmenestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi surkia, olisko metalliverkolla sama vaikutus? Nuo kun on olleet joulun yli tuolla metallisessa vetokorissa...

      Poista
  5. Onnea täysistä kymmenistä! :) ja onnea myös uudesta kamerasta, mukavia hetkiä kuvailuun :) -k

    VastaaPoista
  6. Onnea pyöreistä! Meille kans pukki toi tötterökameran ja pikkusen meinas hymyilyttää,kun räpsin ja kokeilin eriasetuksia niin mallina oli mullakin kynttilälyhty keppeineen suunnilleen samasta kulmasta kun sulla tuossa..(hyasintistä on biljuuna kuvaa,kun innostuin makroa kokeilemaan..ja varmaan kaikki kuusenpallotkin tuli kuvattua testatessa..) Valoisempia päiviä odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Juu mulla kans ekoissa kuvissa näkyy kuusenpalloja ja hyasinttikin.. :D

      Poista
  7. PAljon oNNEA vaAn...!
    Jos juhlapäivä oli uuden vuoden tällä puolen niin ollaan samaa vuosikertaa.. (voi olla että on ollut puhetta aiheesta mutta ei muista)
    Tuo tilkkupeitto on siitä(kin) kiva juttu että saa ne suosikkikankaat jonnekin "ikuistettua" kun niistä tehdyt vaatteet kuitenkin lähtevät kiertoon jossakin vaiheessa eikä siitä parhaasta kuosista jäisi kuin muisto vaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin piti kysyä että onkos ilmassa ollut sitä kuuluisaa kolmen kympin kriisiä? Itse olen ollut aistivinani jotakin sen suuntaista, mutta en ole toisaalta varma johtuuko se kymmenistä, vai siitä että esikoinen alkaa siirtyä hiljalleen murrosikäisen maailmaan ja tavat/ajatukset on sen mukaiset. Sitä tuntee itsensä juuri sellaiseksi jollaiseksi vannoi olevansa koskaan muuttumatta,
      Kuvauksellisia päiviä sinulle!

      Poista
    2. KiItOs! <3 Juu kyllä me taidetaan molemmat olla 84-vuosimallia! Hmm, kriisistä mulla ei ole hajua, mitä se meinaa.. mies on ihan kauhuissaan, kun puhun, että oltais jo viiskymppisiä, olis autot ja talot ja isot lapset ja voitais ajella lomilla kahdestaan asuntoautolla ympäri eurooppaa.. musta tuntuu että vanhenen ihan mielelläni näistä ruuhkavuosista.. :D

      Poista
  8. Mä olen saman ongelman ratkaissut ainakin osittain seinään läntätyllä sinitarraklöntillä, joka on sen verran iso, että kamera tarkentaa siihen. Sinitarra on hyvin jäänyt kuvassa sitten selän taakse. Siltikään kyllä kuvat ei aina tarkennu täysin oikein, kun yrittää kuvata itse itseään.

    Mutta onnittelut synttäreiden johdosta ja paitakin on jälleen kerran ihana! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa systeemiä yritin sillä pahvilapulla, se oli joku 1,5x4cm, mutta ainakaan siltä kokeilemaltani etäisyydeltä ei automaatilla osannut tarkentaa siihen. Manuaalina tietysti voisi toimiakin. Mutta innostuin nyt tuosta "kaukosäätimestä" niin, kun muistin sellaisia olevan olemassa, että taidan joka tapauksessa hankkia sellaisen. <3

      Kiitos!

      Poista
  9. Lämpimät synttärionnittelut täältäkin! Hyvälle vuosikymmenelle siirryit! Mutta se seuraava...alkaa jo hirvittää... :D Terkut koko perheelle ja kiitos joulukortista! :) Meillä ne jäi taas suunnitteluasteelle...

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.