tiistai 3. syyskuuta 2013

Kiviä ja jotain vähän pehmeämpää

Pariviikkoinen ihmisen alku tuolla jossain saa pian vauvatuliaisia. Tervetuloa maailmaan!




Body on kokoa 68.






Tilaustyön ainoa kriteeri oli saada vauvan työnimi näkyviin, ja siinä se nyt komeilee. Applikoimaan en kehdannut alkaa noin pitkää nimeä pienellä fontilla, mutta applikoidun kruunun päälle kirjoitin sen Decotex-glitterkynällä. Vähän säihkettä vauva-arkeen!




Omalle kolmoselle tein pinkistä apinavelourista housut, vaikka alunperin tilasin tuon kankaan ekaluokkalaisen housuja varten. Mutta kas kummaa, väristään huolimatta tämä kangas ei nuorelle naiselle kelvannutkaan! No mitäpä tuosta sen suurempaa numeroa tekemään, kun kolmevuotias puolestaan oli ylen onnellinen kuullessaan, että saa pian apinahousut. 


Hänelle ne taitavat kyllä kuosinsa puolesta paremmin sopiakin. ;)












No onhan siinä yhdessä kankaan leveydessä riittävästi kaksiin housuihin, joten teinpä toisesta puolikkaasta jollekulle hoikalle tyttöselle housut myyntipuolelle. Pyrin lisäämään nämä sinne mahdollisimman pian. Koko on noin 116.




Huokailin tuossa tuota hoikkuutta taas mielessäni, kun lisätäkseni liikuntatuntien hohtoa tyttären asenteissa hankin hänelle oikeat kaupan tätien tekemät verkkarit, sellaiset neon oranssit, kun ne neonvärit tuntuvat olevan nyt niin kova juttu. Luulin ostavani kapeat, kun kaupassa näyttivät niin hoikilta, mutta niinhän siinä kävi, että eivätpä pysyisi jalassa ilman kiristysnaruja. 

Hyvähän minun on, kun voin valita, ostanko niitä liian leveitä vai teenkö itse. Jollekin yhtä hoikan tytön vanhemmalle, joka myös kiristelee lapsensa vyötärönauhoja niin, että vyötärö muistuttaa ylhäältä päin katsottuna kukkaa, olisi yhdet hippiekukkahousut tarjolla. Pysypä kuulolla, jos lapseltasi tippuvat kaupan housut jalasta. Nämä hoikkikset tulevat pian myyntipuolelle. Koko lienee 122, mittaan vielä.




Ystävä huomasi kyläillessään kangaskaapin lasiovien takana lymyävän omenavelourin palan, joka muinoin jäi oman pojan haalarihousujen teosta tähteeksi. Niin ihanan selkeä ja yksinkertainen kuosi, ja yhtä yksinkertainen myös housujen malli. Ja voi miten suloiset housut niistä tulikaan! Koko on 86. Kangashan on Noshin viime syksyistä luomuvelouria, ja resorikin on on Noshilta, ihana harmaanruskea ribbiresori.





Tuollainen vaaterysäys tarkoittaa, että täällä on taivas antanut vodaa. Lauantaina oli vielä hyvä sää, ja siippa, tuo suuri farmari Taavettinsa kanssa, veteli pihan pintaa möyheämmäksi oikein kahdella eri karhilla, jotta maahan voisi suunnitella nurmen kylvöä. Mutta kas kummaa, maan pinnan alla olikin kasvanut - kiviä. Ja me kun oletimme keränneemme niitä jo tarpeeksi.



Päätimme jatkaa reippaasti keräämistä tänään, kun sade taas antoi tilaa poudalle. Yhden kivikuorman jälkeen totesimme, ettei siinä oikein...


... ole...


... järkeä!


Ehkä annamme maan kuivua vähän vielä, ennen kuin käymme uudella tarmolla uusien kivien kimppuun. 

Alkukesästä käytettynä ostamamme jätekatos on saatu omalle paikalleen pihatien varteen, ja maalinkin se sai pintaansa. Kummasti piristyi, kun seinät sudittiin talon väriin.




Viime viikolla huokailemani pihalle kipattu kivinen yllätys hyödynnettiin keräämällä kasasta karkeampi kiviaines tienvarren kivikon reunoille.

 

Koko tuon alueen ilme siistiytyi huomattavasti. Toivottavasti myös horsmat ja kaiken maailman kortteet pysyvät paremmin kurissa kivireunuksen ansiosta! Ja kuten kuvasta näkyy, suurin osa alueesta odottaa edelleen multaa ja kasveja.


Sisätiloissa myllättiin lasten kanssa järjestys uusiksi. Lähtöpassit saanut trukkilava-sohvapöytä jätti jälkeensä yhden kysymyksen: minne nyt lasken jalkani, kun sohvalle istuudun? Ongelma hoidettiin pois vanhalla tutulla valkoisella arkulla, kesällä 2009 oranssina ostetulla.


Kirjojakin on luettu taas aivan eri tahtiin kuin kesällä, niin minä kuin lapsetkin. Honkkarin puulaatikkoon voisi hankkia pyörät alle, niin olisipa se silloin oiva kirjalaatikko!


Kotoisesta K-raudastakin tekee silloin tällöin sisustuslöytöjä, kuten tämä korkea betoniruukku osoittaa. Ja taas elän alituisessa pelossa, kun tarkkailen, näkyykö kauniissa muratissani pian syksyn merkkejä. Yksi jo otti ja kuoli, onneksi tämä voi hyvin!


Hei ja ompelinhan minä itselleni yhden parkkisakkolohdutustunikan! Kirjaston pihassa käväistessäni unohdin laittaa auton tuulilasiin kiekon, vaikka kaikkiin muihin parkkeihin aikaisemmin samana päivänä olin kiekon kiltisti lasin taakse asettanut. Yksikin unohdus on meillä päin liikaa, ja niin tuli kirjaston ilmaisille lainoille vähän enempi hintaa. 

Onneksi kotikunnasta löytyy myös kangaskauppa, ja niinpä tuo sakkokiukku sulateltiin siellä. Lopullisesti se suli viimeistään kotona, kun tunika valmistui.


Edessä hiuslaskoksia ja valenappilista. Niskassa oma merkki ilman blogiosoitetta - sen varmaan muistan muutenkin.



Tunikan kaava, tai ainakin sen alkuperä, on Suuri Käsityö -lehden numerosta 1/2010. Hihoja, pääntietä, etukappaletta ja vähän kaikkea on tosin muokattu.


Pienin lisämuokkauksin tästä tulee ehkä uusi lempitunikakaavani. Susie, tee tilaa uudelle!

27 kommenttia:

  1. olisin kiinnostunut hippiekukkahousuista kunhan hinnan kuulen ;) ja myös apinahousut jos pituuden saisin että olisiko pitkälle ja hoikalle eskarilaiselle sopivan, .k

    VastaaPoista
  2. Mukavan mallinen tuo tunika. Hiuslaskokset tuo kivaa ilmettä, ne on vaan aika näpräämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niissä aikamoinen työ, mutta toisaalta niitä on aika hauska värkätä!

      Poista
  3. Nuo laskokset! OIH! Mielettömän nätti tunika :)

    VastaaPoista
  4. Ihan mielettömän kaunis Sun oma tunika, ja mikä väri!!! Ompele itse verkkarit hoikalle, niistä tule kivoja ja istuvat paljon paremmin. Meidän ekaluokkalaiselle ei saanut enää vimme vuonna kuosihousuja ylle, lapsuus on hänen kohdalta ohi, hehh;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin olen tähän saakka aina ommellutkin, ja näköjään ompelen taas jatkossa.. turha yrittää päästä helpolla.. :D

      Poista
  5. Ihanuuksia taas (: käyhän kurkkaamassa mitä oot blogistani voittanu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin, näin, voitin - Päivän paras uutinen <3

      Poista
  6. Kaunis tunika! Pajon olet kerennyt taas puuhailla =)

    VastaaPoista
  7. ihana tunika ja suloisia lasten vaatteita :) Sinä onnellinen, kun pystyt ompelemaan teiän hoikkiksille sopivat housut!! Meillä kaks tosi hoikkista jolla tippuu jalasta melkein housut ku housut.. tein äskettäin tilauksen H&M:llä ja yritin valita hoikanmallin housuja pojalle.. no, ne ku tuli ja kiristyskuminauhat laittettiin tiukalle, ni sit jäi valtavat pussit tuohon reisien kohdalle. Ei hyvä :( Eli palautukseen meni... ihan parhaita onkin olleet niin sinun ku muutaman muunkin ompelijan tekemät hoikan mallin housut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä kyllä paljon, paljon iloa! Kannatti koulu käydä vaikka työt alalla ovatkin tiukassa. :)

      Poista
  8. Kivoja housuja, miksiköhän sitä itse arastelee kuvioisia kankaita lapsen housuissa...ehkä minäkin kokeilen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, vaikka useimmiten minunkin tulee tehtyä kuviolliset yläosiksi. Vaihtelu virkistää! ;)

      Poista
  9. Kivoja kuviopöksyjä, niitä minäkin olen vähän tässä harrastanut:-). Miten laitatkaan tuon painetun merkin niskaan ja miten pysyy pesussa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Länttään Lidlin leimasimella sen. Siellä myydään toisinaan vitosen leimasimia, joihin saa itse sommitella haluamansa tekstin, ja se on myös vaihdettavissa. 40 asteen pesussa näyttää pysyvän, 60-asteisessa on haalentunut reilusti. Tällainen mutu-tuntuma on, tarkemmin en ole asiaa oikeastaan edes tutkinut. Pitäisi varmaan tutkailla ihan testitilkuilla.

      Poista
  10. ihana tuo tunika,kertakaikkiaan ihana...mitenkähän mulle semmonen kävis?ei oo tunikoita tullu koskaan pijettyä;)
    On se tuo kivi-sota teillä aikamoinen huh huh....
    sais muuten meilläki parkki-pirkot jaella sakko-lappuja,sen verran vääriin paikkoihin autoja parkkerataan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä joutais vallan mainiosti muutama pirkko tai paavo sinnekin.. ymmärrän kyllä aiheelliset sakot mutta joskus tahtoo hermot kiristyä kun täällä on aika äärimmäistä simputusta välillä nuo sakotuksen aiheet (kuten esim haljennut kiekko). Kunnalla on omanlaisensa maine tämän kiekkovimman ja parkkisakotuksen ansiosta.

      Poista
  11. Jos kuvitellaan, että pääsisin yli yläasteen ompelukonetraumoista (kiroilun ja purkamisen jälkeen on syntynyt silloin jopa muutama mekko!) ja tahtoisin päästä lastenvaatteiden ompelun saloihin, olisiko sinulla antaa vinkkejä? Lähinnä mietin, mistä on hyvä aloittaa, mitä ei kannata lähteä yrittämäänkään poropeukalona ja olisiko vaikka jotain hyvää kirjaa, missä olisi helppoja ohjeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tultiinkin juuri lempiaiheeseeni... :D Oletko huomannut nuo sivupalkissa olevat ompeluohjeet? Voisit kokeilla esimerkiksi niillä. Perus-liivimekko joustamattomasta kankaasta, kenties? Tai trikoopaita jostain napakasta, laadukkaasta trikoosta? Löytyykö saumuria?

      Mutta hyviäkin ompeluohjeita tärkeämpää on, että kone ei ole se, joka tekijänsä lannistaa. Joko sulla on ompelukone vai mietitkö vasta hankintaa? Tai saatko joltain laatukonetta lainaksi? Usein ongelma on siinä, että harrastuskokeiluun ostetaan marketista satasen kone, joka ei sitten innostakaan ompelemaan, kun suora ommelkaan ei onnistu näyttämään suoralta ompeleelta, monimutkaisemmista jutuista puhumattakaan. Olen nimittäin ommellut kerran sellaisellakin market-koneella, joka ei tahtonut jaksaa pistää neulaa läpi kolminkertaisesta lakanakankaasta (toki joku saattaa olla hyväkin, mistä sitä tietää)! Mutta siis jos konetta olet hankkimassa, osta ihmeessä liikkeestä käytettynä joku vanhempi laatukone. Samalla hintaa kuin perushalpiksen uutena saat käytetyn koneen puolen vuoden takuulla, ja varmasti toimii paremmin ja on monipuolisempi. Mitä painavampi kone, sitä enemmän siinä on metallirunkoa, eli sitä lujempi se on.

      Jos hirvittää aloittaa vaatteista, voithan kokeilla vaikka tyynyliinaa. Ohjeen liinassa on vetoketju, mutta se ei ole vaikea! Tai neulatyynyä - sitähän tarvitaan aina myöhemminkin ommellessa. Kirjoittamalla hakukenttään käsivarsineulatyyny löydät blogistani kaavat sellaiseen.

      No niin, paras lopettaa ennen kuin täällä on aiheesta kirjan verran asiaa... :D

      Poista
  12. Hieno tunika! Ja parkkisakot, argh! En varmaan ikinä lakkaa tuohtumasta ajatellessani sitä parkkisakkoa, jonka sain kun olin parkannut isältä lainatun auton kerrostalomme pihalle. Kun kyllä siinä muutkin pitää autoa, niin miksi en minäkin... Sillo harvoin kun saan tällä hetkellä auton käyttööni, MUR!

    VastaaPoista
  13. Ihanalta vaikuttaa tuo sinun oma tunikasi! Viitsisitkö liittää kirjoitukseen sovituskuvan tunikasta? Näkisi paremmin, että minkälainen tunika se oikein on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän saada tunikasta sovituskuvan tänne, kunhan saan sen taas pyykistä päälleni! :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.