tiistai 7. toukokuuta 2013

Reikiä seinissä

Olen tässä koko aamupäivän äkäillyt kuvien siirron ja yleensäkin koko tämän blogin toimimattomuuden kanssa, ja kun vihdoin annoin periksi (välissä kyllä mm. leikkasin hiukset yhdestä pikkupojan päästä, tein ulos nuotion ja paistoin lasten kanssa makkarat, pesin pyykkiä ja niin edelleen) ja päätin sujauttaa käsivarsineulatyynyn käteen ja mittanauhan kaulakoruksi, niin kas kummaa, kuvat ottivat ja latautuivat kertaheitolla blogiin joka ikinen! No nyt on kai sitten pakko kirjoittaa. 

Ja se varsinainen asiahan oli, että parin vuoden ikäiset seinämme ovat saaneet taas neljä uutta reikää. Hyviä reikiä ovatkin, kun niissä pysyy pari naulakkoa, joiden kiinnittämistä on odoteltukin jo tovi! Tämä tuulikaapin naulakko sai samanlaisen maitomaalikäsittelyn kuin keittiön avohyllyt, mutta rajummilla kulutuksilla.

 

Alunperin naulakko oli löytö vaasalaiselta kirppikseltä, ja sellaisenaan se ehtikin aikaisemmassa kodissa palvella ompelupöydän päällä. Koko ajan oli kuitenkin tarkoitus vähän muokata sen ulkonäköä, mutta oikeasti se ajatus toteutui vasta, kun löysin tämän ihanan maitomaalin oheistarpeineen.


Ensiksi poistin kaikki maalit naulakosta, ja sitä ennen irrotin tietysti koukut. Ajattelin etsiä tilalle uudet, kun nuo alkuperäiset olivat niin pahasti ruosteessa ja siinä mintunvihreässä maalissa, ja yksi oli vääntynytkin, mutta myöhemmin oivalsin, että niistä saakin vielä varsin käyttökelpoista tavaraa, kun vain vähän muokkaa niitä!


Ensiksi upotin koukut maaleineen kaikkineen sitruunahappo-vesiliemeen, jonka luvattiin irrottavan ruostetta - ja maaliakin siinä samalla, sillä sehän oli ruosteen päällä. Kävi vain niin, että juhannus sotki suunnitelmia, ja pikainen mökillelähtö pisti minut hajamielisesti unohtamaan koukut vähän pitempään sitruunahappokylpyyn. Pari yötä myöhemmin, kun palasimme kotiin, koukut näyttivät liemessään kuin uusilta, mutta kun ne nosti kuiville, niihin ilmestyi heti paksu ruostekerros. Kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen vähän lyhytaikaisempia kokeiluja sen sitruunahapon kanssa! :D


Tämä siis tapahtui jo viime kesänä, melkein vuosi sitten. Ruosteen kuorruttamat koukut jäivät pyörimään siivouskaappiini (niin miksi sinne?) koko talveksi ja naulakko pyöri ongelmajätteenä kuistin nurkassa. Lähestyvä kevät kuitenkin herätti jälleen vanhan tutun mööpelinlaittokuumeen, ja niin tuo ressukka taas otettiin käsittelyyn. Ja kun mieluisia, vanhoihin reikiin sopivia koukkujakaan ei alkanyt löytyä, oli palattava alkuperäisiin. Ja hyvä niin!


Mattavalkoisella spraymaalilla ja pienellä hiekkapaperi-ruuvimeisselipahoinpitelyllä niistä tuli hienommat kuin arvasinkaan! Ja mikä parasta, en joutunut ostamaan uusia koukkuja, vaan sain vanhat vielä käyttöön. Vääntynyttä koukkua vääntelin pihdeillä niin paljon alkuperäiseen muotoonsa kuin uskalsin, ja tuollaisenaan se saa jo kelvata.


Mies mietti, millä propulla tuo naulakko kestää tuolla tulematta alas, kun ne perusluottoproppumme, krokotiilit, eivät ylety läpi paneelista ja levystä, ja lohduttelin, että ei niiden proppujen paljon tarvitse sitä ainoa kannatella, koska ei tuossa pidetä oikeita ulkovaatteita. Puoliso hiukan kyseenalaisti koko naulakon seinälle laiton järkevyyttä, kun kävi ilmi, ettei siihen saakaan ripustaa työtakkia, mistään lippiksistä nyt puhumattakaan. Vakuuttelut siitä, että kyllä elämässä tarvitaan koristeitakin, menivät läpi, ja siinä se naulakko nyt ihmettelee uutta ylennysasemaansa. Ja rouvan roosa takkihan on kuin koriste ainakin, joten sillä on lupa roikkua tuolla. ;)


Ja vieraille kerrottakoon, että eiköhän tuo naulakko teidän takit kestä, ei sen käyttöä tarvitse pelätä, enkä minäkään saa slaagia jos siinä joskus roikkuu sellainen takki, joka ei sovikaan sisustukseen. Ei tämä ihan niin vakavaa ole! :D



Toinen naulakko saatiin meidän kammarin seinälle. Se on viettänyt vuoden verran aikaansa ullakolla, ja nyt kun sille tuli tarvetta korujen pelastuspaikkana, se piti saada paikalleen samantien. 


Meillä on nuo pienehköt loppakourat alkaneet himoita äidin vähiä koruja, ja niitä muutamia kertoja selviteltyäni ja todettuani osan korjauskelvottomiksi, aloin todella kaivata niille jotain korkeampaa sijaintia. Joskus aikaisemman kodin aikoihin löysin tämän naulakon, selvästi kotitekoisen, nettikirpparilta ja ostin heti. Kuvassa se näytti valkoiselta, mutta olikin tunkkaisen beige, ja maali oli kovaa ja kiiltävää. Uhh.

Purkillinen mattavalkoista jokapaikan spraymaalia päälle, ja naulakosta tuli oikea kaunotar. Annoin mennä ihan koukkuineen kaikkineen, ja sopivasti kuluttamalla siitä sitten tuli hyvinkin katu-uskottavan näköinen.





Nyt olen taas hetken tyytyväinen tähän reikämäärään. Muutamia toivoisin vielä ilmestyväksi, ainakin sille "suurin on rakkaus" -ikkunanpokalle, joka aikaisemmassa kodissamme koristi äidin ja isin kammaria. Kiinnikkeitäkin jäi vielä ylimääräisiä, joten ehkä onkin paras, ettei mies vielä palautakaan lainatalttaa naapuriin, vaan jatkaa kovertamista! 

Jaetaanpa vielä yksi vinkki. Käytin nimittäin tuohon tuulikaapin naulakkoon paitsi vanhat ruosteiset koukut, myös ne ruosteiset ruuvit, joilla ne oli kiinnitetty. Niihin piti tietysti saada sama kuluneen valkoinen fiilis kuin koukkuihinkin, joten tökin ne styroxin palaseen ja suihkin maalilla. Styrox hiukan sulaa maalin vaikutuksesta, mutta ei kuitenkaan niin, että ruuvit siitä tippuisivat. 


Kun sitten ruuveja kiinnittää paikalleen, jää meisselin käytöstä juuri sopiva kuluneisuus vastamaalattuihin ruuveihin, kun ei ole liian tarkka sen sohimisen kanssa.

Ja ihan pakko on vielä kertoa, että tämän postauksen tekeminen on ollut yhtä itsehillinnän intensiiviharjoitusta. Uskomatonta, miten voikin olla hankalaa! Yritin löytää hallintapuolelta tietoa kuvatilan tilanteesta, että onko sitä tyhjää tilaa siellä vai ei, niin turhaanpa etsin. Jonkun maininnan löysin, ja sen mukaan tilasta on käytetty 26%. Lieköhän. Kun sitten ne kuvat  v i h d o i n  siirtyivät, ja huomasin niistä puuttuvan vielä muutamia, yritin uudestaan ryhtyä siirtotöihin, ja senhän nyt arvaa jo sanomattakin, että enää ei onnistunut. Lisäsin siis loput kuvat ulkoisen kuvapalvelun kautta, kopioimalla kuvien osoitteet tänne ja saamalla sitä kautta kuvat näkymään. Kaiken kukkuraksi alkoi tökkimään jo hiirikin. Päättelin senkin johtuvan siitä, että koko nettiyhteys tuntuu nyt jumivan, ja sen myötä kaikki ohjelmat virustorjunnasta lähtien ovat ihan paalissa. Hiiri surkea, heitän sen kohta kissalle, ja koko loppukoneen perässä! Alan kirjoittamaan kirjeitä, vanhaan malliin kynällä paperille!

Niin että voitte joutua odottamaan seuraavaa tarinatuokiota jonkin aikaa. Toista kertaa en käytä kokonaista päivää yhden päivityksen kanssa taistelemiseen.  N i !

18 kommenttia:

  1. Kiva naulakko! Ja nuo ukonpääkoukut ovat itse asiassa ihan kysyttyä tavaraa, hyvä, ettet nakannut menemään!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mikähän idea noissa ukonpäissä on, miksi tuollaisia yleensäkin on tehty?

      Poista
  2. Tykkään kovasti! Pitäisi itekkin testata tuota maitomaalia. -Ulla-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan! :) Siitäkin mielessä mukava mönjä, että kuivuu tosi nopeasti ja on käytännössä hajuton märkänäkin.

      Poista
    2. Kiva tietää nämäkin ominaisuudet maitomaalista:)

      Poista
  3. Onhan taas kivan näköisiä. En ihan ollut tekstiä loppuun lukenut, kun katoin ruuvikuvaa kermakakuksi, jossa ruuvikoristeita. Mutta ei nyt sentään ollutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, sellainen käviskin mainiosti tyyliin! :D

      Poista
  4. Hienot naulakot! Kyllä vaan tuolla maitomaalilla saa nättiä aikaseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sillä! On ne osanneet, vanhat ja viisaat. :)

      Poista
  5. Kivanidea nuo ruuvit ja maali, kiitos :) monesti on ollut mielessä, että nämä ruuvit ei nyt sovi tähän juttuun, mutta en ole tajunnut niitä maalata. Meillä ei isäntää saa tekemään seiniin reikiä, ei auta uhkailu, kiristys eikä lahjonta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi kikkaa joita voisit kokeilla, jos ne vielä ovat kokeilematta.
      1) ala tekemään reikiä itse
      2) ilmoita miehellesi että soitat parhaillaan isällesi, jotta tulee poran kanssa kylään

      .. jos nämä eivät auta, niin peli taitaa tosiaan olla menetetty! ;)

      Poista
  6. Voisin vaikka vannoa, että meillä on mökillä samanlainen naulakko. Alkuperäisessä asussaan. Ainakin mintunvihreä ja nuo ukonpäät kuulostavat niiiin tutulta yhdistelmältä. Noita ukonpäänaulakoita meillä on kyllä kotonakin siellä täällä. Siis minun lapsuudenkodissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltäkin löytyy kotoa "mökiltä" (se mikään mökki ole vaan autiotila, jonka vanhempani omistavat) noita ukonpääkoukkuja.. ellen ihan väärin muista!

      Poista
  7. Hienot ja ihanat naulakot!
    Ihan ohi aiheen vai aiheesta? Mitä ohjelmaa sä käytät noihin kuviin? Itsellä ei ainakaan kuvansiirrossa ole ollut ongelmia picasan kanssa, varsinkin kun kuvan koossa jakoasetuksena on -paras verkkojakoa varten-.
    Muita vaihtoehtojahan on tuo bloggerin oma lataa kuva tai sitten flickr, jossa kylläkin on omat konstinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Picasalla minä kuvat muokkaan, siis käsiottelyohjelmalla, mutta siirrän ne blogiin sillä "valitse tiedostot" -systeemillä. Siis omista kansioista tietokoneen muistista. En edes tajua mikä tuo verkkoalbumijuttu on, siellä on kaikki ne kuvat joita olen blogiin joskus laittanut, vaikken ole koskaan moista albumia tehnyt. Ei näitä tajua! :D

      Poista
  8. Joko siit on kaks vuotta?! ei voi olla, justhan vasta pääsitte muuttaan...
    hieno naulakko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muutosta ole kuin 1,5 vuotta, mutta seinät ovat olleet maaleissa ja tapeteissa pian sen kaksi vuotta! ;) Mutta aika pian on kyllä mennyt tuo puolitoista vuottakin!

      Poista
  9. Kaunista. Minulla on muutaman päivän ollut tämä sinun blogi välilehdissä auki ja olen selannut sen alusta loppuun ja saanut hirveän inspiraation pitkästä aikaa näpertelyyn. Tekisi mieli ommella ja tehdä noille kunnostusta odottaville huonekaluille jotain, mutta pitänee ensin saada pihahommat ja remontti jollekin mallille. :)

    VastaaPoista

Kiva kun jätät viestin käynnistäsi! Ikävä kyllä Anonyyminä kommentoiminen ei enää onnistu.