keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Sekatyönais

Päätyöni ohessa ehdin luikkimaan välillä hetkeksi omiin oloihini, joskin pomot seuraavat perässäni melkein aina. Heidänkin kanssaan onnistuu silti monenlainen tekeminen, ja toivonkin salaa, että edes yhteen heistä tarttuisi näistä puuhahetkistä jonkinlainen käsillä tekemisen palo. Tai ehkä se kulkee jo veren perintönä - isän puolelta öljyisenä ja käsiä mustaavana, äidin puolelta puun syitä rakastavana ja kankaisiin kajoavana. Toisen mielestä hyvälle haisee moottorikelkka, toisen mielestä puun hiontapölyä on varsin hauska hengittää, vaikka siitä tuleekin kurkku kipeäksi.





Kevät saa aikaan muutakin kuin likaisia ikkunoita. Ompeluhuoneen ovi raottuu, ja pikkuhiljaa kädet alkavat hipelöidä hiomalaikkoja, maalinpoistoaineita ja käsittelyä odottavia mööpeleitä. Jos vähän kokeilis. 


Naulakko on kuoriutunut mintunvihreistä maaleistaan ja odottaa lumisateetonta päivää, jotta pääsisin ulos hiaisemaan.


Kuukausia jo olen etsinyt vessan seinälle kaappia, ja tavoitteena on tietysti ollut löytää joku vanha ja sopivasti rapistunut kapistus. Mutta eipä ole löytynyt, ja kun on tarpeeksi monta kertaa todennut, että omaa hammasharjaa on jälleen käytetty pöntön kuuraamiseen, päättää lopulta tyytyä uuteen kaappiin, jotta välttyisi ostamasta jokaisella kauppareissulla uusia harjoja.



Kun kaappia kootessa viisivuotias katsoo vieressä kadehtien ja toivoen, että saisi itsekin isona kasata samanlaisen, tuntee olevansa aika taitava. Olkoonkin, että kaapin mukana tuli hyvät kokoamisohjeet. 


Hammasharjat pääsevät turvaan Ikean valkoiseen Lillången-seinäkaappiin, mutta koska en pidä tuosta modernista alumiinikahvasta, jätän sen pois ja korvaan muunlaisella nupilla. Clas Ohlsonilla on ainakin, mistä valita.

Sohvaakin on visioitu. Hommaa hidastaa se, että kyseinen sohva on jokaisesta liitoksestaan irti tai löysä, ja tilanne tuskin paranee edes poralla ja ruuveilla. Varsinainen keinutuoli nimittäin. En silti raaski hävittääkään, vaikka kunto sitä jo vaatisikin. Tästä opin vain sen, etten voi luottaa myyjän sanaan ja laittaa muita puolestani hakumatkalle, vaan jatkossa haen itse, jotta näen, onko ostos siinä kunnossa kuin myyjä väittää sen olevan.


No on vähän suristeltukin. Tuubihuivia esikoiselle...


Pieniä housuja pienelle kolmevuotiaalle...


.... Ja vähän jotain pientä muillekin. Shortsisetti tulee myyntipuolelle, jahka


Minulta kysytään jatkuvasti, miten ehdin tekemään niin paljon. Itse en koe tekeväni mitenkään erityisen paljon, mutta toisaalta en kyllä osaa olla tekemättä mitään. Harvoin pystyn keskittymään pitkäksi aikaa mihinkään projektiin, koska pääasiallinen työni on tämä jälkikasvu, mutta alitajunnassani suunnittelen ja mietin omia juttujani jatkuvasti, ja kun aikaa toteutukselle löytyy, itse työ sujuu sukkelaan, kun se on kerran jo puoliksi tehty. Ompeleminen sujuu suht nopeasti, kun koneet saavat olla esillä omalla pöydällään aina. Tutuilla kaavoilla ja ompelurakenteilla itse ompelutyöhönkään ei mene kauan. Kaikenlainen räpeltäminen on henkireikäni tähän rutiinien hallitsemaan ja joskus yksitoikkoiseenkin kotielämään, enkä väitä olevani kovin hyvä äiti näinkään, mutta sen tiedän, että jos lakkaan tekemästä omia juttujani tässä samalla, olen vielä huonompi. Näin hyvät ja huonot puolet ovat tasapainossa, ja lopputuloksena nautin kotona olosta.

Joitakin vuosia sitten mietin, mitä sitten teen, kun kaikki huonekaluprojektit on tehty ja lapset vaatetettu. Nyt olen ymmärtänyt, ettei sellaista tilannetta tule koskaan. Aina tulee vastaan uusia huonekaluprojekteja, jos niin haluan. Lapset kasvavat ja tarvitsevat seuraavan kokonumeron vaatteita. Jos joskus kyllästyn kaikkeen tällaiseen tekemiseen, lakkaan tekemästä, samoin kuin lopetan bloggaamisen heti jos siltä tuntuu, mutta toistaiseksi ei ole tuntunut. Näissä tuntumisissa siis jatketaan!

28 kommenttia:

  1. Kyllähän se niin on, että ne meistä joilla tämä pakkopäästäpuuhamaanjotain-"vaiva" on, raivaa sen ajan vaikka sitten yöstä. Itse kuulun samaan kastiin, puuhailu on parasta ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä mitä on. Luultavasti kun joskus palaa työelämään, myös nikkaroinnin ja puuhailun tarve vähenee, mutta nyt kun on kotona, se on ihan henkireikä. Ja toisten puuhailuja on myös kiva seurata, eli kiitokset blogista! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan pakostakin ainakin tekeminen vähenee töihin menon jälkeen, miten lie sen tarpeen kanssa, selvinnee sitten.. :)

      Poista
  2. Taitaa olla aivan pakko kommentoida tähän tekstiin:) Olen samaa mieltä että lasten kanssa ehtii tehdä kun laittaa tossua toisen eteen, eikä keittele niitä päiväkaffeja joka välissä;) Ja se, että nähtävästi on muitakin äitejä kuin minä, jotka pärjäävät paremmin kun siinä sivussa saa näprätä omia juttuja. PALJON enempi niinä päivinä jolloin teen omiakin juttuja saan aikaseksi myös lasten kanssa. Ainakin meillä lapset tykkää kun saa leikellä tilkuista barbin vaatteita tms kun äiti ompelee, leipomisessa lapsille on niin mieluista auttaa vatkaamaan munasokerivaahtoa tms, kevät kun tulee ja äiti myös rupeaa ulkona kaivaan muraa ni se vasta hienoa lasten mielestä onkin:)! Meitä on niin monenlaisia ihmisiä. Mut mä ymmärrän sen et Tosimummo ehtii!:) -Ulla-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, sitä ehtii mitä tarpeeksi tahtoo, joko vähän tai enemmän, mutta ehtii! Ennemmin tai myöhemmin, tai väkisin.. :D

      Poista
  3. Tuosta sohvasta... Älä tuhoa vaan viepä se vaikka ulos terassille tms. Sisällä on niin kuivaa talvella, että puu "kutistuu" ja tästä syystä ne liitokset alkaa antaan periksi. Kesällä sisäilman kosteusprosentti nousee ja sohva saattaisi taasen ollakin jämäkkä sisälläkin. Mutta ulkona kosteusprosentti on ainakin riittävä, jotta sohva jämäköityy jälleen. Tästä syystä moni ihana navetan vintiltä löytynyt kaluste alkaa sisällä aikaa myöten natisee ja liitokset löystyy (jaa... Käykö kotiaideille samalla tavalla aikaa myöten??)

    Nimimerkki: puusohva asustaa parvekkeella :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa mihin terassille.. oliskin jo sellainen.. ;D

      Tuo sohva on ollu mulla viime kesästä saakka, ja jos muistat, se kesä oli erittäin sateinen, ja löysä tuo oli silloinkin (ja oli siis koko kesän ulkona pressutallissa kun poistin siitä maaleja). Ei ollut siinä kunnossa jossa myyjä väitti sen olevan, vaan ihan hajoamispisteessä. Osa sohvasta on turvonnut/vääntynyt siihen malliin, että täysin kunnollisen siitä saisi ainoastaan osia vaihtamalla. :( Mutta en takuulla tuhoa, kyllä se olohuoneessa istumapaikkana on niin kauan että se istuu itse! ;)

      Poista
  4. Me ois niin tarvittu sitä naulakkoa mintunvihreänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi et siis kaksi vuotta sitten sattunut ennen minua vaasalaiselle kirpparille.. ;)

      Poista
  5. Jotenkin se menee niin, että löytyy uusia juttuja. Jos ei ole omaa kotia, laitetaan palstaa. Sitten saa kodin, remontoidaan. Sitten sisustetaan. Sitten keksitään käsityöt, vaatekaapin päivitykset, lisää pihahommia, lisää remonttia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on! Jos ei muuta niin hankitaan mökki! :D

      Poista
  6. Juu kyllä mullakin pitää saada tehdä niitä omia juttuja. Mutta ne on enempi sellasia, mitä voi tehdä sohvalla. Esim. virkkaamista, neulomista tms. Jonkin verran ompelen myös lasten kans, mutta kun ne samalla laittaa työhuoneen uuteen uskoon, niin suosiolla jätän yleensä nuorimman päiväuniaikaan sellaisen puuhan. Mut kyllä käsillä tekeminen kaikissa muodoissaan on jonkinlaista terapiaa! Ja illalla kun pitäisi alkaa nukkumaan, sillon ne ideat vasta alkaakin putkahdella päästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, sen kerran kun yritän neuloa, lapset kiskoo puikot tekeleistä.. turvallisempaa tuo ompelu. ;)

      Poista
  7. Täältä heti seläntakaa kysellään että millä liitoksilla tuo sohva on...?

    Palailen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh, oliskohan nuo jotain uurreliitoksia.. ihan vaan yksinkertainen tappi yksinkertaisessa kolossa ilman mitään pyrstöjä tai sormia.

      Poista
  8. Ihan kuin olisit minun ajatukseni postaukseesi kirjoittanut! Kyllä vaan se on niin, että jos aikoo järkiparan säilyttää täällä kotioloissa on pakko päästä touhuamaan jotakin käsin. Ja aikaa puuhailuun tulee revittyä vaikka väkisin. Jos itse en pääse käsillä jotakin näpräämään niin voi perhe parkaa, niin se vaan on! Moneen hommaan pystyy onneksi ottamaan mukelot mukaankin, vaikka pakko myöntää, että toisinaan sitä murisee siitä kun mitään ei saa tehdä rauhassa. Lapsi perheen ihanuutta :) Täällä muuten myös odotellaan hiomisilmoja, olisi kirjahyllytuunausta, lasten leikkeihin oon luvannut tehdä jääkaapin (!) ja kasvihuoneentynkäänkin olisi tarvikkeet varastossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan samaa olen välillä ihmetellyt, että miksi pitääkin olla sellainen höntti että harrastaa voi kotona.. saisi hyvän tekosyyn poistua välillä jos nämä jutut olisi hoidettava muualla. Nyt kodin ulkopuolisiksi harrastuksikseni voisi luetella varmaan lenkkeilyn (oo, tunti poissa kotoa) tai ruokakauppareissut (oo, toinen tunti)... :D

      Poista
  9. Kiitos taas päivän parhaasta kirjotuksesta! Jollain se sana vaan luistaa :)

    VastaaPoista
  10. Hyvä kirjoitus:-). Minusta on tärkeää, että itsellä on kotona joku tärkeä harrastus kotitöiden ohella. Ja kun lapset saavat olla mukana tekemässä, niin saa sivusta vain ihmetellä kuinka taitavia he ovat. Jos lapsilta myöhemmin kysyisi mitä lapsuudesta on jäänyt mieleen, olen täysin varma että yhteiset tekemiset on jäänyt parhaiten mieleen. Kun alan ompelemaan tai tekemään puutöitä, pienet aloittavat saman tien oman projektinsa ja pieniä töitä syntyy vauhdilla :-). Tietäähän se sotkua, mutta yhdessä sitten siivotaan.

    VastaaPoista
  11. Joko ostit sen uuden ompelukoneen? Paljonkohan sellainen mahtaa maksaa. Olen itse myös kovin kiinnostunut kyseisestä koneesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se sen verran monen tonavan kone, ettei sitä ihan noin vain osteta! :) Ei siis ole vielä edes vakavasti ostoslistalla, kun pöydällä nököttää nytkin hyvin lähelle samanlainen.

      Poista
  12. Ihan kuin kirjoittaisit sanoja minun suustani :D Nimikin on sama, onkohan se enne? :D Käsityöt paitsi pitävät minut täällä kotona järjissäni, auttavat rauhoittumaan ja niiden avulla maltan pysyä paikoillani hetken. Muuten pitäisi alati tehdä jotain siivoilua tai muuta, kun ei vain osaa olla. Ja allekirjoitan tuon suunnittelun, keskittymisen puutteen (kun on aina lasten kanssa hässäkkää) ja ennen kaikkea sen, että näin olen varmasti parempi äiti. Kun saa tehdä lasten kanssa olemisen lisäksi vähän omia juttuja, jaksaa hymyillä paljon enemmän :) Eikä ne projektit tosiaan taida koskaan loppua, mutta se kai se vasta mukavaa onkin! Mukava lukea sinunkin projekteista!

    VastaaPoista
  13. Harrastus ja hyöty samassa paketissa, mikäs sen parempaa..! Kädentöitäsi on mukava seurailla täältä ruudun takaa siksi(kin) kun ovat niin hurjan monipuolisia. Itsekin odotan jo pihapuuhien alkamista ja kaikenlaista väkertelyä puutarhan puolella. :)

    VastaaPoista
  14. Kiva että jaksat ommella ja puuhailla, saadaan me käsityöläislaiskimuksetkin lapsille ja itselle ihanuuksia. Minun rentoutumislajit on selkeästi keittiössä tapahtuvia asioita. Leipominen auttaa aina ja ruoanlaittokin on mukavaa kun on kunnon raaka-aineet ja aikaa. Kukaan tuskin nauttii siitä kun nälkäiset lapset ja mies roikkuu lahkeessa kun jotain koetat perheelle kyhätä vartissa. Siippa osti viime viikolla pakastetun ankan ja lampaan tiesminkäpaistin. En ihan heti ihastunut ajatukseen mutta nyt on lammas sulamassa ja huomenna se pääsee yrtti-jogurtti-marinadiin ja lauantaina uuniin pitkällä kaavalla. Minä ja lapset syödään lihapullia jos tuotos maistuu kaikesta huolimatta villasukalta. Siippa on velvoitettu syömään paistinsa viimeisen muruun. :)

    Aurinkoista pääsiäistä teidän perheelle!

    -Tiina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No, maistuiko villasukka? Meidän ostama, kaupantätien marinoima oli ihan karseaa, ei ikinä enää sitä..

      Poista
  15. Ne liitokset saattasi olla helposti kiristettävissä, jos ne on tappiliitoksia. Soita lastukoskelle meidän puusepälle, ni se voi kertoo kuin se onnistuu. -tuija Lastukoskelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin monta päivää meni ennen kuin tajusin, kuka ilmeisesti olet! :D Tulkaa käymään kylässä, niin saa puuseppä samalla vilkaista tuota raatoa.

      Ajattelin käydä kirjastossa ja katsella, löytyiskö sieltä kirjallisuutta josta saisi vinkkejä.

      Poista
  16. Toi tokaviimeinen kappale oli niin osuva. Minäkin aina välillä mietin, että miten huono äiti sitä onkaan, kun puuhailee niin paljon omiaan tai ainakin mieli palaa koko ajan puuhailemaan, vaikkei ehtisikään ompeluhuoneeseen asti. Mutta toisaalta, se on se asia, mikä tosiaan pitää järjissä täällä kotona. Joten miten huono äiti sitä olisikaan ilman sitä puuhailua.. :) Ja ainakin sitä itse viihtyy kotona juurikin sen kotona tapahtuvan puuhailun vuoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väittäisin, että tämä harrastelu piti minut täyspäisenä kahden vuoden raksaleskeyden ajan! :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.