keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Istutuskastelu luontaisetuna

Uskaltauduin tilaamaan Viherpeukaloilta ison satsin kasviksia pihaa somistamaan, kun niiden nettisivuilta löytyi kerralla niin monia pihaan suunnittelemiani kasveja. Eilen aamulla heräsin tekstiviestinä tulleeseen saapumisilmoitukseen, ja puolen päivän jälkeen haettiin lasten kanssa lähetykset uuteen kotiinsa. Ja taas sai piha pari vihreää plänttiä lisää harmauteensa!


... Ja joitakin vaaleanpunaisia pilkahduksia myös. 


Olen ajatellut siirtää ihan oikeasta luonnosta valkokukkaisia siankärsämöitä tuohon paahdepenkkiin, kun tuntuvat vähällä pärjäävän. K-raudassa paljunetsintäkierroksella hairahduin kuitenkin käväisemään vielä taimipuolellakin, ja huomasin nämä punakärsämöt. No pari sellaista lähti mukaan. Ehkä haen niille kaveriksi niitä valkoisiakin, kunhan ensiksi sovin itseni kanssa siitä, pitääkö niiden kasvua rajata jotenkin, vai annetaanko niiden viihtyä rauhassa.


Etupihalle tuli Viherpeukaloilta rinneangervoa ja harmaa-ajuruohoa. 


Risteyksen kivikkoon tuli lisäksi keijuangervoa. Ne jäivät vielä istuttamatta mullan puutteessa, mutta kolme rinneangervoa pääsi jo risteykseenkin, kun kaikki eivät mahtuneet luontevasti etupihan penkkiin.


Tuo rinneangervo on nyt ainoa ei-perenna tuossa etupihan suikaleella (kivien lisäksi). Toivotaan sille kestävyyttä ja pitkää ikää! Jos sitä ei tarvitse leikata keväällä alas lumimurtumien takia, se saattaa joskus olla 80 senttiä leveä, hyvin maata peittävä pensas. Syysväri on aurinkoisella paikalla komean punaoranssi.


Aikaisemmin Kodin Terrasta ostamani maksaruohot nauttivat selvästi kuivasta kasvupaikastaan. Kaukasianmaksaruoho on alkanut levittää lonkeroitaan kauniisti kivien lomaan, jossa sillä onkin lupa levitä niin paljon kuin jaksaa. No melkein ainakin.


Turkestanin-sukulaisensa puolestaan heltyi kukkimaan! 


Vieressä, tai takana oikeastaan, sammalleimu värjöttelee odotellen komeampia päiviä. Mutta kasvanut sekin jo on, ja mikä tärkeintä, se näyttää juurtuneen hyvin.


Takapihalla odottelee lapiotyöt, joihin voisikin olla tänään sopivan viileä päivä. Pitäisi nimittäin kaivella kuopat niille istutusastioille, joihin karhunköynnös laitetaan. Helteellä en ole viitsinyt edes yrittää kaivuutöitä kivisessä ja savisessa maassa. Lapset ovat kantaneet minulle litteitä laattamaisia kiviä kasaksi kaariportin viereen, kun satuin sanomaan ääneen, että siellä tarvittaisiin sellaisia. 


Ja ostinhan minä jo paljunkin kokeeksi, mutta sattuipa olemaan muutaman sentin liian pieni! Tietysti! 


Täytynee hankkia seuraavaa kokoa.

Kankaitakin olen hankkinut. Siitä hommasta ei tahdo osata pysyä kesälomalla, vaikka ompeleminen muuten olisikin vähäistä. Pitäähän sitä napsutella, jos sattuu tulemaan joku kiva kuosi myyntin! Saattoivat ne kuitenkin Sampsukalla ihmetellä, kun tilauksessani oli yksi kam-neppi, punaisena. No, ystävällisesti sieltä lähetettiin yksi kappale neppiä, kun kerran niin tahdoin, mutta minulta se oli kyllä joku ajatuskatkos! :D Tarkoitukseni oli tilailla vähän useampiakin, mutta ehkä ajatukseni pyörivät jossain kivien ja mullan välimaastossa tilausta naputellessani, kun näin pääsi käymään.


Myyntipuolelle hävitetään "joutohetkinä" aikaisempia kankaita kaappien perukoilta. Ihania kuoseja ja kankaita on frouvalla kaappi täynnänsä, mutta jos omilla muksuilla on jostakin kankaasta jo entuudestaan vaatteita tai vaikka vain yksikin vaate, tahtoo loppukangas jäädä kaappiin. Niinpä jonkun muun mukelo saa nyt nämä riemukukka-haalarihousut päälleen - ihanat, vaikka kuinka itse sen sanonkin. Ovat ommellut tänä aamuna luontoäidin antaessa sadetta - sitä istutuskastelua nimittäin.


Haalarihousujen virallinen koko on 86, ja menevät varmaan hetken sen jälkeenkin, kun muksu tuon maagisen pituusrajan ylittää. Lahkeissa on käännettävät resorit, joten ennemmin jää pieneksi niska-haaramitta kuin lahkeet.


 T-paita puolestaan on isommalle, olisko 98.


 Materiaali on Noshin pehmoista interlockia, ja eikös niin, että tämäkin kangas oli luomua?


Nykyisessä suvussani, johon minut on liitetty miehen puolesta, asuu suuria taiteilijoita. Eräs taiteilijasielu, puolison veli, otti ja taiteili joskus raksa-aikoina puoliksi kuivuneesta muurauslaastista pöllön, joka on kuin ihmeen kaupalla säästynyt ehjänä kaikki nämä kiviensiirrot ja pihanputsaukset.

  

Paha vain, että pöllön sijasta lapset (ja minä) näkevät siinä siilin! No, olipa se kumpi tahansa, niin vadelmista se näyttää pitävän. Lapset sitä suurella rakkaudella hoitavat ja sille metsän antimia eteen kantavat, ja uuden kodinkin se sai kivimuuristamme. Kyllä sen kelpaa!

9 kommenttia:

  1. oi ku ihanat haalarit!Jos noi on myynnissä,ni mähän ne tahtosin ostaa ? :)

    VastaaPoista
  2. :D Siiliksi minäkin ensi silmäyksellä sitä luulin :) Minäkin tilasin keväällä samaisesta nettipuljusta meille kasveja ja hyvin ovat lähteneet! Söpöset haalarit, olispa niille käyttäjä niin ottaisin heti....

    VastaaPoista
  3. Tulin kurkkaa sitä sohvapöytää täältä ja löysinkin kuvia :) Hyvältä näyttää teillä! Meillä ne lavat on matalampia ja niitä tulee 3 päällekkäin, pitää katsoa sit että miten ne asettuu :)

    VastaaPoista
  4. Moikkista piiitkästä aikaa :) Oon miettinyt usein myös tohtisko tilata tuolta Viherpeukaloilta näytti olevan hyvä valikoima.. Vitsi miten söpöset haalarit <3 Pitääkin alkaa kurkkimaan vanhempia postauksia..mitenkähän en ole pitkään aikaan käynyt täällä. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Teidän kivityömaa alkaa näyttää jo tosi hyvältä! Ja jaksatte puurtaa ahkerasti. Meille on iskenyt laiskimus. Ei yhtään huvittais jatkaa hommia ja lapiot ja rautakanki on saaneet pötkötellä ihan rauhassa jo monta viikkoa. Mistähän sais inspiksen takasin...plääh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei aina jaksaiskaan, mutta kun tietää ettei sitä muutkaan tee niin tehdään sit vaikka puoliväkisin.. ;)

      Poista
  6. Ihanat haalarit. Ja haba on varmasti kasvanut kivikkohommissa. :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä nuo kasvikset vaan kivien seurassa näyttää kivoilta!

    VastaaPoista
  8. Tulee kyllä tosi hieno, ku kasvit tuossa parin vuoden kasvaa ja alkaa täyttää paikkaansa. Ihanasti suunniteltu! Tuota punakärsämöä vois kyllä iteki laittaa..

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.