Shelly-versioita

Lapsille satelee ihania kaavoja erään O:lla alkavan lehden välissä tämän tästä, mutta omat, itselle sopivat ja mieleiset kaavat ovat aika paljon harvinaisempia saapujia. Selian Riikka oli bongannut kivan kaavan ja ommellut itselleen tunikan, ja otinpa minäkin vinkistä heti hyödyn irti. Kaava on siis netin kautta tilattu Farbenmixin Shelly, ja koska kaavat sai maksamisen jälkeen tulostaa itse, pääsin töihin samantien. Vielä saman illan aikana surautin kaavan pohjalta ensimmäisen koekappaleen hiirenharmaana. No on aika tylsä kangas, myönnetään. Mutta onpahan juuri niin harmaa kuin on vuodenaikakin. Ei mitään tekopirteyttä kummassakaan.

Piirsin kaavasta mustan koon, jonka kerrottiin olevan 36/38. Hyvin piti kokoluokitus paikkansa.

Tuo saksankieli ei enää taivu sitäkään vähää, mitä siitä hallitsi joskus 15 vuotta sitten, kun jonkin ihmeellisen hairahduksen takia sitä opiskelin valinnaisaineena. Kaavassa oli tietysti kaikki tieto saksaksi, enkä lopulta edes alkanut suomentelemaan muuta kuin sen, missä kulkee keskietu ja missä -taka. Loput sovelsin itse.

 

Hartioilta kaava on tosi kiva, ei jää minkäänlaisia tyhjiä pusseja, joihin tarvittaisiin toppausta. Tähän ensimmäiseen versioon piirsin kaavasta sen sivuviivan, joka oli löytänyt vyötärön. Lopputulos on kapeahko, muttei kuitenkaan tiukka.

Maksikaulukset ovat kyllä ihania, mutta niiden kanssa on joskus hankala tällätä takkia ja kaulahuivia päälle, joten tähän versioon tuli aika pieni kaulus, vaikka ympärysmitta onkin kaavassa ohjeistettu maksi. Saattoi kauluksen ja hihojen mittaan kyllä vaikuttaa ihan vähän myös kankaan vähyys.

Toiseen kokeiluun käytin Eurokankaan pellavan värisen trikoopalan, eikä sitäkään kovin kehuttavan kokoista lakanaa kaapissa ollut. Vajailla hihoilla ja kahdesta kappaleesta leikatulla kauluksella siitä riitti juuri ja juuri kokonaiseen vaatteeseen.

Tässä paidassa olin armollisempi vyötäröä kohtaan ja vedin kaavan sivusaumaviivat suoriksi.

No sittenhän sitä väljyyttä on jo vähän liikaakin. En kuitenkaan alkanut kaventamaan, eiköhän se näinkin menettele. Mahtuupa mahaan pari joulutorttua lakisääteistä määrää enemmän...

Kaulus eri tässäkään ole suurensuuri, ja oli jäädä kokonaan poiskin, kun kangas kävi niin vähiin.

 

Näin on Shelly sisäänajettu, ja voisin ryhtyä suunnittelemaan seuraavaa vaatetta sen pohjalta. Taidankin tietää, mikä kangas seuraavaksi menee paloitteluun. Onkin sopivasti vähän palelevainen olo, joten tehdäänpä seuraava pitkillä hihoilla ja mekkomitassa!

Jollekulle kapealle varsajalalle olisi nyt tarjolla edulliset hoikkishousut, kun löysin kirpparilta hauskaa kaakaonruskeaa neulosta ja ompelin siitä tällaisen testivaatteen. Taskuiksi ompelin Taimin jämät, ja taskut ovat ihan tarkoituksella reilusti eri korkeudella.

Malli on sivusaumaton, mutta tein huvikseni taskuista kuitenkin tuollaiset muka-sivutaskuun-päättyvät. Kauheeta huijausta!

Kuopuskin sai yhdet 92-senttiset ukkohousut kaappiinsa, vaikka istuvuuteen en ole täydellisen tyytyväinen. Kaavan piirsin jonkun Ottobren farkkukaavan pohjalta, mutten tietenkään enää muista, mistä lehdestä ja minkä niminen kaava, joten älkää kysykö.

Kangas on joustavaa villasekoitetta, joka kestää 40 asteen konepesun. Paljasta ihoa vasten en superherkkänä näitä lapsellekaan pukisi, mutta jos alla on sukkahousut, nämä ovat ihan hyvät.

Vyötäröosa on aika leveä, ja pitäähän siinä tilaa tietysti vaipalle ollakin, mutta omaan makuuni sitä on liikaa. Taidan aina vain mieltyä niihin istuvampiin kaavoihin, ja muokata kaikki käyttöön jäävät sellaisiksi.

Pientä poikkeustakin on ollut ompeluohjelmassa, kun pääsin verhoilemaan ystävän tyttären nojatuolin pehmusteet uudelleen. Vanha ja kulunut punainen jousti roskikseen, kunhan oli ensiksi toiminut kaavana.

Pehmusteen takana on kolme vetoketjua, joista sujautetaan sopivan muotoiset superlonpalat omiin taskuihinsa. Vetoketjut olivat vanhan verhoilun kulahtaneisuudesta huolimatta vielä uudenveroiset, joten purin ne irti ja käytin samat vanhat ketjut uuteen päälliseen. Samoin itse pehmusteet olivat edelleen käyttökelpoiset, joten uutta tähän ei tullut kuin kangas ja reunuksen vinokantti.

Kangas on muistaakseni Etsystä tilattu, jos en nyt sekoita sitä johonkin toiseen. 

Hattuja olen ommellut myös ties kuinka monta, mutta ne ovat menneet sitä mukaa käyttöön kun ovat valmistuneet, ja voittekohan edes kuvitella, miltä voi näyttää hattu, joka on ollut tunnin ulkona jonkun pikkuihmisen päässä tällaisessa kurapihassa. Ette varmasti voi edes kuvitella.

Mutta uskokaa tai miten vaan, ajattelin kuulkaas ryhtyä ikkunanpesuun! Alkaa olla varmaan viimeiset hetket tehdä se, kun säätyypit uhkailevat lumella ja pakkasilla. Ylihuomenna onkin uuteen kotiimme muuton kaksivuotispäivä, joten eikö ole aika pestäkin talon ikkunat juhlan kunniaksi!