Huomasitko, että hirrmuisen pitkä blogitauko (melkein kaksi viikkoa) jäi juuri nyt taakse. Ompelukoneetkin ovat saaneet viettää hiljaista eloa saman verran, lukuunottamatta jotain pientä korjailua ja paikkaamista.
Niin, paitsi välipäivälauantaina tuli kavennettua kangaspinoja muutaman paidan verran, ja nämä ilmestyvät piakkoin huutikseen.. jos vain nettimme suvaitsee toimia - on ollut vähän tavallista enemmän ongelmia sen kanssa.
Entäs uudenvuodenlupaukseni? No ei tule varsinaista lupausta tällä kertaa, kun viime vuoden lupaus (lupasin käydä hammaslääkärissä vuosien tauon jälkeen) poiki niin pelottavia seurauksia (kolmen viikon päästä joudun avaamaan suuni kirurgille, joka pilkkoo ja kiskoo suusta osina irti 4 viisaudenhammasta samalla kertaa). Mutta että edes jotenkin pyrin olemaan hyvä ihminen, lupaan täten tilailla tämän kevättalven aikana kankaita aika maltillisesti. Yritän sen sijaan keksiä käyttöä kaikille kaappeihin kertyneille pikkupaloille, ja mikäli en keksi, koitan napsutella niitä myyntiin huutikseen. Joskus tulevaisuudessa tehtävä huoneiden uusi isojako kummittelee aina välillä mielessä, ja sen tiedostaen pyrin hallitsemaan harrastetavaran määrää edes jotenkuten. Suomeksi saman voisi sanoa näin: pienessä talossa ei ole tilaa kolmannelle kangaskaapille.
Salmiakkiruudut riittivät 86-senttisiin testihaalareihin, joiden kaavan sain vaihtarina täältä. Vähän tosin muokkasin jo kaavaa, mutta hyvä tuli silti. Luonnonvalkoinen kanttaus vain on häiritsevästi erivärinen kuin kankaan pohjavärinä oleva valkoinen, ja muutenkin näistä tulee vähän sirkuspelle-fiilis, joten liekö kuitenkaan osaan näitä pojallamme koskaan pitää. Jääköön nähtäväksi. Mutta tätä kaavaa uskallan käyttää seuraavaksi johonkin ihanaan kankaaseen, joka on vain odottanut kaavanpiirtopuuskaa, jota ei koskaan tullut.
Tänään, arkeen palaamisen suurena päivänä, pitkän lomailun jälkeen, aloitin normaalielämän nautiskelemalla lasten kanssa mainiosta suojasäästä.
Talo sai tuimailmeisen vahdin, ja tätä vahtia vastapäätä puolestaan on ihan sen näköinen pikku lumiolento, että se on tainnut juuri saada toruja tuolta tuimalta ja isolta.
Toivottavasti ohikulkijat eivät ole kovin säikkyä sorttia.
Lumiukkotouhut ovat siinä mielessä lystikkäitä, että ne lumesta kasattavat tyypit muotoutuvat sellaisiksi kuin itse tahtovat, yrittipä niistä saada minkä näköisiä tahansa. Tarina muuttuu myös sitä mukaa kun hahmot saavat muotonsa, ja lystiä riittää taustojen sepittämisessä paitsi lapsilla, myös äidillä.
Ai niin, ja nyt olis vissiin kuulunut kertoa kaikki jutut joulusta, mitä on saanut lahjaksi ja kävikö joulupukki ja tuliko montakin kiloa syötyä suklaata. Vaan minäpä en jaksakaan. Paitsi sen kerron, että yksi joululahja ei mahtunut sisälle ollenkaan. Olen tainnut olla melkoisen kiltti mummo (?).
Varokaa henkenne edestä, jos näette tällaisen menopelin tien päällä: mummo on ratissa!
Saattaapa siitä olla iloa keväämmällä pihan muokkaamisessakin, ja jos se on oikein reipas ja ahkera pihanlaittaja, lupaan ostaa sille takavanteisiin uutta valkoista väriä ja ommella penkin suojaksi pressua tyylikkäämmän hupun.
Jösses mikä joululahja!
VastaaPoista:D
PoistaAivan mahtavan joululahja olet saanut. ;) Kyllähän se niin on, että kun ei lupaa mitään niin sitten ei voi lupauksiaan rikkoa.
VastaaPoistaSe onkin hyvä (teko)syy, minkä vuoksi en itse mitään Uuden Vuoden lupauksia tälle vuodelle tehnyt. :D
Hyvää Uutta Vuotta sinulle! Minulle tulee aina hymy suupieliin, kun luen kirjoituksiasi. Harvemmin mitään kommentoin.
Kiva jos kuitenkin saan sinut hymyilemään. ;)
PoistaVoi jehna mikä "taavetti" sulla nyt on!! Toi voittaa kyl ne lämmitettävät silitysraudatkin jo...
VastaaPoistaOmmellessa niistä voi olla enemmän hyötyä?! ;)
PoistaMikä se on että teikäläinen saa tuommosen joululahjan ja kuulin, että siskoni perhe sai etelänloman joululahjaksi? Enkä minä saanu mitää noihin verrattavaa. En ollenkaan. Meneeköhän tämä nyt ihan tasan? ei taija joulupukki oikein kohella kaikkia tasa-arvoisesti :)
VastaaPoistaNo kyllä se aika epätasapuolinen siinä tapauksessa taitaa olla, nimittäin sinä olet varmasti paljon kiltimpi kuin minä! Erehtyköhän se?
PoistaMääki haluan rattorin!
VastaaPoistaEi muuta kuin palstoja lueskelemaan siis.. ;)
PoistaParas joulutauonjälkeinenpoustaus, jonka olen lukenut :D hieno rattori ja kivoja paitoja. Taidampa vähän apinoida, kun taitaa kaapista löytyä tuota mustavalkoista kulkupelikangasta ja mustaa trikoota ehkäpä lisään värilliset kanttaukset, niin ei mene ihan matkimiseksi. :)
VastaaPoistaKiitos! :D
PoistaJa saa matkia kyllä ihan kokonaankin, jos siltä tuntuu!
Ai niin, jos Lahdessa tai Ylivieskassa liikut, niin Kärkkäisellä on nykyään kivoja kankaita. Sinne siis rikkomaan lupaukset :)
VastaaPoistaHaa, onneksi en luvannutkaan olla ostamatta, hankkia vain maltillisesti. ;D Ylivieskassa joskus olen kangaspuoltakin katsellut, mutta olin näkevinäni vain verhokankaita? No siitä on kyllä jo aikaa useampi vuosi..
Poista:D Mahtava joululahjus! :)
VastaaPoistaVeit jalat suusta!
PoistaOo, mikä joululahja, kyllä teitin kelpaa...vaikka hipsiä hammaslääkäriinkin.=) Ei se hammaslääkäri kuulostanu kovin hauskalta. Sitte ku et voi mitää puhua sen jälkee vähää aikaa,nii voit sä ainaki kirjottaa tänne tarinaa hammaslääkäristä.=)
VastaaPoistaJa tollaista lumiukkopersoonaa ei oo vielä eteen tullut. =)
Ei ehkä kuulu ihan tämän blogin aihealueisiin tuo hampaiden pilkkominen, mutta voihan olla että myötätunnon kaipuussa tulee valiteltua sitä joskus vielä täälläkin! :)
PoistaPitkästä aikaa vierailulla täällä sun blogissa kun on ollut niin paljon muuta kuten joulut ja eiliset ristiäiset. :) ihania ompeluksia sulla taas ja wau noita lumiukkoja vai akkojako ne oli
VastaaPoistaI :D