tiistai 22. lokakuuta 2013

Vain matkakohde puuttuu

Taas kerran kävi niin, että ihan väkisinkin osuivat mummon silmät huomaamaan nettikirppiksellä olleen sympaattisen vanerisalkun, jonka hintapyyntökään ei siellä silmien takana tuntunut pahalle. Vielä kun on olemassa niin näppärä kotiinkuljetuspalvelu kuin oma puoliso, ei tarvinnut kuin pari puhelua, ja sitten odoteltiin vain siipan kotiutumista töistä.


Alempi, suurempi salkku on aikaisempi laukkulöytöni, jonka ostin kirpparilta jo pari-kolme vuotta sitten. Se toimii aivan oikeana matkalaukkuna ja aiheuttaa hilpeyttä, missä mummelssoni ikinä sen kanssa liikkuukin. Onhan huomattavasti ihanampi pakkailla matkatarvikkeensa ryhdikkääseen matkasalkkuun kuin kankaiseen, keinokuituiseen myttykassiin.


Mutta tämä ylempi pikkusalkku ei ehkä oikeaan matkustuskäyttöön pääse koskaan, vaikka siinä sitä vasta luonnetta olisikin! Pikkuruinen se kuitenkin on, joten lyhyt saisi olla se matka, johon tämä laukku riittäisi.


Eilen, tämän saavuttua kotiin en lopulta ehtinyt tähän sillä hetkellä sen tarkemmin  tutustumaankaan, ja vein tämän vain suurempansa seuraan, jotta saavat tutustella toisiinsa ihan keskenään. 


Tänään kuitenkin tuli hetki, jolloin ehdin tutkailla tätä kaunokaista vähän paremmin. Kovin pintapuoliseksi jäi se tutkaileminen, sillä vaikka kuinka ronkin, en saanut salkkua auki. Kyselin puolisolta, tuliko salkun mukana avainta, eikä tullut. Ehdin jo epäillä, että salkku on nyt lipsahtanut lukkoon, eikä sitä auki saakaan, kunnes mies vinkkasi liu'uttamaan lukkonumiskoita sivuille päin. 
 

Ja johan aukeni, oikein singahtaen! Olinkin minä jo yrittänyt avata sitä lukonnuppeja pyörittäen, painaen ja jopa pienellä meisselillä tiirikoiden, mutta lopulta ratkaisu olikin ihan selvä, liiankin yksinkertainen.


On se vaan soma. 

Keittiössä olen iloinnut paitsi uudesta, koko pöydän peittävästä pellavaliinasta, myös murateista, jotka intoutuivat kasvamaan aivan silminnähden, kun toin ne ulkoa viileästä sisälle. Niille taisi tulla uusi kevät, kun aurinkokin vielä paistaa välillä ikkunasta niin, että itsellekin tulee ihan maaliskuu-fiilis.



Uutta pöytääkin odotellaan valmistuvaksi tämän nykyisen tilalle. Odottelen kuun vaihteen tienoilla viestiä, jossa eräs Romuritari kertoisi pöydän olevan viimesilausta vaille valmis. Myönnetään, vähäsen jännittää! Mukava ajatus, että jouluateriaa syömme perheinemme sitten uudessa pöydässä.

Tänäänkin silmäni iskeytyivät erääseen kaunottareen, vaikka paikkaa tällekään yhtäkkiä meiltä tuskin löytyisi. Tässä olisi vain juuri sitä paljaan, patinoituneen puun kauneutta, jota niin kovasti meille haluaisin. Kyllä siinä kelpaisi kynttilöitä poltella ja muratteja kasvatella.

Kuva on myynti-ilmoituksesta lainattu

12 kommenttia:

  1. Soma se on:) Siinähän on näppärä säilyttää vaikka niitä mielenkiintoisia käsityöaarteita:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä matkalaukut kelpaa muuhunkin kuin matkustamiseen...itse säilytän esim.kenkia yhdessä ja nuotteja toisessa....vanhat tavarat ovat ihania...tuokin kaappi,sehän pitäisi ostaa,vaikka ei sopisikaan mihinkään..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä älä.. juuri kun sain puhuttua itselleni järkeä niin sitten toiset ryhtyy yllyttämään.. ;D

      Poista
  3. oi että, mikä matkalaukku!! Ja tuo alimman kuvan kaapisto, nam <3 Kelpais meiänki eteiseen!!

    VastaaPoista
  4. Minä otin talteen itselleni isäni käyttämän matkalaukun josta kukaan muu ei ollut kiinnostunut. Matkalaukku on minun lempivärinen eli ruskea ja ihmeen hyvässä kunnossa.

    VastaaPoista
  5. vautsi,on kyllä ihana ajan patinoima matkalaukku,ja samoten tuo alimman kuvan lipasto...

    VastaaPoista
  6. Meillä on ollut (en ole varma onko enää) just samanlainen matkalaukku! Isäni vanha ja veljeni käytti sitä useamman vuoden, mutta nyt tosiaan on tainnut kulua niin puhki, ettei enää siitä matkalaukuksi olisi..

    VastaaPoista
  7. Love that vintage luggage! Wonderful photos!

    VastaaPoista
  8. Nostalgisen näköisiä laukkuja, laittaisin heti tavaraa (käyttäisin siis säilytykseen ja laittaisin laukun koristeeksi). ;O9

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.