maanantai 4. helmikuuta 2013

Migreenin aiheita miehiseen malliin

Täällä on kodin hengetär jo totaalisen kyllästynyt tyhjiin (lue: tylsiin) seiniin, ja pienoisella painostuksella saatiin vihdoin aikaiseksi sekin, että hengettären toinen puoli otti poran salkustaan ja ryhtyi rei'ittämään vaivalla aikanaan tasoittamiaan seiniä.




Ymmärtäähän sen, että koville se ottaa. Ensiksi käytetään päiväkausia seinien pakkeloimiseen, etsitään suurennuslasilla ruuvinreikiä, naarmuja ja kolhuja, paklataan, hiotaan ja taas hiotaan, jotta maalipinta aikanaan olisi mahdollisimman siisti ja tasainen. Sitten talo valmistuu ja sinne muutetaan, ja mukana muuttaa myös pirttihirmu, joka alkaa kulkea pitkin uutta kotia osoitellen, mihin mitäkin laitetaan, ja suurin osa niistä laitetaan tietysti ruuveilla. Yritin kyllä varoitella ja valmistaa puolisoa henkisesti niihin reikiin jo rakennusaikana, mutta ilmeisesti en tarpeeksi.


Minkäs sille mahtaa, kun tyhjät seinät vain ovat niin tylsiä. Jos missään ei ole mitään, mikään ei näytä miltään. Huh, mikä viisaus heti näin maanantaiaamuna!



Kokovartalopeiliä ei talossa ole nähty aiemmin, mutta kaivattu on kyllä. Oma urakkansa mennä aina kiipeilemään vessaan pikkujakkaran päälle, jotta näkisi itsestään muutakin kuin naaman. No nyt näkee - kannattikohan, sitä en tiedä. ;)




Olin aikaisemmin iskenyt silmäni Cittarissa myynnissä olevaan kuluneen valkoiseen peiliin, mutta hetken mielijohteesta päätinkin olla kauaskatseisempi (?) ja valita tämän vanhennetun hopean värisen kehysmallin. Perustelin miehelle valintaani sillä, että tämä sopii paremmin seuraavan talon sisustukseen. Sanotaanko nyt vaikka niin, että mies ei yhtään tiennyt, että seuraavan talon sisustuskin on jo suunniteltuna.

Ikean viimeviikkoisella reissulla jäi Fintorpit saamatta, vaikka niitä sieltä hakemaan lähdettiin, mutta saivatpahan lapset huoneeseensa lampun!



Aikaisemminkin olen tätä mallia nettisivuilta tiirannut ja todennut, että sepä kävisi mainiosti muksujen kammariin, mutten ole paikan päältä sitä kuitenkaan löytänyt. Nyt selvisi syykin - tätä myytiin yläkerrassa huonekalunäyttelypuolella, ja olen kiertänyt lähiaikoina ainoastaan alakertaa. Sen siitä saa, kun oikaisee.




Lastenhuoneeseen on muuttanut myös Joulupukilta toivottu ilmoitustaulu. Tapettiseinälle ei ole annettu lupaa kiinnittää mitään askarteluja, joten fiksuna kuusivuotiaana esikoinen ilmoitti tarvitsevansa ilmoitustaulun. Samoihin aikoihin olin ihastellut Perfect Homen kuvastossa myytävää syötävän suloista ilmoitustaulua, ja miettinyt, millä tekosyyllä moisen voisi hankkia.




No tekosyy oli täten löytynyt, joten ryhdyin kyselemään paikalliselta edustajalta tämän taulun perään. Vähän herätti kummastusta, kun kyselyihin tuli niin ympäripyöreitä vastauksia, ja lopulta totesin, että jos tuo ilmoitustaulu ei varmuudella ehdi tulemaan ennen joulua, on lähdettävä katsomaan Clas Ohlsonin vaatimattomampaa mallia pukinkonttiin. Siinä vaiheessa puhelimesta kuuluikin vähän harmistuneesti, että "Sä pilasit mun yllätyksen!" Kaikessa sitä voikin onnistua ihan vahingossa! :D Oli nimittäin niin, että samoihin aikoihin ompelin kyseisen tyypin tyttärelle pukinkonttiin takkia ja vähän muutakin, ja kiitokseksi siitä olisin saanut tuon ilmoitustaulun yllätyksenä.



No yllätys ei omasta mielestäni mennyt edes pilalle, ainoastaan se yllättyminen hiukan aikaistui suunnitellusta! Ja ilmoitustaulu löytyi lopulta pukin säkistä kuten pitikin, ja nyt se ilahduttaa lastenhuoneen seinällä sekä äitiä että tytärtä.

Kaikenlaisten reikien poraamisen vastapainoksi mummolassa on sisustettu myös lempeämmin keinoin. Pienen huoneen oveen liimattiin tekstitarra, joka kertoo oikean suunnan silloin, jos kokee olevansa hädässä.



Ja ne kukat! Meninkin joskus teininä kuvittelemaan, etten minä sitten koskaan ole sellainen naisen stereotypia, joka ilahtuu kukista. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan" (jo toinen viisaus samalle päivälle!). Ikean halpaan ja kauniiseen maljakkoon on mukava asetella kerran viikossa uudet tulppaanit. Harvankin kimpun saa kauniisti esille leveään maljakkoon, kun rypistää pakkaussellofaanin maljakon reunoille tuomaan tukea tulppaanin varsille.



Listojakin on yritetty laitella, jotta kevään tullen selvittäisiin taas hyvillä mielin ulkotöihin. Toisinaan se on onnistunutkin ihan kiitettävästi, mutta joinakin päivinä se on jäänyt ajatuksen asteelle, kun lapsukaiset, nuo kullannuput, huolehtivat virikkeistä ilman listojakin.



Eräänä päivänä nuorimies oli saanut päähänsä kokeilla, miten arkisesta manuaaliovesta saisi "autotomaattioven". Taaperokärryn kuminen rengas saranapuolelle oven väliin, ja voimakasta vetoa kahvasta. Aukihan se ovi siitä singahti ihan omin avuin, eli autotomaatti oli syntynyt! Muutaman testisulkemisen ja automaattisen avautumisen jälkeen vain pääsi käymään niin, että saranat pettivät, ja ovi repsahtikin alapuolelta irti. Silloin siitä vasta automaattiovi tulikin, sillä enää sitä ei saanut pysymään kuin täysin auki! Pari päivää elelivät kyseisen nuorukaisen vanhemmat ilman makkarin ovea, kun se oli liimaus-puristin-hoidossa olohuoneen seinän ja puusohvan välissä. On se mainiota, että lapset huolehtivat vapaa-ajan ongelmista. Muuten kun ei millään keksisi tekemistä jokaiselle illalle.

Kun sisustuksesta on tässä asiantuntevasti puheltu, vilautetaan vielä tätä mustaa sisustuslisäystämmekin. Kassi-kissa on kasvanut hurjasti, kesyyntynytkin, ja muuttunut juuri sellaiseksi lapsiperheen räsynukkekissaksi, jollainen lapsiperheessä elävän kissan pitää ollakin.




Joitakin pikkutemppuja kun saisimme vielä kitketyksi pois käytöstavoista, niin alkaisipa meillä olla hoidokkinamme oikea valioyksilö! Kissan eduksi on sanottava, että yllättävän vähän se on mitään tuhonnut, lähinnä saanut mattoon kynsimäjälkiä ja roikkunut vähän verhossa, niin että kodinhoitohuoneesta menee jossain vaiheessa verho vaihtoon. Pallinpoistokeikka on kuitenkin selkeästi vähentänyt sellaista hillitöntä riehumista, vaikka iltavillejä (onneksi) kuitenkin on edelleen.

Keittiössä katsellaan vielä vähän aikaa mustia vetimiä. Tämän viikon aikana ne vaihtuvat toivottavasti saman mallin metallisiin versioihin!


Varaslähtönä noihin uusiin vetimiin toin Ikealta mukanani tuon tangon välitilaan - se kun on samaa sarjaa vetimien kanssa. Ja taas tuli todettua, että vaikka paneloitu välitila on kaunis sellaisenaankin, kauniimmaksi se muuttuu, kun siihen poraa reikiä.



Odotan vain, milaisen migreenin mies saa niistä keittiöön suunnitteilla olevista avohyllyistä... Niillä vasta tuleekin taustalle jäävästä ruututapetista komea!

29 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia :-). Jonkin aikaa jaksaa katsoa uusia, tyhjiä seiniä. Mutta sitten alkaa ideat iskemään. Ilmeisesti pitää Ikeaan lähteä hakemaan viimeisen kuvan tapaista tankoa, kun en paikallisista marketeista ole löytänyt. Etsin perheen nimikupeille sellaista :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kupit, sinähän sen sanoit!! Olen tässä listannut mielessäni, mitä kaikkea tuollaisissa koukuissa voisi riiputtaa. Kiitos vinkistä. ;)

      Poista
  2. Voi kun teillä on niin kaunis koti! MIten saat pidettynä vaaleat tekstiilit ja muut pinnat hyvänä lapsiperheessä? Meillä tuntuu ettei mikään kestä puhtaana ikinä missään... Vaikka kuinka itse pesisi ja puunaisi, ja lapsiakin järjestykseen kehottaisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan siinä oma hommansa, eivätkä kaikki tahrat taida näkyä valokuvissa...? :)

      Poista
  3. Päivän piristys taas tämä kirjoituksesi! Ihan kaikelle en uskaltanut nauraa, vaikka vähän olisi naurattanutkin mm. lasten omatoimisuus, mutta siinä pääsi lipsahdus, kun että oikein miehellekin Yllätys. ;D
    Idearikkaita hetkiä vain jatkossakin!

    VastaaPoista
  4. ihania kuvia ja sä kirjoitat niin hauskasti aina ettänoita tekstejä on ilo lukea :D

    VastaaPoista
  5. Ja mistä mä alottaisin.. Tuo peili ei oo paha lisä tämän hetkiseenkään sisustukseen, vaikka suunnittelit sen jo seuraavaan :) Mukavia muitakin pikkulisäyksiä sisustus on saanut. Kiitti vinkistä, tuota sellofaanijuttua täytyy ens kerralla kokeilla. Kyllä on pikkumies jo tosissaan miettinyt tuota ovijuttua, mahtaako tulla insinööri vai mikä isona. Ihan lohduttavaa toisaalta, että muidenkin lapset osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kyllä se tännekin käy, eikä tämä sisustus paljon muuttuisi siihen seuraavaankaan, ehkä muuttuu hiukan tummemmaksi. Tai sitten muutan naisenoikeudellani mieltäni tässä asiassa vielä ties kuinka monta kertaa. ;D

      Poista
  6. No mutta se on hyvä jos saa kuitenkin itse sanoa mihin kohtaan seinään kiinnitetään jotain. Meillä mies kyllä kivasti ripustaa mitä käsken, mutta paikka etsitään aina sellaisella piippaavalla masiinalla, mikä näyttää koolauksen paikan seinän sisällä. Pienistä ristipistotauluista meinasi jo tulla riitaa, että eikö ne nyt muka pelkässä levyssä pysy. Hyvin pysyy. Joskus olisi kyllä kiva ripustaa jotain sillä periaatteella, että tämä näyttää tässä hyvältä. Sanoinkin miehelle joskus, että olisi pitänyt rakennusaikana upottaa tuonne seinään muutama ylimääräinen kakkosnelonen taktisiin paikkoihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostat niitä krokotiiliproppuja sille, kyllä niillä pysyy! ;) Kyllä meilläkin koolauksia etsitään ja jos mahdollista, hyödynnetään, mutta aina (useimmiten) eivät osu siihen mihin reikää tarvitaan.

      Poista
  7. Mä kyllä tiedän ton tunteen kun uuteen taloon pitäisi alkaa kiinnittelemään tauluja seinille. Mulla se ahdistus on tullut vaan siitä että en halua kiinnittää mitään ennen kuin olen aivan varma mitä haluan minnekin. Sain meinaan rakennusaikana tarpeeksi paklailla ja hioa seiniä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä minäkin reilun vuoden sinnittelin ennen kuin ryhdyin urakalla rei'ittämään. Ettei tarvitse sitten häntä koipien välissä mennä kuukauden päästä siipalta kysymään, miten minkäkin vimpaimen saisi seinältä irti.. :D

      Poista
  8. Ihana nuorimies teillä:) On ne lapset kerrassaan.. :D -Ulla-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne. *huokaus* Oli siinä vanhemmilla pokassa piteleminen kun pojan selityksiä kuunteli. ;)

      Poista
  9. Perfect homeen voi jäädä vaarallisesti koukkuun ;)

    Kivoja juttuja! Anu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotteiden hinnat vähän vähentävät sitä koukkuuntumista, mutta muuten kyllä.. :D

      Poista
  10. Voi kun olikin nätti tuo lastenhuoneen lamppu! Minä olen yrittänyt kovasti opetella ottamaan enemmän lasten mielipiteitä huomioon mutta pakko myöntää että se ottaa välillä koville. Meillekin olisin voinut tuollaisen lanmpun ottaa mutta juuri tässä kohtaa lapset saivat ihan itse käyttää sitä sanavaltaa ja valita huoneeseensa lamput (jospa minä joskus totun siihen että vaaleanpunaisessa huoneessa on lila lamppu..).

    Mikäs se tuollainen perfect Home oikein on, haluanko (=kannattaako) edes tietää??

    Tiedätkö, että vaikka juuri sillä hetkellä tunnetilat voivat olla ihan toisessa laidassa, ei voi kuin ihmetellä (ja ihastella) miten tutkimisen, oivaltamisen ja oppimisen haluisia lapset ovatkaan. Liian harvoin me aikuiset nähdään pintaa syvemmälle, sitä syytä sen haljenneen oven taustalla (niinkuin ymmärsin että te olitte nähneet. Ja puhuin siis ihan yleisellä tasolla vaikka käytin esimerkkinä tuota teidän pojan juttua).
    Vaikka saan aina sillointällöin palautetta meidän tiukemmasta kurista, silti annan lasteni tehdä joitakin asioita joissa ei toisten mielestä ole järkeä ja kieltäisivät omia lapsiaan. Jos olen hoksannut että taustalla on jokin syvällisempi asia jota lapset haluavat tutkia eikä kukaan voi loukkaantua, miksi kieltää tämä kehittävä hetki..
    Liian usein olen nähnyt näitä lapsia joita sanotaan tuhmiksi ja mahdottomiksi(!) vaikka itse näen että lapsi on ollut vain utelias näkemään kuinka jokin toimii tai muuta vastaavaa eikä ole uuden oppimisen huumassa tajunnut että itse tekeminen ei ollutkaan ihan yleisesti hyväksyttävää. Eri asia on sitten nämä lapset jotka turhautuneisuuttaan tai muusta syystä tekevät huomionkaipuussa ilkeyksiä seurauksen, ei itse tekemisen vuoksi mutta nyt en puhu heistä.


    Palataas sitten aiheeseen, tai ainakin melkein.. minä koen että valkoinen on oikein loistava lapsiperheiden väri, kunhan materiaalit on valittu oikein. Kun sohvassa on pestävät (ja vaikka cloritella puhdistettavat) päälliset, mikäs sen helpompaa puhdistamista kuin koneeseen, kuivuriin ja takaisin sohvaan. Jos seinällä on hyvin pesua kestävä pinta joka on pyyhintäystävällinen ettei lika edes tartu, onko sillä väliä onko se vaalea vai tumma, pitäisi eksyneiden piirustusten hävitä. Ei taida monella lapsella olla kuitenkaan permanenttitussit piirustusväreinä ja jos sellainen vanhempien puolelta sattuu käteen eksymään, sellainen kyllä näkyy ihan joka pinnassa joka ei ole samaa sävyä kuin itse kynä (nämä yleiset tussivärit: musta, vihreä, punainen, sininen, eipä taida monelta muutenkaan löytyä sisustuksesta joka tapauksessa).

    Lähinnä yritin kai sanoa, että moni pelkää ihan turhaan vaaleita sävyjä kun vaan kiinnittää huomiota siihen millaisia nuo vaaleat materiaaleiltaan ovat. Että terveisiä vaan taas omalle miehelle, kun miettii mitä kaikkea valkoista olen kuin huomaamatta meidän sisustukseen sisällyttänyt ja miltä ne näyttää pitkään käytössä oltuaan (=valkoisilta), voisiko jo alkaa harkita niitä valkoisia sohvanpäällisiä?? ;D

    Ihan pakko kuitenkin sanoa että on tietysti tilanteitakin missä elintavatkin vähän vaikuttavat, olin viikonloppuna taas se monsteriakka joka käski vieraiden lapsen pöytään syömään kun kulki pitkin taloa banaani kädessä ja vielä kehtasin vastustaa kun ensimmäiseen "menisitkö pöytään syömään" pyyntöön tuli vastaus "En." En yhtään ihmettele jos äiti tuskailee kun kaikki pehmolelutkin pitää kuoria ylimääräisistä kerroksista pesukoneessa säännöllisesti. Tai pestä petivaatteet kun lapsi on kaatanut vanhempien petiin kaakaot. Olisihan näitä..

    Mitäs meinasit mustille vetimille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa, kaikki, olet sinä kuule viisas! :)

      Onneksi meilläkin lapset hyväksyivät tuon lampun ja ihastuivat siihen, ensiksi kyllä iskivät silmänsä sellaiseen kirkuvankeltaiseen aurinkoon. Siitä olisi saanut kyllä päänsäryn joka ikinen päivä kun lastenhuoneeseen eksyy, onneksi ihastuivat yhtälailla tuohonkin kun tuon esittelin. Ovat vielä sen ikäisiä, että ovat toisinaan käännytettävissä. ;)

      Ihan totta tuo tuhotyöjuttukin, harvoin lapsi tekee pahuuttaan mitään tuollaisia. Olen aina pyrkinyt siihen, että kysyn perustelut, jos jotain vahinkoa on tehty. Useimmiten on kyse vahingosta tai jostain järkiperäisestä (?) kokeilusta, kuten nyt vaikka tuossa tuosta automaattiovesta. Kun se neuvolan ovi aukeaa automaattisesti ja kiehtoo tuota poikaa tavattomasti, niin en ihmettele että sellainen piti saada kotiinkin. :D

      Ja tuo valkoinen, taas olet viisas! Toivottavasti tuo anonyymi kysyjä lukee sinun kommenttisi, nimittäin näin minäkin koen valkoisen lapsiperheessä! Kunhan on pesunkestävää, on sama onko seinä/lattia/sohva harmaa, valkoinen vai musta, kaikissa lika näkyy ja kaikista sen saa pois jos yleensä mistään saa. Ja juuri tuo kuljeskelu ruuan kanssa on muutenkin minusta turha tapa, ruuat kuuluu pöytään. Olen joskus itsekin ollut inhottava täti ja käskenyt vieraiden lapsia pöytään syömään. ;) Ja joskus tekee mieli pestä vieraide lapsilta kädet pöydästä lähdön aikaan, kun näkeee, että niissä on vaikka mitä jännää.. Tällaisilla pikkujutuilla sitä omaa siivousurakkaansa saa helpotettua kummasti, olipa pinnat minkä värisiä tahansa! No, toivottavasti tutut uskaltautuvat kuitenkin tämänkin kommentin jälkeen meille kylään... ;D

      Pitää muuten mainita noista Ikean valkoisista päällisistä, että ne on kermanvalkoiset, tai jotain sinne päin, ei ihan puhtaanvalkoiset. Siinä ei heti edes erotu sellainen nuhjaantuminen, niin kuin erottuu puhtaassa valkoisessa. Ja tuon värisävyn vuoksi ei kannata pestä klorinillakaan (tai muulla vastaavalla), ainakaan yksittäistä päällistä, vaan sitten kaikki. Tulee nimittäin erivärinen jos yhden pesee.

      Mustat vetimet.. hmm.. kai ne laitetaan kaappiin, vaihdellaan aina eestaas jos siltä tuntuu. ;)

      Poista
    2. Täällä pidätellään hymyä (sellaista leveää virnistystä :D ) arvaa missä roikkuu sellainen aurinko ;) Ja sitten varmaan arvaatkin miksi kirjoitin tuosta että äidillä on tottumista joihinkin valintoihin. Mutta kun oli juuri saatu sanottua että nyt saa IHAN ITSE valita mieluisen, eikä isi ja äiti puutu asiaan yhtään, niin oli kuule suun kiinnipitelemisessä kova työ ja hoin vain itselleni että minä lupasin, lupasin.... Vaikka kuinka tulisi huono äiti-fiilis, meillä ollaan taas sillä tasolla että otatko siniset vai punaiset sukat jalkaan...

      Voi kuule mulla olis lasten kasvattamisesta ja KASVAMISESTA asiaa vaikka kirjan verran..
      En nyt muista olenko jo kertonut kun meillä kävi eräs tutkimusta tekevä haastattelija joka keskusteli pitkän tovin naapurussuhteista, ongelmista ja niiden ratkaisemisesta. Minä sitten vertasin ilmeisesti aika usein asioita lasteni kasvattamiseen ja siihen kuinka teen ja mitä näiden tekojen taustalla on ajatuksia (vertasin jopa lapsiani kissan kasvattamiseen, jesss). Lopussa sitten haastattelija totesi olleensa ihan varma että olisin ammatiltani psykologi kun kuuli oikean ammattini :) Totesi vain että olet sinä paljon miettinyt näitä asioita. Oli ihan oikeassa.

      Poista
    3. No siinä tapauksessa olet kyllä TOSI KILTTI äiti!! :D Jossain toisessa huoneessa on lila, vai?

      Alas kirjoittelemaan kirjaa, ja sellaista maalaisjärkistä opusta! Kun tuntuu olevan nyt niin muodissa, että luetaan lasten kasvatus kirjoista, eikä osata kasvattaakaan enää ilman. Mitähän olen menettänyt kun en ole yhtä ainoaa opusta lukenut? Tosin Katja Lahden "Vuoden mutsi" on kyllä lukusuunnitelmissa, siellä olis vissiin vertaistukea tällaiselle ei-niin-ruusuiselle-äidille! ;D

      Ja kyllä, minä olen useinkin verrannut lasten kasvattamista koiran/kissan opettamiseen. Niissä ON paljon samoja aineksia, oikeasti!

      Poista
  11. Niin tuttua tyhjien seinien kalseus ja moni muu:). Mulla on nyt vaan semmonen onkelma, että ensin pitäs ostaa/tehdä yhtä sun toista, jotta sais tuon meän olkkarin asutun näköseksi:p.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiljaa hyvä tulee (kun uskoisi tuohon ensiksi itse)! ;)

      Poista
  12. Kaunista on! Ja sulla on niin tuo sana hallussa :D

    VastaaPoista
  13. Tulleekohan tämä nyt triplana vai hävisköhän aikasemmat yritykset bittiavaruuteen? Jep, kovin on tyhjät seinät meilläkii, kun joka juuttaan ruuviin pittää pyytää mieheltä jeesiä(ja lupa).Saisin kyllä ruuvit ite seinään, mutta kun ne on sitä höttölevyä ,niin parempi etten jouvu vastuuseen jos taulut tippuu ja seiniin tullee ammottavia aukkoja.. Nättiä teillä kyllä on!

    VastaaPoista
  14. Kiitos tästä päivän piristyksestä :) Ihania kuvia ja voi hurja kun teidän kisu on kasvanut :)

    VastaaPoista
  15. Tännehän oli tullut keskustelua, miten lapsiperheessä voi olla puhdasta:D Oli niin IHANA lukea kun mummo sanoi että pesemällä lasten käsiä. Olin jo joskus kerennyt ajatella, että olenko itse ainut äiti, joka on opettenut lapset pesemään kädet AINA:D Se säästää niin paljon tahmeita jälkiä jne. ja oikeesti pysyy paikat puhtaina vaikka pikkuista väkeä oisikin paljon. Ja se että ruoka syödään pöydässä. Leluthan saa kerättyä nopsastikin vaikka niitä olisikin välillä ympäri taloa kun koko porukka on mukana. -Ulla-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kuvitellut että käsien pesu on niin itsestäänselvä asia että sitä ei tarvitsisi enää ääneen sanoa. Uskotellut että minulle vain on sattunut kohdalle sellaisia ystäviä tässä puhtausasiassa, että muut asiat on etusijalla. Tässä taas huomaa miten erilaisia me äidit olemme. Minulle olisi kammostus päästää lapsi pöydästä jos naamaa ja käsiä ei olisi pesty, mutta ystäväni mielestä on vain söpöä, kun lapsella on ketsupissa koko naama kun se leikkii. Samoin minä olen se, joka kiertää kaikki lapset (omat ja kylässä olevat) läpi ja kiskoo hihat ylös ennen ruokailua (sillä muuten ne hihansuut on satavarmasti jossakin vaiheessa hörppineet oman osansa kastikkeesta, tästä minulla on erittäin laajaa arjenkokemusta lasten parissa). Tässä tapauksessa taitaa olla vain onni että itse tulee tehtyä lastenvaatteita reippaanlaisesti, kun olen vaihtamassa aina puseroa jos se on likainen, keskellä päivääkin. Mutta nyt tuli lipsuttua taas ohi aiheen joten hiljenen ja kiitän että sain purkaa ajatuksia juuri tästä aiheesta, se helpotti kovasti :)

      Poista

Blogi ilman lukijoiden kommentteja on kuin kaurapuuro ilman suolaa.