torstai 17. lokakuuta 2013

Pehemiää pakettiin

Minä olen tässä mietiskellyt, voiko joskus koittaa sellainen päivä, ettei ompelu innosta vähääkään. Tuleeko minusta joskus ihminen, joka ostaa kaikki vaatteensa kaupasta ja korjauttaa ne ompelimossa? Voiko niin käydä ihmiselle, jonka suurin intohimo on suristella saumoja kaiket päivät ja katsella, mitä paininjalan alta syntyy?


En tosiaan tiedä, onko sellainen mahdollista, mutta ainakaan tätä nykyä mitään ompeluähkyyn viittaavaa ei ole ilmassa. Ei ole mukavampaa tapaa istua kuin istua jalka polkimella ja kuunnella oman, tutun ja luotettavan koneen samettista hyrinää.



No meneepäs tämä nyt pehmoiluksi. Vaan niinpä on mennyt muutenkin, kun viime päivät olen ommellut Pehemiän alkuviikolla saapuneesta lähetyksestä vaatteita. Toinen toistaan ihanampia kankaita kaikki tyynni!


Keltaisesta raita-collegesta piti tulla sukulaisvauvalle maailmaantuliaislahja, mutta jotenkin kummasti tuo kyseinen vauva alkoikin erehdyttävästi näyttämään pojalta, kun hän perheineen meidän ovestamme eilen illalla kylään saapui. Näköjään alkaa mummolla olla muutakin kuin nuoruusajan dementiaa, kun ei pysy mielessä tuttavien ja sukulaisten tyttö- ja poikavauvojen jakautuneisuus. Että kenelle nyt oli annettu mitäkin. 


Mutta kehtasinpas myöntää mokani ja kysellä vielä, missä koossa pienelle POJALLE toivottaisiin lahjusta, jahka sellaista yritän uudemman kerran ommella. Kyllä sitä osaa joskus olla lahovikainen, enempi kuin yhteen päähän mahtuu!

Poikasemme päähän mahtuva pipo saatiin vihoviimeisistä lentsikkaneuloksen jämistä. Interlockina tämä on vähän lämpöisempi pipo jo kuin ne ihan ohuesta singletrikoosta tehdyt versiot.


Eräälle toiselle vauvalle, jonka kyllä VARMASTI muistan olevan poika, tein haalarihousut Kestovaippakaupan pilvivelourista. Olisin niin tahtonut tähän ruskeat kanttaukset, mutta olipahan surkimus loppunut taas. Minusta ihan tuntuu, että vaikka ostaisin kokonaisen pakallisen ruskeaa resoria, on se silti aina lopussa. Varsinkin, kun niitä ruskeitakin pitää vielä löytyä niin monessa eri sävyssä. Niitä vääriä sävyjä kyllä löytyi kaapista nytkin. Vääriä löytyy aina.


Kankaan toisesta puolikkaasta oma kuopus sai peruspökät. Alkuun nämä ovat käytössä taitetuin lahkein, ja kun poikaa taas elämä venyttää, voi taitteet kääntää suoriksi. Mikäli housuista on silloin vielä jotain jäljellä, toim. huom...


Takaisin pehemiöihin. Sain kolmen vaatteen tilauksen juuri tänään valmiiksi, ja kaikki kankaat ovat sieltä Pehemiän paketista, jonka jo aikaisemmin mainitsin. Ihanaa Sammalpolkua leikeltiin leijonankeltaisen resorin kera 92-senttiseksi tunikaksi. Eteen tehtiin puolikuutaskut, joista paistaa yksiväristä harmaata trikoota.


Helma on tuollainen reippaammin levenevä, ja hihansuun resorit voi alkuun kääntää kaksinkerroin.


Isompi, 116-kokoinen mekko piirreltiin Maatuskasta. Hihoissa on ruhtinaalliset 10 sentin käännettävät resorit, joten mikäli tämä leveyden puolesta menee vielä 122-koossa, uskoisin hihan ja helman mitan riittävän vielä silloinkin mainiosti.


Resorikanttaus vetää helmaa pienesti pussille, ja taskuista pilkottaa aina yhtä ihania peruspalloja. Taskupussin tikkaus on peitetikin aikaansaannosta.

 

On muutes hirveän mukava aina välillä tehdä tällaisia sentin tarkkoja tilaustöitä, joissa hihan mitta ja muut strategiset mitat on annettu sentin tarkasti, ja niiden mukaan toimitaan.


92-senttiseen työmiespaitaan leikattiin reilummin pituutta sekä hihoihin että helmaan, jotta käyttöikä olisi mahdollisimman pitkä. Pääntiellä on nepparit pukemista helpottamassa. 



Mutta on jo kovastikin mummojen nukkumaanmenoaika, joten laitetaanpa jaarituksille nyt painokas piste. Kiva kun kävit, tulehan taas. PISTE!

29 kommenttia:

  1. Mieletöntä. Olet sä vaan aika super :D

    VastaaPoista
  2. Ihania! Ehkä ompeluinto voi hetkellisesti kadota jossakin elämäntilanteessa, mutta taatusti se tulee kahta kauhiampana takaisin. ;) Olisi surullista ajatella, että menettäisi jotakin oleellista itsestään, niin kuin innon ja rakkauden käsillä tekemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kyllä se käsillä tekeminen on iso osa tämänkin mummon identiteettiä. :)

      Poista
  3. Ihania vaatteita ihanista kankaista :)

    VastaaPoista
  4. Sinä olet niin tuottelias! Todella ihania vaatteita ja kankaat ovat ihan WAU :)

    VastaaPoista
  5. Ihania, pehmeys välittyi ruudun tällekin puolelle! :)

    VastaaPoista
  6. Ei se katoa, tai olisihan sekin "katoaminen" ihan veikeää kokea ;). Sais varmaan jotain muutakin silloin tehtyä.

    Ihania omepluksia. Nuo ekat haalarit, niin kauniit :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sitten saisin pestyksi ne ikkunatkin... ;D

      Poista
    2. Se vaatii jo todella suurta innon katoamista ;)... Viimeksi kun pesin, ei mies ollut tyytyväinen ja pesi ne uudestaan. Saa pestä jatkossakin, kerta on siinä niin paljon parempi :)! (Ja ei, tämä ei ollut tietoinen "pesen huonosti" -teko)

      Poista
  7. Voi ihanuus noita pieniä ja pehemiä keltaraidallisia haalarihousuja! Tässähän alkaa kovasti vauvakuumeilla, vaikka omat lapset eivät kovinkaan isoja ihmistaimia vielä ole.. :)

    -Nita

    VastaaPoista
  8. Vitsit, että olet aikaansaava! Maatuskoja tekis kyllä mieli itsekin ja nimenomaan itselle...

    VastaaPoista
  9. ai että :-)) saitpas jälleen kerran aivan ihanat vaateet ommeltu !!!

    VastaaPoista
  10. Oi että oon kyllä niin onnellinen sitten kun maatuskan ja työmiehen saa ensimmäistä kertaa päälle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Toivottavasti vastaavat odotuksia! En muuten pääse kirjautumaan sähköpostiini lainkaan, joten jos olet noiden tiimoilta laittanut spostia niin älä ihmettele jos en vastaa.. yritän selvittää ongelmaa parhaillaan.

      Poista
  11. Mitäs sitten teet kun lapsilla on tarpeeksi vaatteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaista tilannetta ei tunnu tulevankaan. Aina puuttuu jotain, ainakin äidin mielestä.. ;) Mutta teenhän paljon lahjaksi ja tilauksestakin, kuten yhtä vaille kaikki tämän postauksen vaatteet. Niistähän ei tullut omille kuin yhdet housut. :)

      Poista
  12. Nii se on mummo taas ommellu ihanuuksia, ai ai :)! Ei kai ompeluun VOI kyllästyä :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan voikaan, en ainakaan usko! Tosin aika iso osa ompelun iloa on kunnolliset koneet, joten huonot koneet varmaan kaataisivat isonkin ompeluvimman minulta aika pian. Onneksi sellaista vaaraa ei ole näköpiirissä. ;)

      Poista
  13. Olipa kiva katsella näitä eri vaatteita ja kuoseja.

    VastaaPoista
  14. sattuuhan sitä :) ne yhet potkarit,jotka sulta ostin,aattelin,ett ne käy sekä tytöille että pojille.Vaan,miten lie,minusta kuviot näyttivät joko kukkasilta tai joltain metalli-rattailta :)

    VastaaPoista
  15. Tosi ihania. Tuo keltainen haalari on ihan mun suosiki. Niin suloinen.

    VastaaPoista
  16. Voi apua miten ihania! Oih ja voih! Täällä vaan ihastellaan!

    VastaaPoista
  17. Suloisia vaatteita jälleen kerran! Miten tuollainen olkapäällä oleva nepparihalkio tehdään helpoiten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tapoja on taas yhtä monta kuin tekijöitäkin, mutta varmaan helpommin sen tekee joko sillä koko pääntien kanttaussysteemillä, jolla tein jokin aika sitten sen bodyohjeen, tai sitten tämä työmiespaidan tyyli, eli toiselle olalle lisätään mittaa tarvittava määrä, silitetään käänteet, kantataan pääntie (kanttaan sen samalla tavoin kuin esim. haalarihousu-ohjeessani on tehty) ja kiinnitetään napit. Olalle ommellaan pieni aputikkaus, jolla kappaleet pysyvät limittäin hihan ompelun ajan. Mallikelpoinen-blogissa oli jokin aika sitten muistaakseni jonkinlainen ohje liittyen pääntien nappihalkioon.

      Poista
  18. Minä ompelin tosi paljon silloin, kun lapset olivat pieniä, ja jo sitä ennenkin, mutta kyllä se into on ollut nyt kadoksissa jo pitkän aikaa. Nyt vain neulon eikä ompelu kiinnosta ensinkään. Eli minulta se on kadonnut se into, vai onko sen kohde vain vähän vaihtunut... =)
    Kauniita ompeluksia taas sinulla ja vaikka kuinka paljon!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.