tiistai 10. joulukuuta 2013

Aika punasta

Tosimummon koneet ovat suristaneet mekkoja puolat soikeina. Pitkästä aikaa täällä harjoitettiin pienimuotoista sarjatyötä, kun kymmenkunta samanlaista mutta eri kokoista mekkoa valmistui ennätysajassa, jotta ne ehtivät matkata uusiin koteihinsa vielä ennen joulua.



Kangas on Finlaysonin miljoonasydäntä, peräisin ensimmäiseltä tuotantokaudelta, ja napit ovat vanhan sekatavarakaupan hyvin säilyneitä aarteita. Uutta mekoissa ei ole kuin palat tukikangasta sekä ompelulanka.




Somia olivat jokainen yksilö, mutta mitä pienempi mekko oli, sen sympaattisemmalta se näytti. Pienin ompelemistani oli kokoa 68cm.



Viime postauksissa esiteltyyn isompaan tilaukseenkin tein vielä yhden ompeluksen oikein pikana, kun tilaaja oli vailla 70-kokoista vauvalahjaa. Sopivaa kangasta oli jäljellä toivottuun takkiin, mutta ilman huppua. Niinpä kaavoitin pikapikaa aamulla "pappatakin", kun siihenhän ei huppua tarvitakaan.




Tämä onkin pienelle parempi ilman huppua, kiusanahan sellainen vain on. Tällaisena tämä on mukava pukea pitkähihaisen bodyn päälle lisälämmikkeeksi tai lämpöisemmillä ilmoilla lyhythihaisen päälle ainoaksi paidaksi. Kanttaukset ovat turkoosit, vaikka kuva yrittää huijata niiden olevan vaaleansiniset.

Kerran vuodessa joutuu tällainenkin kaupan pikkuleipätuotantoa jaloillaan (lompakollaan) äänestävä sotkemaan työpöydän, kun lapset tahtovat perinteiset pipari(taikinansyönti)talkoot järjestettäväksi.




Siinähän se meni taas sotkiessa ja kuopuksen tehdessä parhaansa, jotta talkoot peruttaisiin, mutta niin vain lopputuloksena keittiössä on nyt pipareita koristeineen kuivumassa oikein kolmessa kerroksessa. Tästä rohkaistuneena kaivoin kaapista vielä piparkakkutalon elementit, jotka eilen ostin helppo pakettitaloratkaisu mielessäni, mutta vielä mitä! Vuosia sitten rakentelemani kuusikulmainen muumitalo sentään päätyi esille joulun ajaksi (vaikken kyllä myönnä saaneeni aikaan noin rumaa hökötystä, varmana sen teki joku muu), mutta tämä pakettitalo levisi käsiin. Yritettyäni riittävän kauan nostaa kahdella kädellä pystyyn yhtä aikaa neljää seinää ja kahta kattokappaletta, luovutin ja jaoin elementit lapsosten odottaviin käsiin. Optimisti sanoisi tässä kohtaa, että syötäväksihän ne sellaiset piparitalot on lopulta tarkoitettukin.




Ehkä tuon joulufiilistä kotiin mieluummin vaikka uusilla, jouluisilla sisustustyynyillä. Niiden kasaamiseen ei tarvita mitään sokeriin viittaavaakaan, joten sellaisen väsääminen käy minulle ehkä tsiljoona kertaa paremmin.

Muutaman tonttulakinkin surautin tänään pikapikaa omilleni. Kangas on kirppikseltä kauan sitten ostettua raitaneulosta. Huono vain, että kuopus oli jyrkästi vastaan hattupakkoa sisätiloissa. No, saipa eräät jokajouluiset kuvat otetuksi paljaspäinkin, ja niin on taas sekin episodi tältä vuodelta ohitse. Lähempänä joulua saatte siitäkin tapahtumasta kuvallisen todistuksen - tutummat postitse, vieraammat blogitse.


Valmistellaan joulua ja fiilistellään sitä itselle sopivina määrinä, mutta luvataanko ettei ressata, jookos!

7 kommenttia:

  1. Meitä on moneen junaan, mulle langat ja kankaat tuottaa harmaita hiuksia, sokerin ja jauhojen kanssa ollaan oikein tutut. :)

    VastaaPoista
  2. Voi mikä mekkopino :) Joulusta ei kannata ressata vaan siitä pitää nauttia. Joulu tulee ilman uhrautuvuutta ja valmislaatikoillakin ;)

    VastaaPoista
  3. Yhellä pikku pirpanalla niin onnellinen ilme ku kokonaisen seinän saanu maisteltavakseen. <3
    Minä jo ajat sitte oon tajunnu, että joulu tulee varmasti vaikka ei hössötäkkään. Sitä paitsi tykkään paljon enemmän kaupan valmislaatikoista ku kenenkään ite tekemistä. Nih. :D
    -Sanna-

    VastaaPoista
  4. On kyllä niin söpöjä sydänmekkoja! Ollapa tyttölapsi noiden poikasten lisäksi :)

    VastaaPoista
  5. Varmasti vilisi sydämet silmissä urakan päätteeksi! Suloiset mekot ja lapset. Minä en edes yritä piparitaloa kasata (tosin tämän kun julkisesti sanon, niin jo ensi viikolla olen sellaisen tehnyt), en usko että hermot kestäisi.

    VastaaPoista
  6. Ihania sydänmekkosia! Juup, parempi olla ressaamatta joulusta, joka tapauksessa se sieltä tulee :)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.