torstai 21. marraskuuta 2013

Siksakkia sammalpolulla

Ommeltuani harmaata sammalpolkua jouduin tilaamaan vaaleanpunaistakin, ihan vain koska se näytti niin somalta. Kuvausmallit eivät vain alkuun näyttäneet molemmat kovin somalta...





Mutta koska naisella on oikeus muuttaa mieltään, muuttui tämänkin nuoren neidon mieli aika pian mustasta valkoiseen. Niin kuin se yleensä aina muuttuu.



Ja niin päästiin esittelemään äidin aikaansaannoksia!


Ensiksi kuitenkin esittelen teille uusimman pitsivisioni, joka siinä ommellessa iskeytyi jostain mieleeni. Ompelin hihansuuresorin renkaaksi, samoin joustopitsin, asetin ne päällekkäin ja ompelin kerralla kiinni hihaan.





Pääntielle olisi ilman muuta tarvittu samanlainen, mutten millään kehdannut ryhtyä sitä purkamaan, kun olin sen jo ommellut, kun tämä pitsi-idea iski. Sitä paitsi samaa harmaata pitsiä ei olisi ollut enää riittävästi. Niinpä sitaisin loppupätkän rusetille ja ompelin sen käsin kiinni paidan etumukseen. Sen saa siitä helposti pois, jos alkaa tympimään.




Isosiskolle ompelin pitkän pussihelmatunikan, johon tein myös korkean kauluksen. Resorit on Noshin harmaanruskeaa, mutta kuvassa näyttävät kyllä mustilta. Pikkusiskolla puolestaan olis ihan tavallisen pitkähihaisten paitojen puute. Hihoissa on vielä reippaasti mittaa, joten alkuun saavat olla käännettynä.




Jotta isomman siskon kaulus ei olisi hankala ja epäkäytännöllinen ja vaatisi jatkuvaa asettelua, rypytin sen sivulta koko matkalta kasaan ja ompelin päälle pätkän vinonauhaa ja napit koristeeksi. Hiha- ja pääntiesaumat on tikattu siksakilla - joku outo kokeilu tämäkin.




Aikaisemmin tytöksi kuviteltu serkkupoikakin sai viimein tervetuliaislahjansa, mutta ehti kyllä kasvaa useamman viikon lisäikää ennen sitä. Näihin housuihin saa kuitenkin kasvaa vielä lisää, sillä enää en uskaltanut käyttää pikkuruisimpia kaavojani, vaan ompelin 80-senttistä. Eipähän ole heti pieni tämä haalari.


Huonejärjestykseenkin on tehty muutoksia. Ekaluokkalainen sai oman nukkuma- ja läksyjentekorauhan, ja vaikka oma soppi on pieni ja vaatimaton, se tuntuu olevan maailman hienoin juttu juuri nyt.




Yhtään ei tunnu häiritsevän sekään, että huone jaetaan äidin harrastuksen kanssa.




Suunnittelen etsiväni ikkunaseinälle kapean, pitkän pöydän (tai pöytälevyn ja pukkijalat), jolle asetan konekolmikkoni vieretysten oleilemaan. Siten minun tilani kaventuu, pärjään yhdellä tuolilla, ja tytär saa tilaa lisää. Kirjoituspöydälle pitäisi nimittäin raivata vielä kunnollinen paikka. Tämän pöytämuutoksen avulla se olisi ihan mahdollista, vaikka neliöitä tässä talon pienimmässä huoneessa ei tosiaan ole tuhlailtu.


Tietokone kaappeineen muutti vanhempien kammariin, mikä ei kuulemma ole paras mahdollinen ratkaisu unen laadun kannalta, mutta ihan samalla tavalla minä nykyäänkin nukahdan heti kun pääsen vaakatasoon - ei ole tämä kaappi sitä asiaa miksikään muuttanut. Herääminenkin on aivan yhtä hankalaa kuin ennenkin - ottaisin kyllä keskusyksikön mukaani vaikka peiton alle, jos sillä konstilla herääminen olisi joka aamu auvoista ja helppoa!




Tiedättekö muuten, miltä näyttävät langattomat atk-laitteet?



Ne näyttävät kyllä paikallaan ollessaan langattomilta, mutta totuus kaapin takana on vähän toisenlainen. Langat on vain siirretty eri paikkaan kuin johdollisissa hiirissä, kuulokkeissa sun muissa vempaimissa. Ihan huijausta, sanoo hän, joka noita piuhoja yritti yhdistellä toisiinsa ja seinään muuttourakan päätteeksi.


Matkalaukut, joita jokin tovi siten esittelin, pääsivät (tai joutuivat) nyt kaiken paperikrääsän ja kansioiden säilytyspaikaksi. Ne voisivat siis nimittää itseään arkistoksi tai kotikonttoriksi.




Ja karvainen mattokin, joka alunperin niin huonosti asettui kammarimme lattialle, sai nyt paljon paremmin istuvan muodon, kun tyhjä seinä täyttyi huonekaluista. Säästyimme siis toistaiseksi oven höyläämiseltä.




Laatikkopöydän ei pitänyt mahtua taloomme enää, kun huonejärjestystä muutettiin. Toisin kävi, sillä tuossahan se mahtuu olemaan vallan mainiosti, ja näyttää peräti siltä, että siinä olisi tarpeellista ryhtyä elvyttämään vanhaa kunnon kirjeenkirjoitusperinnettä! Pöytävalaisin vain puuttuu... Tai jos jompikumpi meistä intoutuisi lisäkouluja käymään, tässähän olisi valmis työpiste opiskelijalle.


 

Ei taida monella teistä olla sellaista konetta kuin Janome 1200D? Tämän päätelmä perustelen sillä, että konekauppias sanoi niitä menevän aika vähän. Jos jollakulla sattuu olemaan tämä yhdistelmäsaumuri, kuulisin mielelläni käyttäjäkokemuksia. 



Käyn tuota kyseistä masiinaa tänään testaamassa, ihan mielenkiinnosta, kun siinä on yläpeitetikki. Olisi siis varsin hauska tietää, jos teistä jollakulla on kyseinen kone. Tämän koneenomistajan fiiliksiä jo kyselinkin, joten kiitos hänelle informaatiosta!

24 kommenttia:

  1. Tuo ekaluokkalaisen sänky on edelleen yhtä ihana kuin ennenkin!! Kivalta näyttää pitsi resorin kanssa.

    VastaaPoista
  2. Minulla on ompelupöytänä ikkunan edessä vanha pirttipöytä, siihen mahtuu koneet vierekkäin mukavasti ja pöytään kuuluvalla penkillä voi "liukua" kätevästi koneelta toiselle :-)

    VastaaPoista
  3. Ihania nuo sammalpolut! :)

    riihessarapisee.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Kaunis yksityiskohta tuo isosiskon kauluksessa oleva nauha nappeineen. Paitakangaskin tosi kaunis!

    VastaaPoista
  5. Piti vielä kysymäni että millainen tuo korkea kaulus on? Suora kaksinkertainen putki? Pienensitkö/ isonsitko kaula-aukkoa kun sen lisäsit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juuri sellainen. Leikkasin reilun sentin pääntieltä kaikista kappaleista pois, eli laajensin joka suuntaan saman verran.

      Poista
  6. mukavia pikku muutoksia huushollissa,piristää kummasti :) ja vaatteet,ne vasta somia ovatkin!

    VastaaPoista
  7. Superhieno sänky! Meilläkin on isommalla eli 2,5-vuotiaalla vanha päästävedettävä ja pienemmälle miehelle pitäisi löytää samantyylinen, kun samaan huoneeseen asettuvat sitten. Laatikkopöytä on myös hieno, onko se uustuotantoa vai vanha?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ties kuinka vanha, löydät siitä ennen ja jälkeen -kuviakin, kun haet blogin hakukentästä (vasemmassa yläkulmassa) laatikkopöytä-sanalla.

      Poista
  8. Mikä on yläpeitetikki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallisen T-paidan helmassa on alapeitetikkaus, jossa oikealla on kaksi suoraommelta ja nurjalla se peitetikki. Näin toimii esim. tuo minun peittarini, Berninan 009. Yläpeitetikissä se peitetikkipuoli on mahdollista saada siihen oikeallekin puolelle, joko kaksi- tai kolmineulaisena mallina.

      Poista
  9. Onpa huippu idea laittaa tuota joustopitsiä hihansuuresoreihin kaveriksi:D Tykkään ja taidan matkia ;) ! -Ulla-

    VastaaPoista
  10. Moi! Mulla on menossa joku "takaisin juurille" -vaihe ja yhtäkkiä pohdin resorien kiinnitystapaa.. Saumuroitko Sinä renkaana olleen resoriympyrän kaula-aukkoon ja sitten saumanvarat oikealta tikaten litteäksi resorin läheltä kankaan päältä? Käytätkö siinä joustavaa vai tavallista ommelta, jos näin teet? Yritin vakoilla lähikuvastasi. Yhteen väliin tein resorikanttaukset kaula-aukkoon ja hihoihin AINA ja AINOASTAAN päällitikkauksineen kaupan teollisuustyyliin ohueksi, mutta viimeaikoina olen lykännyt resorin renkaana vanhaan kunnon tyyliin. Voihan senkin leveydellä leikitellä. Inspiroivia tuotoksia teet usein, kiitos. terkuin Lily

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurille on välillä hyvä palata! ;D

      Teen molemmilla tavoilla aina vaatteesta ja fiiliksestä riippuen, mutta jos ompelen kaksinkertaisen resorin pääntielle, niin tikkaan saumanvarat litteiksi usein laiskuuttani ihan suoraompeleella (peittarin ketjutikillähän saisi samanlaisen), ja se suoraommeltikkauskin joustaa ja kestää ihan hyvin, kun sitä venyttää reippaasti ommellessa. Ei ole sellainen pääntie käytössä ratkennut koskaan. :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta. Suoraommel on minullakin käytössä tuossa ja sama kokemus -ei tuhoutumisia käytössä. Ketjutikkiä en olekaan muistanut koittaa tässä. Hyvä vinkki! Usein vaan kun ompelukone on valmiina vieressä, ei tule muuteltua peitetikin asetuksia ja neuloja, vaikka ei se iso homma olisi. Pöytätilasta vielä; yksi ilta kaavailin, että pätkäisen tavallisen pöydän pitkittäin kahtia ja laitan peräkkäin näin syntyneet pitkät ja kapeat levyt joidenkin tukien varaan. Totesin saman, että koneet mahtuisivat kapealle ja pitkälle pöydälle. Aamulla en ollut enää vakuuttunut sahaus-ideasta. Joku kapea ja pitkä se kyllä saisi olla. Penkki edessä on hyvä idis, KatriMarialle kiitos. Odotan, että joku kävelee moisen levyn kanssa vastaan ja haluaa lahjoittaa sen pöydäksi Juuri Minulle ;D t. Lily

      Poista
    3. Aloittelija kaipaisi vielä tarkempaa ohjetta resoriongelmaan :) Eli olen vasta muutaman sellaisen ommellut lasten vaatteisiin ja ongelmana on, että käytössä helma kääntyy ylöspäin. Entä miten mitataan resorirenkaan oikea pituus? Olen ommellut resorit siis niin, että saumurilla oikeat puolet vastakkain ja kääntänyt resorin ja saumanvarat taakse ja tikannut kaksoisneulalla oikealta puolelta.
      Kiitos kivasta blogistasi, olen seurannut vaihtelevan säännöllisesti jo pitkään ja saanut hyviä ideoita ja ohjeita.

      Poista
    4. Eli ilmeisesti siis tarkoitat tuollaista paidan helmaan ommeltavaa kaksinkertaista resoria? Mulla on tapana laittaa ihan käsituntumalla ne, mutta.. öö.. nää on hankalia. :D Jos helman on tarkoitus pussittaa, saa resoria laittaa niin, että sitä saa ommellessa venyttää melkein niin paljon kuin se venyy. Siten tulee sellainen kuin tuossa isomman tytön tunikan helmassa on. Jos taas tekee ain suoran helman mutta laittaa siihen tuollaisen kaksinkertaisen resorin, ei sen tarvitse olla kuin ihan hitusen kapeampi kuin helmanympärys. Vain hitunen venytystä ommellessa. Valitettavasti tämän tarkempia ohjeita on hankala antaa, kun ei pääse kädestä pitäen neuvomaan. ;)

      Poista
  11. Ihan huippuidea tuo matkalaukkujen käyttö "arkistointiin"! tuollainen ratkaisu kävisi melko hyvin meillekin, vieläkun löytäisi sen matkalaukun jostakin :D
    -Jenni

    VastaaPoista
  12. Onnistuneita huonejärjestelyjä olette tehneet, pikku koululaiselle oma tila on tärkeä. Kirjeen kirjoituksesta puheen ollen...Minä ehdotin n. 3v sitten pitkäaikaisimmalle ystävättärelleni kirjeenvaihdon aloittamista ja niinpä olemme nyt muutaman kerran vuoteen kirjoitelleet toisillemme ihan perinteisiä kirjeitä. Ihana lisä muuhun yhteydenpitoon. Kirjettä kirjoittaessa pitää pysähtyä kunnolla ja syventyä siihen tekemiseen, muut ajatukset kaikkoavat.

    VastaaPoista
  13. Tykkään isosiskon tunikan mallista, kivannäkönen :) Ja ihania sisustuskuvia!

    VastaaPoista
  14. Pitsi resorissa hieno, kiitos ideasta :-) Kerrothan miltä Janome vaikutti, itseäkin kiinnostaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun testaukseni oli aika lyhyt, ehkä 20 minuuttia, ja sekin koneliikkeen hankalassa korkeassa pöydässä, joten ihan oikeanlaista tuntumaa en siihen ehtinyt saada, mutta pikaisesti kokeiltuna vois sanoa, että kyllä minä edelleen mieluummin ompelen omalla Berninan peittarilla. Melko pahaääninen oli tuo Janome, ja vaikka yläpeitetikki onkin hyvä ominaisuus, oli se paininjalan vasemmalla puolella heiluva uloke, joka sen peitetikin siihen päälle muodostaa, aika hankala, kun käsiä ei saanut lähelle työtä. Tottumiskysymyksiä toki nämäkin. Asetuksia ja säätöjä en ehtinyt kauheasti muutella, tai langoitusta kokeilla, kun kauppias oli langoittanut minulle koneen valmiiksi, mutta vaikutti olevan ihan toimiva systeemi. Säätöjä muuteltiin yhdestä isosta kiekosta, ja siitä kiertämällä vaihtui aina ommeltyyppi. Toki pitihän siinä eri tavalla langoittaa ja vipstaakejakin vaihdella, jos vaihtoi yläpeitetikistä alapeittikkiin tms. Paksu joustofrotee-helmakäänne, jossa oli saumurisauma ylitettävänä, sai aikaan hyppyä kun ajoi normaalisti yli, muuten teki hyvän jäljen kahdella neulalla mihin vain kankaaseen. Kokeilin erilaisia trikoita, velouria, joustista ja ihan luruja viskoositrikoita myös. Kyllä tuon koneen kanssa varmaan toimeen tulisi kun pääsisi ajan kanssa tutustumaan, mutta tulin siihen lopputulokseen, että pärjään tuolla omalla alapeitetikilläni ihan hyvin, kone kun on jo tuttu ja sen tavat tietää, niin silläkin saa hienon yläpeitetikin kun ompelee nurjalta.

      Mitään sellaista mallia, jossa on saumuri ja peittari samassa, en kyllä voi suositella molempiin käyttötarkoituksiin samanaikaisesti. En jaksa uskoa kenenkään viitsivän vaihtaa samaa konetta joka välissä eri mallille, joten kyllä tuonkin rinnalle pitäisi ehdottomasti olla erillinen saumuri tai peittari, kumpana sitä nyt sitten käyttäisikin.

      Tuosta äänestä vielä, että testaamani kone oli ihan uusi ja pakasta vedetty, myös käyttöönottoöljyämistä vielä vailla. Siksipä äänikin oli tosiaan aika karhea, mutta se kuulemma pehmenee siitä vähän, kun kone öljytään.

      Poista
    2. Kiitos! Olen samaa mieltä, ettei yhdistelmiä kannata hankkia jos käyttää konetta molempiin käyttötarkoituksiin. Aikanaan ostin Pfaffin yhdistelmän, ja eihän sitä montaa kertaa jaksanut vaihtaa edes takaisin. Ja noissa yhdistelmissä aina mietityttää se, onko ne sit oikeesti hyviä siinä yhdessäkään käyttötarkoituksessa, yhdistelmän valmistaminen kun varmasti jotain kompromisseja vaatii. Käytin omaa Pfaffiani pitkään tav.saumurina, pitkään olin siihen tyytyväinen, mutta kun Berninaa pääsin kokeilemaan, ei kauaa mennyt kun Pfaff vaihtui Berninaan.

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.