torstai 4. heinäkuuta 2013

Vähän ennen kauhaa

 No nyt!!!
On vihdoin kuokkimisen aika. Sitä ennen, viimeisimmän postauksen jälkeen, on pidetty kummityttöä vieraana, tehty viikon reissu, tavattu tuttuja ja yövytty serkuilla (jonne kuusivuotias olisi tahtonut myös muuttaa), sairasteltu, pyyhitty räkäneniä ja valvottu öitä, ongittu viemäriputkesta mikrokuituluuttua, joka karkasi sinne pönttöön hulautettujen pesuvesien mukana (tunnustaudun syylliseksi), puhalleltu traktorin virtalukkoon tungettua multaa pois paineilmalla, ja paljon, paljon muuta. Nyt on kuitenkin aika huokaista syvään ja toivoa sormet ja varpaat ristissä, ettei tulisi enää lisää vastoinkäymisiä, vaan saisimme ryhtyä kaivuutöihin kaikessa rauhassa. Pihan horsmikko suorastaan ilkkuu jo - sietäisi saada kauhasta nenilleen.

Lomassa parasta on kotiinpaluu. Varsinkin silloin, jos reissatessa kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Ihana oma koti! Lomalta palatessa on myös huippuhauskaa kiertää siirtolapuutarhassa ja katsoa, mitä siellä on poissaoloni aikana puuhailtu. Monenlaista, täytyy sanoa. Huomaa, että olemme siirtyneet heinäkuuhun, joka tuntuu olevan kasvien enemmistön kukkimiskuukausi.
Rautapadassa on elämää. Siellä nostaa päätään humala, jonka varsia ostin eräältä paikalliselta puutarhurilta 20 sentin kappalehintaan. Leikkasin istutusvaiheessa nuutuneet varret pätkiksi, mutta juurakko elää ja voi hyvin. Onneksi. Toivottavasti pääsen pian siirtämään sen oikeaan kasvupaikkaansa, ettei se ehdi taas venähtää hankalan mittaiseksi!


Rautapadan vieressä elämää ja uusia maisemia ihmettelee ruukussaan vuohennokka (onkin vuoripipo, toisaalla sain sille uuden lajimäärityksen), jonka alkuja sain eteläisestä Suomesta. Kukkia on nyt toisessa varressa, kun ensimmäisestä ne kuihtuivat jo pois.


Ja tässä selitys taustalla näkyvälle nimitikulle:



Viimekesäinen tomaattienkasvatuslaatikkoni on nyt osa siirtolapuutarhaa.


Keskellä laatikkoa kukkii jalopähkämö, joka on istutettu kauan ennen juhannusta. Myöhemmin muualta saadut saman lajin edustajat ovat vielä vähän hämillään siirrosta ja vasta keräilevät jäseniään oikeiksi kunnon puskiksi.


Maahumalaa on tökitty pieninä alkuina Kekkilän multasäkkiin, jota ei lehtien alta enää aikoihin ole näkynytkään. Kasvuvauhti on kyllä vakuuttava, ja tätä voi ihan todella sanoa maanpeittokasviksi!


Omenapuunuorukainen työntää hedelmää. En ole laskenut, mutta satoa on ehkä kymmenen ja kolmenkymmenen väliin. Jännittävää seurata, kuinka erilaisia omenoita tulee eri puolille puuta. Kyseessä on siis perheomenapuu, jossa on kolmea lajiketta.



Tämä penkki oli se ihan ensimmäinen, josta koko siirtolapuutarha sai alkunsa. Sellä leviää ja voi hyvin pihasta kaivetussa omassa mullassa muunmuassa syysleimu ja jaloangervo, joita on voinut jakaa jo laajemmiksi kasvustoiksi, joten niistäkin saan jo paljon lahjoitushetkeä isomman määrän istutuksiin. Kaksi vuotta ne ovat paikallaan jo levinneetkin.


Toinen, tuoreempi kaukalo, huolehtii ohkaisessa ostomullassa muutamista lahjoituksista, kuten vuohennokasta, valkotäpläimikästä (jota pihasuunnittelukurssiamme vetänyt puutarhuri haukkui sairaan näköiseksi sen täplien takia), pikkusydämestä, hopehärkistä ja monesta muusta. Sammalleimu ja ketoneilikka eivät oikein näytä viihtyvän tuossa, mutta eipä ole kasvupaikkakaan niille ominainen. Kun jaksaisivat vielä vähän aikaa, pääsisivät etupihan paahteiseen penkkiin, hiekkaiseen maahan.


Harmaamalvikkia ja huiskunauhusta olen tukenut autonrenkailla, jotta aurinko ei kuivata niiden tyveä niin nopeasti ja varret pysyvät paremmin pystyssä. Tämä rengaspatentti ei tietenkään jatka toimintaansa enää sitten, kun nämäkin rehut saadaan oikeille kasvupaikoilleen.



Naapurilta saatu puutarhavadelma tuottaa satoa. 


Ja minä hain kuin hainkin itselleni sitä ihanaa valkokukkaista karhunköynnöstä, jota monet niin kovin pelkäävät, ja istutin vanhaan maalipönttöön odottamaan jatkojalostusta. Iskin silmäni tuohon kasvustoon jo elokuussa 2011, ja nyt sain aikaiseksi nykiä mukaani sieltä muutamia alkuja. Tuo linkitetyn kuvan komea sorarinne vihreässä verhossaan on paikallisen Kontin takapihalla. Paikka näyttää siltä, kuin sinne olisi työnnelty kaduilta lakaistuja hiekoitussepeleitä tai jotain. Joutomaaksi minä sitä sanoisin, enkä köynnöksenvarastusreissullani häiriintynyt edes vierestä ajaneista autoista. Katsokoot, riittää sieltä niillekin!



Olen visioinut seuraavaa: hankin kaksi rakennuspaljua, halkaisen niistä pohjat ja laitan juurimattoa pohjalle, istutan köynnöstä niihin ja upotan paljut niin, että saan upotetuksi samoihin paljuihin köynnöskaaren jalat, joita pitkin köynnös pääsee kiipeämään.  Tätä toimenpidettä seuraavana kesänä minulla on toivottavasti valkoisena kukkiva, vehreä köynnöskaari! Paljuista karhunköynnöskään ei kai (?) pääse karkaamaan muualle. Tai jos pääsee, niin on se sitten ulospääsynsä ansainnut! ;)

Se harmaa lankku, jota pitkin tuo karhunköynnös kiipeilee tällä hetkellä, on viimekesänä värkkäämäni istutuspöydän jalka. Pöytä itsessään ei ole kovin kuvauksellisessa kunnossa, mutta minulla on siihen selitys. Oikeastaan kaksikin.


Ensinnäkin - en ole laitellut sitä kuvauskuntoon, vaan työskennellyt sen ääressä. Mies on tunkenut sinne kaiken kukkuraksi vielä baby-pallogrillinkin. Ja toinen selitys on siinä, että lapset käyttävät sitä leikipaikkanaan. Vaikka kuinka kieltäisin. Minulla ei ole kovin kehuttavasti auktoriteettia nykyään.


Yksi lajintunnistustehtävä vielä.


No sehän se, Felis catus. Kotikissa. Nautiskelee elämästään raparperinlehtien alla ja on onnesta soikeana siitä, että isäntäväki on taas kotona. Oli kai ikävöinyt reissumme aikana, kun kiehnää nyt kaikkien jaloissa aamusta iltaan, ja yöllä naukuu kodinhoitohuoneen oven takana, että tulkaas nyt joku pitämään sylissä!


On se vaan. Lapset laskevat nykyään niin, että meillä on kolme tyttöä ja neljä poikaa, vaikka minä saan omissa laskuissani loppusummaksi tasan 3-3. Minä en muistakaan laskea kissaa, kuten lapset muistavat. Talossa on siis ukkovalta!

22 kommenttia:

  1. NONI! Onnea pihahommiin, sitä varmasti tarvitaan! Ja hyvää säätä toivottelen myös sekä terveyttä kaikille ni eiköhän se pihakin siitä sitte... :)
    -Sanna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Sadetta on luvassa tappavan tasaisesti lähipäiville, mutta ehtiihän ne ennusteet muuttua vielä moneen kertaan... ;)

      Poista
  2. Kiva kisu. Omppuja ja vadelmia näyttäisi tulevan mukavasti. Mukavaa puutarhurointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siihen nähden, että vadelma on istutettu tänä kesänä ja omenapuukin vasta viime kesänä.. mietin, pitäisikö tuosta riipiä vielä omenat pois kun on niin nuori, mutta en ainakaan vielä ole niin tehnyt. Odotan jonkun viisaamman neuvoa asiaan. ;)

      Poista
  3. Voi herra varjele, älä missään tapauksessa istuta sitä karhunköynnöstä/elämänlankaa mihinkään ja hävitä se nykyinen taimi huolella. Tai jos siitä NIIN kovasti tykkäät niin unohda muut suunnitelmasi, koska teet aivan turhan työn niiden muiden kasvien kanssa.
    Lainaus tähän yhdeltä keskustelupalstalta ja guuglettamalla löydät lisää.
    Voi äiti parkaa,hän taisi käsittää väärin, kyllä se tuo huonoa onnea juuri siksi, kun sen annetaan levitä,sehän valtaa jokapaikan ja joka pensaan ja kukan mikä eteen sattuu. Eikä sitä taida koskaan saada hävitettyä,jos sen pihaansa saa.
    Repimällä vaan heti kun näkee ja nyt on kaupoissa hyvää myrkkyä,Rounduppia, siihen litkuun kun kastelee 'elämänlangan'päitä, silloin VOI saada ainakin väheneen. Kokeileppa ensi kesänä tätä konstia.
    nim.merkillä kokemusta hävittämisestä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sillä karhunköynnöksellä sentään yliluonnollisia kykyjä ole, vaikka sitä niin kovasti pelätäänkin! :D Olen asunut 4 vuotta vanhassa rintamamiestalossa, jossa pitkin pihaa kasvoi tuota, eikä se joka paikkaa suinkaan ollut vallannut, vaikka oli kasvanut siellä jo vuosikymmeniä. Eikä se saa esim. omenapuuta kuristetuksi hengiltä, kuten jotkut tuntuvat pelkäävän. Siihen pystyy vain kelasköynnös. Paljuun istutettuna uskallan sitä kyllä pihaani laittaa, vaikka olen kaikki nettikeskustelut aiheesta lukenutkin. Muistuttakaa minua tästä uhoamisesta sitten, kun se kasvaa joka puolella pihassani ja olenkin muuttanut mieltäni enkä tykkää siitä enää! ;D

      Ps. serkkuni, puutarhuri ammatiltaan, sai jopa moisen köynnöksen kuolemaan, ja samaan olen pystynyt minäkin kun olen yrittänyt sitä aikaisemmin siirtää, joten ei se ylivoimainen vihollinen ole, vaikka sen juuristo on kyllä loputon, jos se jonnekin pääsee leviämään.

      Poista
  4. Mulla on just mietintöjä vuohenkellosta, kun itsevarmasti annoin sen tulla köyhälle etupihalleni...Että olikohan tää virhe vai ei....Mutta tämä mietintö on pohdinta, ei varsinainen varoitus: mullakin on jalopähkämöä ja se viihtyy ihanasti, mutta on melkoinen leviämään. Kandee jättää sille runsaasti tilaa ja laittaa ympärille vahvoja kavereita, tai sitten eristää sitä vähän. Ei mikään mega-agre leviäjä, mutta melkoinen tilasyöppö kuitenkin. Paljon rennompaa, jos voi antaa sen rauhassa vähän levitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa sanoi sen aikaisempi omistakin - kai siksi sitä oli luovuttaa asti. :D Täytynee rajata juurimatolla (toisinsanoen muovimaton pätkällä) omalle tontilleen. :)

      Poista
    2. Niin ja tuota vuohenkelloa mietin minäkin. Sitä olisi saatavilla vaikka kuinka paljon, mutta ainakaan mihinkään sekapenkkiin en sitä uskalla ottaa. Mutta pysyykö lie määrätyllä alueella, jos yritän saada sen pysymään syrjemmässä..

      Poista
  5. Voi kun meillekin saataisiin omppuja! Mutta kun toinen omenapuu ei ole kukkinut vielä kertaakaan, niin toinenkaan ei siis pölyty. Mutta suunnitelmissa on myös laittaa tuollainen perheomppupuu, joten jospa niitä sitten!

    Antoisia pihanlaittohetkiä! Minäkin haaveilin, että kun mies tulee illalla kotiin, lähden vielä pihalle. Vaan saahan sitä haaveilla: Oli niin sakiana itikoita, että ne syö pian elävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, ja täällä ei ole niitä juuri lainkaan! Ihan yömyöhällä alkavat vasta kiusaamaan.

      Perheomenapuu on kyllä kiva kun ei tarvitse miettiä, kukkiiko kaikki puut joka vuosi. :)

      Poista
  6. Onko humalasi emi- vai hedekasvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys - en muista yhtään! Sillä kun ei itselleni ollut merkitystä. Ostaessa varmaan oli kyllä puhetta siitäkin.

      Poista
  7. Ei merkitystä? Vain emikasvia voi käyttää oluen tekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, tosiaan! :D No ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä humala merkitsee minulle ainoastaan tuota kasvia. :D

      Poista
  8. Hymyilyttää tuo sinun innostuksesi tuohon karhunöynnökseen, mitä enemmän siitä varoitellaan, sitä hanakammin sinä sitä tunnut haluavan ;) Ymmärrän kyllä, oikein nätti kasvi, enkä minäkään ole vielä päässyt näkemään sitä millaisella innolla tuollainen köynnös lähtee maailman valloitukselle. Tosin kyse taisi olla edellisen naapurin pihassa siitä... ...olikohan se peltokierto vai elämänlanka, mutta kuitenkin sitä samaa sarjaa oleva köynnöstäjä. Vuosia se eleli seinän vierustalla eikä halunnut siitä mihinkään laajeta.


    Meidänkin pihassa pitäisi nyt käyttää kaivuria, muttei ole yhtään tietoa mistä sellainen kannattaisi kutsua visiitille. olisi luvassa kymmeniä metrejä aidan istuttamista, kallistuksia ja muuta "pientä" ennenkuin pääsisi kunnolla laittamaan noita talon ympäryksiä..

    Nyt kutsuu taimimyymäläkierros ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä olen uhmaiässä.. :D Ei vaan olen vuosikaudet sitten jo päättänyt ottaa riskin ja istuttaa tuota, kunhan minulla on oma piha.. on se niin nätti vaikka kuinka onkin pahamaineinen.

      Poista
  9. Piti ihan käydä googlettelemassa, että mikä ihmeen omenapuu se sellainen on, joka työntää eri lajin omenoita! =D Ei käynyt järkeen sitten millään. Hauska keksintö kyllä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta - kaikkea se sakemanni keksii. ;D (ei tosin mitään hajua kuka sen keksi)

      Poista
  10. Jännityksellä odotan, miltä teidän piha näyttää kaivurin jäljiltä. Hieno, että pääset kohta pistämään siirtolapuutarhan asukkeja oikeille paikoilleen. Mukana hengessä :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, jännityksellä minäkin odotan. Tällä hetkellä pihamaa on hallitsemattoman näköinen röykkiö multa-, savi- ja kivikasoja. Väriä tuomassa siellä täällä pilkottaa salaojaputkia.. kyllä se siitä, mutta se "kohta" voi olla vähän peruskohtaa pitempi. :D

      Poista
  11. Eikö ole hieno, että monella kasvilla on tarina, mistä sen on saanut alkunsa teidän pihalle. Eikä tule niin kalliiksi, ku ottaa vastaan kaikki jakotaimet ja muut lahjoitukset.=) Ja tosiaan, katsotaan miten sun karhunköynnökselle käy. Minä sain tosiaan sen tapettua, kun se yhden vuoden eli maassa muovilla ympyröidyssä kasvualustassaan ja sen jälkeen siirsin pataan kesäksi, jossa kasvoi kivasti. Syksyllä unohdin sen siirtää (vai oliko seassa tahallista unohdusta) maahan ja siihen se talven aikana kuoli.=) Minä taas haaveilen silti johoki kohti rajattuun tilaan tuota vaaleanpunaista karhunköynnöstä..Ehkä joskus. =)

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.