Tuppisuu avautuu

No ei minua ehkä tuppisuuksi kukaan ensimmäiseksi kuvailisi (tai mistäpä minä tiedän) mutta bloggaajana tässä on suoritettu viikon mittainen mykkäkoulututkinto. Jotain se on sekin, eräänlainen saavutus puheripulipotilaalle.

Kaikessa hiljaisuudessa on paitsi luuhattu reissussa, myös vähän ommeltu. Kuopus sai ennen matkaanlähtöä oikeat pääsiäispökät.

Tämä pitkähihainen meni myyntipuolelle ja lähti samantien. Kuvakin jo ehti hävitä blogikuvien kansiosta, mutta vielä sen löysin tietokoneen roskakorista.

Tätä joustista on muuten vielä hiukan jäljellä, jos niin kuin vaatetusta joku tästä ihanasta sydämestä kaipailee.

Pitkästä aikaa tein itselleni jotain pientä. Uusimman OB Womanin kaavalla tulostui väljähelmainen t-paita. Tein ihan muokkaamatta, ja totesin paidan valmistuttua, että muokattuna tästä tulee oikein käyttökelpoinen kaava. Psst, neuleliivi on Espritin, ei siis tosiaankaan omaa käsialaa!

Ihan tällaisenaan ei minulla toimi, ainakaan tuollaisesta luruviskoosista ommeltuna. Helmaan jää kummat pussit sivusaumoihin, mutta vatsan seudulle ei jää väljyyttä, vaikka siihen sitä kaipaisin. Kun katsoo kaavan muotoa, ei sivupussit sinänsä ihmetytä. Varsinainen barbapapa! =D

KE-kohtaan lisätään vähän pääntiehen poimutettavaa väljyyttä, pussit sivusta loivemmiksi ja helmanympärystä kapeammaksi, ja minulla onkin käsissäni ensi kesän luotto-t-paitakaava. Helmassa voisi toimia myös kuminauharypytys, jolloin koko helma olisi enemmän pussilla.

Yhdenlaista jos toistakin on tässä kaiken muun tekemisen ohessa värkkäilty, ja muutamia sarjatyövaatekappaleita saatu ommeluksikin. Nämä eivät tule myyntiin blogikauppaan, vaan ovat panos yhteisen hyvän eteen ihan toisaalla.

Liivimekkoja kahdessa koossa:

Hattuja:

Nämä shortsit jäävät oman pojan käyttöön, koska kankaassa kulkee vaakasuorassa joku virhe. Luonnossa erottuu paljon selvemmin kuin kuvassa.

No mutta oikeastihan tämä viikon hiljaisuus johtui paitsi pääsiäisestä ja sen aiheuttamasta siirtymisestä muualle vähäksi aikaa, myös siitä, että ne hiomisilmat ovat vihdoin täällä! Tulostakin on saatu aikaiseksi, mutta sitä en tätä pikkuvilautusta enempää esittele, ennen kuin saan sen ihan valmiiksi. Uuden käsittelytavan opettelua on kuitenkin harrastettu, uusiin pintakäsittelyaineisiin tutustuttu ja onnistumisen iloakin koettu.

Kyllä kulunut on kaunista, vaikkei olekaan aitoa.