tiistai 5. marraskuuta 2013

Kahden keinutuolin kotitalous



On elämä keinutuoli.
Me kahden siinä kiikutaan,
me, Pää ja Takapuoli,
näin, pimeään ja valoisaan.
Ja keinuessa veisataan.

Ja kerran meitä muistellaan:

ne kiikkui ynnä kuoli!


On elämä keinutuoli.

-Unto Kupiainen-


Mustien (eikun harmaiden) lamppujen saapuminen tähän talouteen teki sen, että vuosi sitten tapaamani keinutuoli palasi taas mieleen eikä oikein antanut muuhun ajattelurauhaa, nakutteli vain koko ajan takaraivoani. Olisin sen kyseisen keinutuolin voinut ostaa jo silloin, vuosi sitten, mutta jätin ostamatta. Jostain syystä.




Eilen soitin pitkästä aikaa aarrekaupan rouvalle ja kysyin kuulumisia. Ja sitä, onko keinutuoli vielä siellä. Oli se, minua odottamassa, syli avoinna.


Nyt se on muuttanut meille. 


Siellä ne tutustuvat toisiinsa, uudet mustat lamput ja vanha musta keinutuoli. Ja niin ovat heti kavereita keskenään, nuo ihanat.


Kaupanpäällisiksi sain ihanan lasipurkin, jonka muoto on varsin sympaattinen, ylöspäin levenevä. Kyllä ennen oli kaikki kauniimpaa, lasipurkitkin.


Vähän lähempänä joulua purkkiin sujahtaa valosarja, ja kävytkin ovat siihen mennessä varmaan jo avautuneet pörheiksi. Viikonloppuna kävin niitä kiireesti keräämässä ennen lumen tuloa.


Vanhan keinutuolin kohtalo on vielä auki. Pitäisin niin mielelläni molemmat, mutta olohuone on aika pieni sellaiseen. Toistaiseksi olohuoneessa on ahtaudestaan huolimatta kaksi keinujalkaista - ainakin niin kauan, että saan vanhan myyntikuntoon.

Täällä on lueskeltu ahkerasti erilaisia julkaisuja ja nettikirjoittajien kokemuksia järkkäreistä, ja teidän lukijoiden kommenteista on ollut myös isosti apua. Kiitos kaikille kommentoineille! Eiköhän meidän perheessä jossain vaiheessa kuvata järkkärillä, ja toivottavasti täällä blogissakin nähdään sitten laadukkaampia kuvia.

TM:n kameratesti vuodelta 2011 (testin voittaja oli muuten Nikon).

Kiitoksena arvoin teidän kaikkien viime postaukseen kirjoittaneiden kesken pienen yllätyksen, joka liittyy jo vähän jouluun ja antaa valoa tähän synkkään vuodenaikaan. Tuon yllätyksen saa itselleen MettaD, joten laitahan yhteystietosi sähköpostiini, niin pääset pian valostuttamaan pimeitä iltoja!

14 kommenttia:

  1. Meillä on muuten samanlainen keinustuoli. Yhdestä kuolinpesästä saatu.

    VastaaPoista
  2. voi ei,ihan tulee ikävä sitä keinutuolia,samanlaista,joka meilläkin jonkun vuoden asusti...tuppaa vaan hajoamaan 1 toisensa jälkeen ja taas ollaan ilman...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai nekin voi hajota niin.. meillä on noita kokemuksia syöttötuoleista, jotka vaan ei koskaan tunnu kestävän meillä kovin montaa vuotta.. :D

      Poista
  3. Meillä on myös musta vanha keinutuoli :)
    Vinkkinä... Älä pidä liian lähellä seinää... Meillä on tapetissa kivoja mustia jälkiä kun lapset kiikkunut liian lähellä seinää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomattu on.. :'( Vanhakin keinu on kyllä paukuttanut taustaseinän täyteen koloja, mutta ekana iltana jo joku oli kiikkunut tuolla mustalla päin tapettia, komea musta raita on siitä muistona, ja sama raita sai aikaan myös muutoksia huonekalujen paikkoihin. Nyt ei pitäisi osua enää.

      Poista
  4. Ihana kiikkustuoli:) Minäkin niin tykkään vanhoista ja vanha on itelläkin, joskin sillä erolla että mun tuolin mies suti toiveesta vaaleanpunaiseksi helmi-maalilla:D -Ulla-

    VastaaPoista
  5. Upea kiikkustuoli! Onnea arvonnan voittajalle :)

    VastaaPoista
  6. ihana keinu, sopii täydellisesti teiän olkkariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin... vai pitäiskö tässä tapauksessa sanoa että niin mustakin. ;)

      Poista
  7. voih, kiitos! En muista milloin olisin viimeksi voittanut mitään.

    Ja ihana keinutuoli, mä rakastan niitä vaikka yhtäkään en omista.

    VastaaPoista
  8. Voih, tuollaisen kiikkustuolin ku sais, tuo niiin ihana ja just oikeen värinen! Sopii kyllä teille!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.