torstai 2. toukokuuta 2013

Visionääri

Koska taivaalta tulee märkää ja kylmää, ja koska nenän niistämiseen on jatkuvasti varattu kaikki kaksi kättäni, ei pihapuuhailusta tule mitään. Ei sen paremmin ompeluksistakaan, koska siihenkin tarvittaisiin enemmän käsiä. Voi mälsyyden mälsyyttä - en muistanutkaan, miten ankea voi joskus olla aivan tavallinen flunssa (viime kerrasta onkin huikeat kolme viikkoa tai jotain)!

Etupiha on oikea mielen maisema.




Siksi päätinkin ilahduttaa itseäni pienellä annoksella kirjallista avautumista. Jos ei kirjoittaminen paranna oloa, niin mikä sitten!

Kirjoista muuten sen verran, että oletteko koskaan oikein todella ajatelleet, kuinka yliveto keksintö kirjasto onkaan? Kuinkahan monta romaanilukuelämystä olisi jäänyt kokematta ilman tuota laitosta, puhumattakaan siitä, kuinka monta nettituntivarausta yläastevuosinani ehdin kunnankirjastoon tehdä, kun kotona ei vielä ollut nettiä. Lukiovuosinani nautin suuresti saadessani oman, äänieristetyn pianohuoneen käyttööni kokonaiseksi tunniksi - sekin siis kirjastosta, josta sai samalla myös ne nuottikirjat kätevästi käyttöön sen tunnin ajaksi.

Viimeisimmällä käynnillä paikalliseen kirjastoon mukaani lähti iso pino piha-aiheisia kirjoja, sattuneesta syystä! Tähän aikaan vuodesta into tekemiseen olisi suurimmillaan, eikä sitten oikein mitään pääse tekemään - voi vain odotella. Onko turhauttavampaa keksitty! Onneksi ajan voi käyttää itsensä sivistämiseen. En olisi ehkä kymmenisen vuotta sitten uskonut istuvani vielä joskus keittiönpöytäni ääressä kirja avoimena ja laativani listaa paahteessa viihtyvistä perennoista - tämä kaikki aamulla ennen seitsemää (no myönnetään, kellonaika johtui ihan siitä, että tytär kärsi taas kurkunpääntulehduksesta johtuvista hengitysvaikeuksista, enkä enää aamuviiden jälkeen edes viitsinyt yrittää nukkumista, koska kuitenkin piti heräillä koko ajan).



Eräs erityisesti naisille suunnattu puutarhakirja, Jokanaisen puutarhakirja nimeltään, on erityisen viihdyttävä opus.


Olen viettänyt sen äärellä montakin hupaisaa hetkeä lueskellen ja puoliääneen hymisten. Ihan asiallisia juttuja siinä on, ja esimerkiksi jyrsimen käyttöä minun pitäisikin tarvittaessa alkaa opettelemaan siitä, miten sellainen käynnistetään, mutta jotkut kohdat huvittavat siitä huolimatta, että olen alalla ihan noviisi.





Erityisesti kirjassa jaettavat pukeutumisohjeet venyttivät suupieliä korviin päin.




"Ei ole mitään syytä maastoutua multakokkareiden joukkoon, jos kohta räikeät neonvärit voivat varastaa huomion kukkien pastellisoinnuilta." - - "Puuvillakankaiden ja tekokuitujen joukossa on turhankin sileäpintaisia ja voimakkaanvärisiä kankaita, joten niitä kannattaa tarkastella luonnonvalossa ennen puutarhakäyttöä." Olenkohan minä vain tyylitajuton juntti, kun en osaa lukea noita juttuja ihan vakavasti? Ilmeisesti, sillä minun käsitykseni puutarhamuodista ovat kumpparit, tai kuivemmissa hommissa sopivan pehmoisiksi kuluneet hylkiökengät, huonoimmat omistamani housut ja se maalitahrainen paita, jotta vaatteita ei sitten tarvitse varoa. Ainoa, mihin panostan, on istuvat työhanskat, joiden kämmenpuoli on pinnoitettu kosteutta kestäväksi. Joo-o, ihan täysi urpo, ja todellakin noviisi alalla!
 
Talon päätyä koristava vanha koivu, se pihan ainoa iso puu, pääsi eilen paremmin esiin, kun napsin kymmenittäin haavanvesoja poikki sen ympäriltä. Tyvi on kauniisti sammaloitunut!




Koska paikka on sopivasti lähellä keittiötä lähimpänä olevaa uloskäyntiä, siinä on luonteva paikka kesäkeittiölle. No se oli kyllä aika suureellisesti sanottu, mutta makkaranpaistopaikalle kuitenkin. Maata tasataan, taustalla näkyvät (ja näkymättömät, heiniin peittyneet) kivet kerätään "takaseinäksi" ja suunnitellaan sitten sopivat istutukset. Koivun läheisyydestä johtuen tuohon kohtaan on turha suunnitella mitään kovin kunnianhimoista, mutta koska ilmeisesti tahdon ihan vängällä hakata päätäni seinään, aion kuitenkin yrittää kasvattaa koivun juurella jotain runkoa pitkin kipeävää köynnöstä. Sain tähän kokeiluun hyviä vinkkejä viime talvisen pihasuunnittelukurssin ohjaajalta, ja toivottavasti niitä testataan tämän kesän aikana vihdoin käytännössä!




Minä ja puolisoni teemme molemmat piha-aiheeseen liittyviä hankintoja tässä varsinaiseen työhön ryhtymistä odotellessa. Tänään kotiutui pihaamme käytetty, mutta siistikuntoinen roskakatos, joten sellaisen tekemiseen kuluva aika voidaan käyttää nyt johonkin mukavampaan. Maalaan sen tosin talon väriin sopivaksi, mutta vähemmän aikaa kuluu maalaamiseen kuin kokonaisen katoksen rakentamiseen!




Mies puolestaan on haalinut kivikoukkua, takakuormaajaa, trukkipiikkejä, paripyöriä ja ties mitä hilpettä Taavettiin, joka kyllä sekin odottaa vielä "pientä remonttia", ennen kuin siitä on mihinkään oikeaan työhön. Ja kyllä, kun kuitenkin kysytte - näin farmarin tyttärenä olo alkaa olla varsin kotoinen, kun pihamaalla lojuu sikinsokin ruosteisia häkkyröitä traktorin perään laitettavaksi. :D

Ne kauniisti sammaloituneet betoniportaat minulla on jo melkein hankittuna - kiitos mieheni! Nyt on tosin kyse eri portaista, joista aikaisemmin mainitsin, mutta samapa se, kunhan sellaiset vain saisin. Toinen ihastuksen kohde, eilen sattumalta löytynyt, ja meille jo alustavasti luvattu, on tämä:




Siinäpä vasta upea raakile pihatulisijalle! Ehkä sekin vielä joskus haalataan tänne, kunhan ehditään. Kelpaisi siinä koivun katveessa makkarata paistella, ilta-auringon häikäistessä silmiä!

On muuten ollut varsin hauska huomata, että aikaisemmin pelkkiin sisätiloihin rajoittunut aarteenetsintä laajenee pikkuhiljaa ulko-olentoihinkin. Autolla ajellessaankin katselee toisten ihmisten pihanperiä erityisen ulkonevin silmin. Hmm, mitäs tuosta ruosteisesta raudoitusverkosta saisikaan... kärhö siinä ainakin kiipeilisi kauniisti... hei, tuo rumpuputki olisi aika hauska kukkapilari...jaa mites nuo on rajanneet tuon nurmen...

Sairaus nimeltä puutarhaharrastus alkaa ilmiselvästi levitä.

8 kommenttia:

  1. Allekirjoitan mielenmaiseman, vaikkei täällä ole flunssaakaan. Eräs kuopuksen sinänsä arkinen vaiva hankaloittaa iltoja, työt väsyttävät ja taivaalta tulee esteristä (nyt porottaa ja on luvattu lämpenevää, hyvä täältä työhuoneen kopperosta kommentoida).

    Mulla on omana se Jokanainen, äidiltä joskus saatu. Samoin olen ollut huvittunut ko. opuksesta. Mun ulkostailiin kuuluu ehdottomasti Kertakaikkinen Tyylittömyys. Tällään aina töihin, mutta muuten näytän aina kauhtuneelta emännältä. Eikös pihapuuhissa kuulukin unohtaa maalliset seikat...

    VastaaPoista
  2. Heh, taitaisi puutarhanhoito jäädä aika vähiin jos pitäisi kukkien värimaailman mukaan miettiä omakin vaatetus! :)Perennapenkkien välissä sisään miettimään uudet vaatteet, auringonvalossa ensin mallaillen..:D Ihania juttuja jo olette miettineet ja löytäneet! Tsemppiä flunssan kanssa! Aurinko tuo ihmeesti energiaa ja hyvää mieltä :)

    VastaaPoista
  3. Posti toi tänään kirjan "Kierrätyspuutarha - turhan tavaran uusi elämä pihassa. Jos haluat niin saat opuksen lainaan kunhan olen itse tuon tavannut. Siippa antoikin teidän isännälle "miesten kuvaston" mukaan. Yksi kaunis päivä posti tuopi teille paketillisen ihquja uusia osia Taavettiin.. :)

    Jospa se flunssa pian teillä hellitäisi ja säätkin suosisivat puutarhan laittoa!

    - Tiina -

    VastaaPoista
  4. Jospa se flunssa kohta karkaa ja pääset tositoimiin!

    VastaaPoista
  5. Koskaan en ollut jyrsintä käyttänyt, mutta kun sain sen eteeni niin ei siinä sen kummempia opetteluja tarvinut. Helppoa oli! :)

    Ja toivottavasti et pahastu kun pinnasin tuon roskakatoksen kuvan talteen, lähteen kera tietysti. Hyvin näkyi kuvasta miten sellaisen saisi toteutettua omalle pihalle. Tänään kun juuri keräsin roskiksen sisältöä pihalta kun tuuli oli kaatanut roskiksen ja koira sen jälkeen tutkinut vielä roskat pitkin pihaa...

    VastaaPoista
  6. Hih! Sama on maku puutarha-asujen suhteen, ihan maalitahroja myöten :) olen sentään saanut tartunnan jo kymmenen vuotta sitten.

    VastaaPoista
  7. Jaksamista potilaiden kanssa! Oli eilen käyntiä kirjastossa,niin piti ehtiä sieltä tuo opus ja hymyillyttämään pisti kun luki iltasella sängyssä tuota.Tuo tulisija-aihio näyttää hirmu hienolle! Ja sama taipumus on kuikkia toisten pihoja ja etenkii romukasoja,meillä on tuossa lähellä autiotila ja lupa on saatu hakkee sieltä jos joku silmää miellyttää ja voi pojat,kyllä on miellyttänytkin ;) Mies ei ehkä_ihan_aina nää kaikkee samalla lailla..

    VastaaPoista
  8. Hahah, ihanalta kirjalta vaikuttaa :) Kiva tuo "tulisijan raakile", siitä saa varmastilaittamalla tosi hienon!

    VastaaPoista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.